Hyvästi, ystäväni.
Sen suurempia surematta lähden
Lähden niin kuin muuttolinnut
lähtevät ja palaavat,
vaiston ohjaamana, varmana suunnasta
Hyvästi, ystäväni, sydämensisimmäinen.
On lähdettävä taakse katsomatta,
muistelematta, haikailematta, katumatta
On lähdettävä tyhjin käsin
että käsiin mahtuisi taas
- Tommy Tabermann -
Alaston (Gummerus 2003)
kuva Sateenkaarentaa
Mahtavan hyvä runo;kyllä Tommy osasi.
VastaaPoistaKoskettavaa, lukijalle haikeus jää.
VastaaPoistaTommy tosiaan saatettiin viimeiselle matkalleen perjantaina. Luin lehdestä, että tilaisuus oli ollut lämmin ja koskettava. Mm. Hector oli laulanut kirkossa.
VastaaPoistaJael, Unelma ja Soolis, leikkasin kuolinilmoituksen Hesarista ja laitoin Veren sokerin väliin. Uskottavahan se on, että Tommy, joka oli niin täynnä elämää, on siellä, minne me olemme vasta matkalla.
VastaaPoistaJuuri näin! Miten ihanan vapautunutta ja yksinkertaisen kaunista. Ei mässäile eikä suurentele kuolemaa vaan tekee siitä arvokkaan lähtemisen.
VastaaPoistaTommyn runo hänen kuolinilmoituksessaan oli todella puhutteleva :/
VastaaPoistaRita, mutta elämännälkänsä hän silti säilytti loppuun saakka, mikä kävi ilmi Jari Tervon muistokirjoituksesta Hesarissa. Mutta kauniisti ja elävästi hän teki kaiken...myös lähtönsä.
VastaaPoistaSusa, se oli ja on. Nyt se alkaa kiertää, mutta niinhän Tommy olisi halunnutkin: Jakaa elämyksensä.
Tämä on ehkä minulle koskettavin Tabermanin runoista. Siksikin että 10 vuotta sitten syöpään kuollut isäni halusi sen muistokirjoituksekseen.
VastaaPoistaEi liene kovinkaan tavanomaista, että 83v maanviljelijä Kainuusta koki tuon runon omakohtaisesti niin läheiseksi, että halusi sen kautta välittää viimeiset terveisensä häntä kaipaamaan jääville. Tommy Tabermanin runot puhuttelevat meitä suomalaisia laajemmin kuin luulemmekaan.
Satu A.Lähteenmäki, Minua koskettaa enitenTabermannilta Road Map.
PoistaEi ollenkaan tavanomaista, mutta se vain osoittaa, miten monia Tommy kosketti. Minulta hän veti maton alta ensitapaamisella!
Isäsi halusi jättää jälkeenjääville lohtua♥
29.7. tuli 29 vuotta isäni kuolemasta. Tämä runo on minun muistorunoni isälle, tästä muistan isän:
lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!
- Lauri Viita -
♥♥