Alicelta oli jäänyt ymmärtämättä jotain olennaisen tärkeää.
Gunnar ei halunnut päästä eteenpäin. Hän ei halunnut kerätä hedelmiä, leikata
nurmikkoa eikä ostaa infrapunalämmittimiä. Hän ei halunnut jatkaa normaalia
arkea. Ainoa, mitä hän oli koskaan halunnut, oli että Fanny tulisi takaisin. Ja
se oli ainoa, mitä hän ei voisi saada.
”Menen käymään sisällä”, hän sanoi uudestaan.
Alice jäi yksin pihalle.
Kristiina Ohlssonin uusin trilleri Sairaat sielut (Sjuka
själar, WSOY 2018, suomennos Outi Menna) tuli luettua eilen illalla sillä
seurauksella, että näin painajaisia ja heräilin tavan takaa. Mietin kovasti,
miksi en kokenut näin vaikka saman kirjailijan Daavidintähdet, Paratiisiuhrit
tai Lotus Blues luettuani. Kirjan nimi Sairaat sielut kertoo jo, että
joukossamme kulkee huomaamattomia ja vaarallisia persoonia, jotka vaikuttavat
tosi mukavilta. Kirjan kauhu on klassista kauhua. Sellaista jossa tavarat siirtyilevät
paikasta toiseen, puutarhassa seisoo joku pimeässä, kuuluu outoja
ääniä...Tiedän, että kuulostaa helpolta, vaan kun kaikki on toisin. Miten
Ohlsson pystyykään luomaan pelon kehän, jonka lukija tuntee sulkevan juuri
hänet kehän keskiöön! Miksi taas elokuva Kaasuvalo ja...
Kolme ihmistä katoaa. Vain Lukas palaa, mutta pahasti
väkivaltaa kokeneena. Kaiken lisäksi hän ei muista mitä on tapahtunut. Hänen
vanhempansa ovat helpottuneita, mutta Lukas tuntee tarvetta selvittää mitä on
tapahtunut. Kristianstadiin palaa myös Lukaksen entinen ystävä David vaimonsa
Annan kanssa. Annalla on ilmeisesti ollut mielenterveydellisiä ongelmia eivätkä
ne Kristianstadissa ainakaan helpotu, joten Anna kaipaa takaisin Tukholmaan.
Vatsaa kouristi. Anna ei halunnut sairastua uudelleen. Tai
ehkä oli väärin sanoa niin. Ehkä hän ei ollut koskaan ollutkaan terve.
Anna ja David ovat ostaneet vanhan pappilan ja kaikki voisi
olla kuin unelmaa ellei kauhu olisi asettunut taloksi. Kun pihamaalla syttyy
puu palamaan ja ilmestyy tietty merkki, kukaan ei voi olla arvaamatta, että on
uuden uhrin aika.
Sisukas Gunnar pitää Alicelta salaa yhteyttä tuttuun poliisiin,
Erikaan. Nyt kun kerrankin odottaisin poliisitoimintaa, sitä ei saada kuin
höyhenen kosketus ja paha saa jatkaa suunnitelmansa toteuttamista kenenkään
häiritsemättä.
Enhän ole vain käyttänyt vielä tänä vuonna superlatiivia ’pelottavin
trilleri’, enhän..., sillä tämän vuoden pelottavin jännitysromaani palavine puineen
kaikkineen on Kristina Ohlssonin Sairaat sielut!
”Taulut joissa on palavia puita. Pelkään kuollakseni, kun
katson niitä. Hän ei tunnu ymmärtävän, mitä hirveää niissä on. Mutta minä
ymmärrän.”
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä ja Annika/Rakkaudesta kirjoihin
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä ja Annika/Rakkaudesta kirjoihin
*****
Kuulostaa aivan hirveältä ja samaan aikaan niin houkuttelevalta :-D On ihanaa ja kamalaa, kun jännittävä kirja pitää pihdeissään.
VastaaPoistaSaila, lueppa tämä siellä paratiisisaaresi yössä...Ihan oikeesti multa meni unet sekaisin ja kun nukahdin hetkeksi kaikki hurja palasi.Se on nimenomaan ihanaakamalaa!!!
Poista<3
Huh huh, tämä on kirjaston varauslistalla, mutta nyt aloin epäröimään, sillä kauhu ei ole minun juttujani.
VastaaPoistaMai, kauhu ei ole munkaan juttuni, joten ihmettelin, miksi tämä niin upposi minuun. Tämä on nyt sitä toista kauhua: En voi avata enempää, saan muuten lukijoilta kyytiä. Jos haluat, avaan hiukan sinulle privasti? Jos minä luen kaikki Kristina Ohlssonit, sinä myös!
Poista<3
Huh, kuulostaa aivan hurjan jännittävältä!
VastaaPoistaJael, tämä on: En nukkunut paljoakaan, mutta siirrryn nyt luoksesi privaan, vaikka tämä helle...
Poista<3
"Tiedän että kuulostaa helpolta, vaan .." Hah, muhun tehoo aina tommoset " helpotkin", vaikka ne olisi vanhanaikaisia, usen käytettyjä. arvattavia tehokeinoja. Tämän kirjan kohdalla ilmeisesti ei "helpot keinot" kauhuun ole banaaleja ja arvattavia. Joo, en lue.;D Mun harvat lukemani dekkarit on pakko olla melko kesyjä.:)
VastaaPoistaSanna, ensin ne ovat helppoja, mutta kasvavat yli tavallisen ja banaaleja eivät ollenkaan. No, tässä hyvä kirja jo unettomuudesta kärsivälle:) Tässä ei mässäilty yksityiskohdilla, vaan minut veti pohjaimuun henkilöiden ja etenkin erään kauhistava luonne. Kokonaisuus on taidokas ja loppua en usko vieläkään todeksi.
Poista(Nainen ikkunassa olisi varmaan sun trilleri.)
<3
Olen lukenut tuon Paratiisiuhrit ja tykkäsin siitä. Se ei todellakaan ollut mikään kauhujuttu. Saas nähdä, haluanko lukea mitään näin kauhua.
VastaaPoistaAnneli, en blogannut Paratiisiuhreja vaan luin sen kirjatosta välipalana. Tämä ei ole kauhukauhua kuin murto-osan, eli vähän kuin leffassa Kaasuvalo. Joku muu tässä on se, mikä tuntuu...
Poista<3
Olen lukenut Ohlssonilta useita dekkareita ja tämä meni heti lukulistalleni vinkistäsi! Jännä, että meni sinun uniisi asti, saas nähdä onko minunkin makuuni liian karmea...
VastaaPoistaSara, niin minäkin, sillä innostuin niin Daavidintähdet kirjasta. Tämä tuli uniini ja myös piti hereillä. Kun luet, tajuat miksi.
Poista<3
Muuten hyvä mutta loppu oli ihan tyhmä,ei noin saa kirjaa päättää.
VastaaPoistaAnonyymi, olen kuullut paljon valitettavan tästä lopusta...Valitettavasti emme voi päättää. Joskus ihan napakymppi kirjaksi voi laota väärän lopun vuoksi. Olethan lukenut Ohlssonin Daavidin tähdet, olin siihen sataa myyty.
Poista