Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään

Muutaman viikon verran oli ollut rauhallista, kylkiluu oli parantunut ja Andrea pystyi taas ottamaan Garyn syliin niin, ettei se sattunut. Lasten ihastukseksi Keith oli ostanut mönkijän, ja eräänä lauantai-iltapäivänä hän oli ottanut koko konkkaronkan mukaansa elokuviin Karlstadiin ja tarjonnut jälkeen päin syötävää McDonald’sissa. He olivat saaneet jopa jälkiruokaa, jäätelöä tai piirakkaa, ihan mitä halusivat, eikä Keith ollut piikitellyt Zeldaa tai Andreaa painosta. Hän ei ollut hermostunut edes siitä, että Link kaatoi omenamehunsa.

Sen jälkeen, kun joku oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, hyvä tuuli oli loppunut...

Andrea katsahti käsipyyhettä, mutta verta ei enää näkynyt. Hän kasteli pyyhkeen uudellen, entistä kylmemmässä vedessä, taitteli sen jalkoväliinsä kuin vaipan ja istui varovasti vessanpöntön päälle.

Ninni Schulmanin viimeisin suomennettu dekkari Älä kerro kenellekään (Vår egen lilla hemlighet, Tammi 2020, suomennos Eliisa Salminen) kantaa skandidekkarien peruspiirteitä sekoitellen pohjoismaiseen trillerityyliin viranomaistyötä heidän monimutkaiseen arkeensa, jossa ihmissuhdekuviot kaikkine kipuineen lomittuvat tarinaan voimatta samalla olla sekoittumatta mitä kauheimpiin rikoksiin. On perheitä, joista pahan olon näkee piankin, jos vain on halua ja intuitiota sekä ammattitaitoa. Sitten on niitä kauniita perhekuvia, joita ulkopuoliset katsovat ihaillen voimatta kuvitellakaan...Suutarin lapsella ei useinkaan ole kenkiä, käy jälleen kerran ilmi. Framille nousee Andrean ja Keithin perhe, jonka paha olo näkyi, mutta kukaan ei ollut vain vielä tehnyt lastensuojeluilmoitusta, kunnes kiinnostava tuttumme, Hagforsiin palannut toimittaja Magdalena Hansson tarttui asiaan. Vähän ajan kuluttua ilmoituksen tekemisestä sosiaalityöntekijä Anna-Karin Ehn katosi. Hänen miehensä Torsten joutui varsin pian pidätetyksi ja kuulusteltavaksi, mutta Magdalenan epäilyt olivat aivan muualla. Poliisiviranomaiset sen sijaan halusivat katsoa nyt sosiaalityöntekijän perheen kauniin kuvan taakse. Betty ja Christer ovat työparina. Betty onnitteli Christeriä kihlauksen johdosta saaden kuulla jotain yllättävää. Samalla kun Christer toivoi Magdalena Hanssonin mahdollisimman vähäistä sekaantumista rikostapahtumiin hän tuli uskoutuneeksi Bettylle Torunista.

Rikostarkastaja Petra Wilander seurasi toista rikoslinjaa eli sarjaraiskaajaa, mutta se oli mahdotonta, sillä hänen oli koko ajan huono olo. Päätä särki, hän oli kömpelö, teki pahaa, mutta miehensä kehoituksesta huolimatta hän ei lähde lääkäriin ennen kuin pakon edessä ja silloin olikin Hagforssissa jo tapahtunut kummia. Petra on vieläkin herkillä Geirista, miehestä, joka oli vetää maton hänen altaan, kaataa intohimon taivaisiin...Miten kauan aikaa sellaisesta olikaan? Hän ei kuitenkaan vastannut enää Geirin viesteihin. Kielletyiltä leikeiltä oli suljettu rajat.

Sen sijaan ihan rajaton toimittajamme Magdalena tunsi kokevansa vääryyttä, sillä poliisi ei antanut hänelle vihjeitä ja Bertilsson painosti tekemään kovempia juttuja tai...lehti lakkautetaan tai työtunnit ainakin vähenevät. Heillä on adoptiolapsi Ludvigin, hänen exmiehensä kanssa, Nils, jonka on reissattava tapaamaan isäänsä Tukholmaan säännöllisesti. Magadalena mietti, että ’jos he nyt tekisivät soveltuvuustestin, heille ei annettaisi lupaa adoptoida. Ei mitään mahdollisuutta. He olivat pettäneet Nilsin, ei hänen  elämästään tällaista pitänyt tulla'. Ludvig säesti puheiluissaan Nilsin vaikuttaneen alakuloiselta ja että miten vaikeaa olikaan sopeutua monilapsiseen uusperheeseen. Onneksi Nils oli pääsemässä isänsä kanssa kesällä  New Yorkiin ja se taas sai isot tytöt kateellisiksi. Kun kaikki tuntui kaatuvan päälle Magdalena Hansson käynnistyi. Ensin hän käy torumassa Christerin, jonka on tuntenut lapsesta asti. Christer melkein unohti asemansa luonnonvoiman edessä, kunnes ryhdistäytyi. Hän ei voi uskoa vihjausta, että poliisi oli täysin väärillä jäljillä koskien Torstenia. Nyt oli löydettävä Anna-Karinin tytär Emma, jankutti Magdalena. Samalla hän tuli onneksi kertoneeksi Keithin uhkailleen häntä. Väkivaltaisen Keithin, joka arvasi hänet lastensuojeluilmoituksen tekijäksi.

Magdalenasta ei voi olla pitämättä, vaikka hän on täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Hän lähti tapaamaan Emmaa yksin ja löysi tämän jo pakkaamassa kotinsa tavaroita vietäväksi kirpputoreille tai roskiksiin. Tunnelmassa oli jotain outoa ja äkkiä Magdalena haistoi vaaran...

Jälleen kerran Ninni Schulman tavoittaa lukijansa, joka ei jätä kirjaa kesken, ei tietenkään, sillä eilen taisi mennä aamukahteen. Pidin ennen parhaana Schulmanilta Tyttö lumisateessa, mutta tämä uusin meni nyt ykköseksi. Vastaa jos kuulet oli myös vakuuttava. Vakavat aiheet, joita tapahtuu koko ajan, sekä henkilöiden tietty tuttuus. Myöskin se, että Schulman laittaa heidät yllättämään. Arvaanko paljon väärin, jos seuraavaksi Christer ja Torun sekä Betty...Nyt on kuitenkin paniikki päällä sillä Magdalena Hansson on kadonnut:

”Joo hei, tässä Christer Berglund. Poliisista.”

”Onko jotain sattunut?” Petter sanoi.

Sen melkein kuuli, kun Petter lopetti hengittämisen.

”Kyllä valitettavasti”, Christer sanoi ja selitti kaiken niin nopeasti kuin pystyi.

”Herranjumala”, Petter sanoi. ”Voi, Herran Jumala. En käsitä, miksi hän aina ajautuu tällaisiin tilanteisiin.”

Christer ymmärsi Petteriä. Magdalena Hanssonin kanssa eläminen oli varmaan jännittävämpää kuin mitä terveys kesti.

*****

Dekkarit Leena Lumissa