Naapurin Tuulasta on sukeutunut niin innokas puutarhuri, että ei uskoisi, kun muistaa. mitä hän...Juu, juu, en kerro! Nyt sitten menemme niin, että koska Tuulallakin on erilaisia ruskakasveja lisään niitä sitä myöten tänne, kun aika on. Tässä Tuula verannalla kukkiaan hoivaamassa. Sain luvat tulla milloin vain kuvaamaan, mutta
ensin pitää hyväksyä mörön ohitus. Hän on kovasti kiltti pikkumörkö, mutta silmistä näkee, milloin sopii tulla ja milloin ei. Hah, hän vilkutti minulle iloisesti silmiään.
Kevään kukkaloisto on mennyt ja vihreää on paljon, mutta aika moni saa ruskan, joten kuvaan ruskakasvit teille tähän sitten myöhemmin jatkoksi. Vasemmalla kartiovalkokuusi ja rautatieomenapuu.
Keväällä rautatieomenapuu on kuin morsiushuntu, aivan tiheänä valkoisista kukista. Tuula on keksinyt istuttaa juurelle, kivirakennelman sisään varhaisia kukkia, olisivatko ne esikoita...
Esikoita ovat. Runsaita, mitään vaatimatta ne vain lisääntyvät vuosi vuodelta.
Kuun liljojen vierestä löytyy jasmiini, josta Tuulan kanssa tiedämme tasan yhtä vähän. Minullakin on, mutta ei aavistustakaan, mikä monista se olisi. Kolmekymmentä vuotta on tainnut minulla jo kukkia nimettömän....raukka. Ostin ihan myötätunnosta ahkeralle kukkijalle Mekon, jonka nimi on Jasmiini.
Kauniisti sävy sävyyn ovat räsymatto ja pelakuu sisäänmenossa ja oikealla Tuulalla on aina köynnös. Näyttää villiviiniltä...tai olisiko kärhö. Veikkaan valkoista kärhöä.
Tuula ja perheen kuopus sekä kuopuksen kuopus. Ei Tuula yhtään näytä muuta kuin teiniltä vaan. Kuka uskoisikaan, että hänellä on kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Nykyajan isoäidit ovat mitä haluavat olla. Ja sitähän me haluamme ja siitä kiinni pidämme. Omista tämän elämämme unelmista eikä ote irtoa. Toki lapset ja lastenlapset kuuluvat kuvioon suurella tunteella♥♥
Näen meiltä kun katson järvelle, samalla Tuulan valamonruusut. Alapihalla on myös muutama vanha omenapuu ja oliko luumuakin...
Tietysti on marjapensaita ja takaa pilkottaa biokompostori Tara Globe, jota parempaa ei löydy, jos kähjää kesät talvet kerran viikossa. Meillä on sama ollut jo 25 vuotta ja talvellakin matoja hommissaan,
Patiolla kiemurtaa kaunis krassi minne huvittaa ja patio päättyy upeaan marjakuuseen Kasvatan itse samanlaista, mutta liekö siinä käyneet epäkiitolliset kauriit.
Kaunis havu tämä on!
Patiolla on eri tasoja ja kaikki kuin huipentuu paitsi täältä näkyvään Päijänteeseen, myös siihen, että
lattiaan sahattiin reipas aukko omenapuulle ja sen molemmin puolin istutettiin pallomaiset tuijat. Tämä kaunis ratkaisu on kuin nimittäjä koko patioelämälle. Omenat ovat muuten syötäviä ja herkullisia.
Pergola rakentuu vuosi vuodelta ja tarjoaa erilaisia näkymiä. Japanin marjakuusen takana vilkkuu Päijänne, Huh, onpas kello jo paljon. Jatkan tätä sitten kun alkaa tulla värejä tiettyihin ruskakasveihin.
Oih, unohdin Sinisen Naisen. Hän kuulee kaiken, näkee kaiken. Taidankin kiertää alaportin kautta. Eikä, menen pergolapolkua.
Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti