Joulun viikkojen kevyt jälkihehku

Jouluruusu lumen alla ihailee, ihmettelee nuppujaan.

Silloin kun on hyvä olla♥

Muistathan lintuja syöttää ja että eräät linnut ovat maastasyöviä. Tykkäävät rusinoista, omenoista, ei jäätynyttä kestä sen nokka (kuva Ilona Pietiläinen)

Mikä siinä onkaan, että mustarastas, Turdus merula, kiehtoo aina vain...Sen salaperäisyys, sen upea, hieman surumielinen laulu, sen kauneus, se jokin siinä. Suomessa pesii noin 400 000-600 000 paria, joista kolmannes talvehtii maassamme. Ne ovat ihmisen ruokinnan varassa ja varmaan monelle erittäin tervetulleita syöttöpaikoille. Jos talviomenat ovat tippuneet eikä niitä halua itse käyttää, kannattaa niitä kerätä lumensuojaisiin paikkoihin, joihin lintu uskaltautuu. Myös hedelmäpuiden oksanhankoihin sijoitetut omenat maistuvat niille.

Ihana, ihana, kaunis tietokirja kaikille lintujen ja luonnon ystäville♥ Lars Jonsson Talvilintujen elämää.

Mitä kauemmin lintuja tarkkailee, sitä enemmän kysymyksiä nousee esiin. Björn von Rosen kirjoittaa eräässä kirjassaan, että 

nähdäkseen näkymättömän ihmisen on tarkkailtava näkyvää. Jos tavanomaista tarkkailee tarpeeksi kauan, alkaa arki ja ympärillämme oleva yksinkertaisuus vaikuttaa ainutlaatuiselta. 

Takassa tuli leiskuu, kirjat vartoovat, kun unelmien säkkiä pöyhitään...

Joulukuusi vielä hetken viivähtää...kohta mennä saa.

Petteri poro jo levähtää, ensin vähän jäkälää maistaa...sitten uneen hänkin käy...

Ukki ja Casper nokosille käyvät, niin ovat olleet hauskat joulun päivät. Juna ajaa rataansa, sekin kohta vaikenee. Sssshhh, ollaan ihan hiljaa vain...jossain riihitonttu tepsuttaa... pieni siinä Ukin kaveri, jo unten mailla vaeltaa...turvassa Ukin rakkaan. 

Nana