keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

IRLANTILAINEN TYTTÖ

Se oli hirmuinen heinäkuu. Se muutti monen elämän. Sen mukana kylään tulivat varjot. Huoli nuokkui kylän teillä rinnan kesän viimeisten sormustinkukkien kanssa. Miesten kainaloihin kasvoivat tummat puolikuut, ja me nukuimme ikkunat raollaan. Mutta harjulta ei tietenkään löytynyt mitään – ei muta kuin tupasvillaa, takertunutta lampaankarvaa ja minun jalanjälkiäni. Ja näköala. Poliisitkin pysähtyivät, varjostivat silmiään ja jäivät hetkeksi tuijottamaan. Näin villiraparperimaaltamme, kun he tekivät niin.

Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö (Eve Green, Like 2010, suomennos Jonna Joskitt) on niitä unenomaisia lapsuudenkuvauksia, joissa aikuinen palaa osin selvittämättömiin muistoihinsa sisäisestä tarpeestaan saada vastauksia vaiettuihin tapahtumiin ja osin myös selvittääkseen omia motiivejaan teoilleen, joita ei enää tekisi. Ehkä.


Kirjan päähenkilö on Evangeline, joka seitsemänvuotiaana jää orvoksi ja lähetetään Walesiin isovanhempiensa hoteisiin. Isovanhemmat asuvat alle sadan asukkaan Cae Tresaintissa, joka vaikuttaa päällisin puolin hyvinkin sopivalta paikalta pienen Even varttua aikuiseksi. Hyvin äkkiä punatukkainen Eve kuitenkin huomaa, että hänessä on jotain outoa, sillä nimitys ’varasteleva irkkuäpärä’ ja ’spitaalinen’ seuraavat häntä kuin varjo. Utelias ja melkein itsesuojeluvaistoa vailla oleva Eve alkaa etsiä ja kulkea edesmenneen äitinsä jälkiä aukoen samalla ovia, joiden takaa löytää elämän koko kirjon sen rumuudesta kauneuteen. Samanaikaisesti kylässä tapahtuu jotakin…

Irlantilainen tyttö on Susan Fletcherin esikoinen, mutta me saimme sen suomeksi vasta nyt. Kirja voitti 2004 esikoisromaanipalkinnon. Fletcheriltä ilmestyi toinen romaani, Meriharakat  2008 (Like ),  joten ainakaan ns. yhden romaanin kirjailijasta ei ole kyse. Vertailua en pysty tekemään, sillä Meriharakat  meni minulta ohi, joten kerron nyt vain Evangelinestä, irlantilaisesta tytöstä ja eräästä kesästä.

Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö on viehättävä, sujuvasanainen, mutta hieman hidastempoinen kirja. Viime mainittu ei ole välttämättä huono asia, sillä hyvin usein, liian usein, saamme kärsiä aivan liian hektisistä kirjoista, joten päätin antaa tuon hitauden olla ja keskityin muuhun.

KADONNUT, Rosemary Anne Hughes, 12 vuotta


Trais rhywiol, raiskaus


Mitä raiskaus on? Ihanan asian turmelua.


Kylässä siis tapahtuu, mutta se ei estä kirjaa olemasta viehättävä tavalla, joka vie väistämättä Maevy Binchyyn ja hänen tyyliinsä kertoa lapsuudesta ja nuoruudesta. Jonkinasteinen pahan aavistus väijyy koko matkan lukijaa ja yllätyksiä on matkassa, mutta Fletcherin kieli on kaunis silta pahasta pois, joten päällimmäiseksi kuvaksi jää muistojen laatikko, josta Eve etsii äitiään ja löytää pöllönsulan, viinipullon korkin, kuivuneen luhtalitukan kukan, Cardamine pratensis, mustarastaan munankuoren…Miten voi antautua pahalle, kun kaikkialla kodikasta päärynöiden marinointia, tuuli puhaltaa vanhoihin kirjeisiin, rakastetun silmät ovat sumua ja linnunsulkia ja kaikkialla, kaikkialla…huumaava jasmiinin tuoksu…joku kantaa villikukkia uupumatta oven taakse ja lopulta:

Daniel. Miten ihmeessä olen saanut hänet omakseni?
”Evengeline?”, Daniel hymyili.
Nyökkäsin hitaasti, suu täynnä kakkua.
Hänen selkänsä takaa ilmestyi pieni ja hentoinen kimppu varhaisia lumikelloja – Galanthus nivalis.
”Hyvää syntymäpäivää”, hän sanoi.

Ja kun suljin kirjan näin aivan selvästi kuinka suloinen, vaaleanpunavalkoinen peltokierto, Convolus arvensis, kirjoitti K-kirjaimen polulle, joka odotti Evangelinea…

***

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin  Peikkoneito  Tuulia  Susa Naakku Nino ja Katja/Lumiomena

20 kommenttia:

  1. jostain syystä minua vetää kaikki irlantilaiskama vahvasti puoleensa...
    musiikki, tarinat..
    ehkä tämä viehättäis minua???

    VastaaPoista
  2. Hanne, tämä olisi sinun kirjasi. Kaunis, oikeastaan viehko, mutta silti tässä tapahtuu ja on myös romantiikkaa.

    Vain kaksi viikkoa Irlannissa jätti minuun lähtemättömän jäljen. Pitäisi varmaan listata nuo asiat, jotka siellä vetävät...

    VastaaPoista
  3. PS.Hanne, Susan Fletcher näyttää melkein sinulta...

    VastaaPoista
  4. Olen koettanut saada tämän kirjan kirjastosta varaamatta sitä - ei onnistu, se on aina menossa. Täytyy siis tehdä varaus, sinun arvostelusi vakuutti minut tästä. Olin jo aiemminkin kuullut kirjasta. Kaikki brittiläinen ihastuttaa minua, ja irlantilainen myös (en ole ollenkaan Ranska-ihmisiä).

    VastaaPoista
  5. Minulla on myös joku mystinen veto irlantilaisiin juttuihin;) Haaveilenkin joskus vielä pääseväni sinne muutenkin kuin esim. kirjan siivin;)

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, tämä on kova tarina hellästi ja vielä lapsen silmin, osin aikuisenkin. Oikeastaan tämä on ihan softia verrattuna, mitä yleensä luen;-) Vähän Perunakuoripaistosta ja ripaus Binchyä ja loppu Fletcheriä. Minusta tuntuu, että sinä pitäisit tästä...

    VastaaPoista
  7. Susa, lähdetään sinne kirjan siivin. Minä lupaan tehdä KUNNON ARVOSTELUN kirjasta, joka on mulle yksi syy olla hulluna Irlantiin ja sen jälkeen koko meidän Kirjallinen Roihuavat Soihdut Piiri lähtee irlantiin!!!

    Ja teen sen heti 'seuraavassa raossa';-)

    Irlannista voi humaltua, kuten siitä tehdystä kirjasta. Se mytologia, se saaren salainen kutsu...minä olen jo vanki...vapaaehtoisesti ja haluan muuttua osaksi tuon sumujen saaren aamu-usvaa...

    VastaaPoista
  8. Tåstähän tuli aivan mieleen Omenansiementen maku!

    VastaaPoista
  9. Tuure, no sää sen sanoit! Mietin, että mitä kirjaa tämä muistuttaisi. Tässä on samaa tunnelmaa kuin Omenansimenten maussa, mutta suurin osa lapsen kautta nähtynä ja englantilaisirlantilaisin maustein.

    VastaaPoista
  10. Tästä tuli heti sellainen olo, että voisin tykätä. Täytyy katsoa jos saan sen kaivettua käsiini jostakin.

    Löysin muuten lopulta kirjastosta Haudankaivajan tyttären. Koitin aloittaa lukemista, mutta jotenkin karsastin päähenkilön roisia kielenkäyttöä ja päätinkin aloittaa toisella kirjalla ensin. Katsotaan miten Haudankaivajan tyttären kanssa käy ;)

    VastaaPoista
  11. Ahmu, miten sinä voit karsastaa Oatesin kieltä! On sanottu: Jos rakastat sanoja, rakastat Oatesia!

    Minulle mikään kielenkäyttö ei ole pysäyttävää! Vaikka olen hulluna lyyrisenä soivaan kieleen kuten Nadeem Aslamin, niin sehän on vain tasapainotusta kovalle tarinalle kyynelten maasta. Oatesin kohdalla päähenkilö on kovia kokenut, mutta todella kiinnostava. Kirja on Suurenmoinen Naisen Selviytymistarina Miesten Julman Vallan Alla. Se on myös kertomus juutalaisuudesta, sillä kaikkihan alkaa siitä kun perhe pakenee natseja Amerikkaan ja matematiikan isä joutuu haudankaivajaksi...Siitä alkoi kaikki paha. Mutta lohdutan, että loppu siistiytyy, sivistyy ja on onnellinen. Nyt sää puhut tuommoisia ja Lumiomena ei ainakaan lue enää Haudankaivajazn tytärtä. Mutta Susa lukee! Lumiomena tykkää kiltimmistä kirjoista...Onneksi hänellä on nyt vieraita;-)Siis olisin halunnut mielipiteitä tästä kirjasta. Siis Oatesin teoksesta.

    Mun paras ystävä, nainen 40 vee, luki tämän kyynelehtien!!! Ja sanoi kirjaa suurenmoiseksi.

    Ahmu, ota uusi Asenne ja Tartu Kovaan Elämään: Saat enemmän kuin menetät!

    VastaaPoista
  12. Leena hei: Höpö höpö! Minä voin antaa sen kuvan, että tykkään kiltimmistä kirjoista, mutta olen aina rankka lukija (ja vieraat lähti jo). Sofi Oksasen Puhdistuskin meni päivässä. Ja Saramagon Kertomus näkevistä. Ja Oates on tunnustautunut Sylvia Plathin faniksi. Ei minua mikään kieli tai kielenkäyttö ole vielä pelottanut - enemmänkin ehkä teot kirjoissa, vaikka niistä kirjoitettaisiin enkeltelten kielin ;-) Pitäisi varmaan päästää rankempaa puoltani esiin blogissani, mut kun en kehtaa. Ja tästä lisää spostissa...

    VastaaPoista
  13. Lumiomena, hohhoijaa, sinä vakoilet minua ja sanot minulle tuhmasti 'höpö-höpö'. Ei mitään kunnoitusta...;-) Joke! Mä arvasin, että sä käräytät mut viimeistään huomenna. Luulin, että yövieraita, kun mulla on aina vain niitä.

    Siis sinä vaikutat herttaiselta ja hauraalta ja suloiselta. Ei se ole paha juttu...Mun maku on mennyt nyt niin rankaksi, mutta sen takia luenkin välillä Omenansiemeniä ja irlantialaisia tyttöjä...ja dekkareita. Ne ei niinku ole kuitenkaan semmoinen tositosi kuin Elävältä haudatut tai Haudankaivajan tytär. Mutta Haudankaivajassa on onnellinen loppu - pinnallisesti katsoen.

    Ehkä meidän pitäisi tavata. Vuoden päästä jo se on tapahtunut!

    Mulla on hurjempi blogi kuin sulla, mutta sitten tuli semmoinen herttainen Aili-mummo ja minä yritin siistiä itseäni, kunnes kerran kävin hänen blogissaan ja tajusin, että mummottelu on vain hän hämäystä. Hän on kova gimma! Voin siis antaa palaa;-)

    Tuure lukee kaiken, joten olen aikaa sitten lakannut huolehtimasta HÄNEN sielunsa puhtoisuudesta. Jos lukee Garpin maailman on valmista kauraa mun blogiin. Olihan mulla se Pradan Pimpitkin...,mutta se oli hauska.

    Tämä helle tappaa mut!, lupaan sen.

    VastaaPoista
  14. En minä vieläkään päässyt nukkumaan. Vain kaksi asiaa puuttuu, jotta kirjallinen blogikeskusteluilta olisi valmis:

    1. viileämpi sää, jotta jaksaisi oikeasti lukea jotain rankkaa. Nyt aivoni ovat pehmenneet helteissä ja minä vaan surffailen, vaikka voisin joko lukea tai pitää seuraa miehelleni.
    2. pari lasillista punaviiniä, jotta oma sanan säilä lentäisi (toisaalta univaje ajaa saman asian). Olen joskus tehnyt pari aika kivaa tieteellistä esitelmää punaviinipäissäni, oikeasti aika luovaa. No, perheenäitinä juon nyt vaan lasin vettä ja menen.

    Anna vaan palaa, minä en aina voi, vaikka mieli tekisi ;)

    VastaaPoista
  15. Lumiomena, minä niin kaipaan nyt viileää Chablista jääkaapin oveen. Sitä vähän tyyristä ja ihanaa Vaudeveyta. Ei ole. Saman helpotksen toisi kunnon suvisade. Eikä minulla olisi mitään lumisadettakaan vastaan. Kastelen vieläkin puutarhaa. Käyn tässä välillä ja taidan ottaa seuraavaksi dekkarin häneltä, jolta olen esitellyt yhden parhaimmista dekkareista, eli hyvin epätyypillisen kirjan dekkariksi, Tiimalasin. Otan nyt Parsonilta muun, sillä en jaksa aloittaa nyt mitään uutta ja/tai vaativaa.

    Yritän kaikkeni etten ryhdy hillittömäksi - edes tämän helteen seurauksena. En minäkään kaikkea voi..., jouduinhan laittamaan kommenttivalvonnankin. Ilman sitä en pitäisi enää blogia.

    Ja nyt 'Good Night, Sleep tight, Wake up in the morning light.'

    VastaaPoista
  16. Hääh, mulla on sellainen tunne, että tämä helle on pehmentänyt pääni niin, että pystyn lukemaan vain sellaista höttöä, joka ei herätä mitään tunteita eikä ajatuksia. Itse asiassa kamalaa. Mutta selitetään tätä tunnetyhjiötä ja kykenemättömyyttä tarttua kirjallisiin haasteisiin sillä, että suoritin keväällä juuri "paljon raskasta ja tieteellistä lukemista vaatineen tutkintoni" loppuun ja minulla on viiden vuoden puurtamisen jälkeen pienoinen ähky kaikenlaiseen älyllistä ajattelua vaativaan toimintaan.

    Mutta joo. Lupaan yrittää...

    VastaaPoista
  17. Sitä paitsin minähän olen jo tunnustautunut "eeppisten historiikkien" ystäväksi ja pelkään kaikkea älykästä, henkevää ja sivistynyttä. Alan kuulostaa ihan juntilta. Apua.

    VastaaPoista
  18. Ahmu, ensimmäiseen kohtaan: Hyväksytty! Itse pudottaudun kohta meidän viileään alakertaan kera dekkarin ja yhden kinnostavan hyötykirjauutuuden. Koiruteni pitää minulle seuraa. Otaksun, että emme voi puhua enää päästä tai aivoista tai rationaalisesta ajattelusta...kaikki energia menee hengissä selviämiseen.

    Ahmu, luitko jo Graldine Brooksin Kirjan kansan? Ellet, suosittelen!

    VastaaPoista
  19. Juu, Brooks on luettu jo aikaisemmin. Se löytyy jostakin blogissani. Pahus, pitäisi tehdä joku hakukone sinne tai nostaa edes arkisto pinnalle. Mutta siellä se on...

    Se Haudankaivaja odotuttaa vielä tulemistaan...

    VastaaPoista
  20. Ahmu, no löydän sen rollaamalla. Ehkä;-)

    Älä väkisin!, mutta mun blogissa siitä kirjasta vielä kuuluu...

    VastaaPoista