Satavuotiaan vaaleanpunaisen talokaunottaren tarinoita eli Merin ja Samin kodista

Muistatte ehkä meidän visiitin nuorillemme tapaninpäivänä, jolloin kävimme myös kurkistamassa heidän tulevaan kotiinsa Lohjalla. Nyt olimme melkein viikon ja jos hyvin käy palaamme piakkoin: Reima remppaan ja minä kuvaamaan sekä hoitamaan puutarhaa. Jotenkin aavistan, että seuraava Puutarhavierailuja tulee nuorten puutarhasta...Huomatkaa jo tässä kuvassa rinteen alun pengerrykset. Siihen on nousemassa Merin toimesta valkoista gladiolusta ja valkoisia liljoja, me veimme nuppuisia kieloja lehdostamme ja ristinummiruusun. Mitä löytöjä teinkään kun vähän tongin eli minulle tuo paikka on kuin etsisin talon rakentanutta perhettä, sillä joku omistajista on ollut puutarhasta innostunut ja veikkaan heitä!Kiinnostavaa mitä vanhoja lajikkeita sadan vuoden takaa olisi voinut säilyä muuta kuin omenapuut, syreenit ja tietyt perennat. Upeat tuijat ovat tiheitä, vihreitä ja korkeita. Kuvan tuija kaatui koska se oli juuri sitä merkkiä, joka ei niin kaunis ja pimensi kahta seinää kiertävää terassia. Siihen on tulossa muuta, mutta tuijan alta löytyi upea rinnettä alas kasvava kuunliljapenkki sekä niiden alapuolella pioneja nupuissaan.Merillä kulkee geeneissään sukumme puutarhainnokkuus, mutta tänä keväänä hänellä on ollut muuta, sillä rakas villakoira Dina on leikattu muutamaan otteeseen eli hänen aikansa on mennyt siinä, eikä rikkaruohojen kitkemisessä. 

Nyt ollaan voiton puolella ja tässä Dinan uusi uima-allas, jossa hän saa vesikuntoutusta. Villakoirathan ovat vedestä noutavia koiria, joten hän menee sinne reimuissaan. Sheltti Taika vain katseli sivusta, kun 'sisko' nautti. Katkeruus ei kaunista, mutta oli tosi ikävää, kun emme voineet rientää tänä keväänä avuksi koronaohjeiden takia.

Erittäin kauniit akileijat reunustavat kivirappuja, joista mennään yläpihalle. Tämä osa ei ole aidattuna, mutta suurin osa pihasta on, joten koirat voivat olla puutarhassa vapaina.

Kirjailija L.M.Montgomeryn mukaan akileijat tuovat keijut puutarhaan, joten niitä täällä täytyy iltahämärissä tanssia auringon viime kilossa ja suviyön hämärillä...keijuja.

Nuoret terassinsa grillipäädyssä. Huomatkaa avonainen portti puutarhaan, jonne koirat voivat mennä turvallisesti.

Olihan lomaa kun ainoa ruoka, jonka valmistin koko aikana oli tämä katkarapusalaatti! Sain pitää seuraa koirille ja kaiken kaikkiaan etenkin tavata tytärtäni, kun miehet raatoivat erään projektin kimpussa. Mikä harmi, että noista kovista duuneista ei otettu kuvia, vaikka aina sanon, että arjen askareet vanhoissa kuvissa sitten joskus ovat kiinnostavimmat! Grilli kävi kuumana joka päivä ja vain yhtenä päivänä syötiin sisällä, sitten tulikin jo kuuma.

Äidit&tyttäret...♥ Pyörimme myös Lohjan kaupoissa ja ostin muuten samanlaisen neuleen kuin Merillä on kuvassa, mutta vasta seuraavana päivänä tajusin, että tuohan on ihan mun juttu! Suomen vaihtelevissa suvi-illoissa neule on aina kova sana.

Akileijarapuista on tullut mitä mainioin paikka ottaa kuvia tähän aikaan vuodesta. Huomatkaa jälleen kuunliljapenkki kivetyksen yläpuolella. Nyt molemmat koiruudet kuvissa mukana.

Meri ja Sami uuden kotinsa akileijarapuilla kera koiruuksien. Mikä suloinen pari♥ Ja anteeksi, että Lumimiehestä ei kuvia, kun hän siellä montussa kaivamassa ja en tajunnut...Yritän seuraavalla kerralla!

Jatkan paussilla, sillä olen lukenut vain yhden kirjan ilman muistiinpanoja. Nyt kun on viikkoja odotettu yhtä kirjaa, jonka haluaisin teille lukea, kirjastosta, ensin oli täällä joku sulku ja se sitten vasta viikkojen päästä tilattiin minulle ja nyt (Scheisse!) se onkin pokkarina ja fontti on pientä, mutta aion yrittää...Puutarhakin odottaa kitkemistä, mutta palataan kun ehdin.

Mukavia kesäpäiviä♥

Love 
Leena Lumi