lauantai 22. heinäkuuta 2023

Viimeinen yö


Tämän yön uppoan tuskaasi ja rakkauteesi
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.
Tämän yön minun huuleni painavat huuliasi
kuin pilvinen pimeys kalvoa lähteen veen.
Tämän yön minä kaikin aistimin suljen sinut
kuin yö kukan hunajanraskaan ja hedelmöityneen.
Tämän yön.

Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Annie24. heinäkuuta 2023 klo 8.00

    Onpa kaunis runo. <3 Minäkin täällä järven rannalla kuuntelen kaakkurin huutoa aamuvarhaisella. Yö oli ihanan sumuinen. Nyt huutelee kuikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi24. heinäkuuta 2023 klo 14.03

      Marianne, kiitos♥♥ Muistan venekesistä kummatkin linnut. Etenkin äänet yössä. Mauri Leivo on tehnyt kirjankin, jonka nimi on Kuikka. Se on minusta yhtä myyttinen lintu kuin kurki. Mukavaa viikkoa♥

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)