Tein jokin aika sitten miltei tajunnanvirtaisesti kirjalistan Kirjalliselle Herralle, joka pitää enemmän maailman- kuin kotimaan kirjallisuudesta, mutta kotimaistakin sai olla mukana. Ainoa mitä tsekkasin oli kysymys: "Olethan lukenut Waltarit?" Mikä tässä on jännää, on se, että kuten Siri Hustvedtkin on sanonut, että 'parhaatkin kirjat unohdetaan, kun niiden kannet ovat sulkeutuneet', niin en selaillut blogiani, en kollannut kirjahyllyäni vaan annoin virrata vartissa muistin varalla. Kun nyt luen listaa, huomaan, että siellä on monta minulle tärkeää, mutta monia, jopa sielukirjaksi nimettyjä, sieltä puuttuu. Vaikuttiko se, että listasin miehelle? Toivottavasti ei, sillä en usko mies- ja naiskirjallisuuteen kuin heikkivainaan hyppysellisen. Toisaalta saan kaksin käsin pidellä kiinni Pelon Jokapäiväisestä elämästämme, ettei Lumimies sitä lue, sillä minusta tuon humalluttavan kirjan aito tajuaminen edellyttää rakkautta runouteen. Etenkin venäläiseen runouteen, minun mielestäni. No, ehkä annan Lumimiehen lukea Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, sillä eläähän hän neljättäkymmenettä vuotta runohullun, suorastaan 'ahmatovalaisen' naisen kanssa.
Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – tie Caprin huvilalle
Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe, Poikani Kevin, Jonnekin pois
Axel Munthe: Huvila Meren rannalla
Thomas Mann: Taikavuori
Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Ian McEwan: Lauantai, Ikuinen rakkaus, Sovitus, Vieraan
turva, Rannalla, Polte, Lapsen oikeus
Nir Baram: Hyviä ihmisiä
Philip Roth: Ihmisen tahra, Amerikkalainen pastoraali, Salajuoni Amerikkaa vastaan
Herman Koch: Lääkäri, Illallinen
John Williams: Stoner
Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta, Pakolainen ylittää
jälkensä, Ihmissusi
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär, Kosto:
Rakkaustarina, Sisareni, rakkaani
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin, Vapiseva nainen
Paul Auster: Näkymätön, Talvipäiväkirja
Sami Hilvo: Pyhä peto
Riitta Pulkkinen: Kirkkaus
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys, Lopotti
Katri Lipson: Detroit
Katarina Bauer: He olivat natseja
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, Turms kuolematon
Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä, Armonyö
Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen
Philippe Claudel: Varjojen raportti, Harmaat sielut
Audrey Magee: Sopimus
Terhi Rannela: Frau
Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti, Suojelus
John Irving: Leski vuoden verran, Oman elämänsä sankari,
Kunnes löydän sinut, Viimeinen yö Twisted Riverillä
William March: Komppania K
Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa
Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
Julie Orringer: Näkymätön silta
Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa
Maija Muinonen: Mustat paperit
Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway, Vuodet
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann, Kivipäiväkirjat,
Pikkuseikkoja, Ruohonvihreää, Ellei
Bo Carpelan: Axel
Heinrich Böll: Nainen ryhmäkuvassa, Katarina Blumin
menetetty maine, Suojaverkko
Peter
Cameron: The Weekend
Johan Bargum:
Syyspurjehdus, Syyskesä
Silvia Avallone: Teräs
Michael Divisadero: Ondaatje
David Vann: Kylmä saari
Antti Tuomainen: Kaivos
Richard Powers: Laulut joita lauloimme, Muistin kaiku
Heinrich Böll: Nainen ryhmäkuvassa, Suojaverkko, Katarina
Blumin menetetty maine
Nyt kirjallisuuden Nobelin aattona tekee mieli jälleen kerran ihmetellä, mitä täytyisi tapahtua, että Philip Roth saisi Nobelin, tai Joyce Carol Oates, Lionel Shriver tai Ian McEwan. Miksei Ian McEwan!
Olen syvässä lukujumissa, enkä näe nyt yhtään lukematonta dekkaria jumia purkamaan! Pitääkö alkaa lukea jotain vanhaa hyvää ja hyytävää, että saan itseni lukuintoon takaisin. Tätä tapahtuu silloin, kun olen lukenut yhdenkin ylivertaisen teoksen ja minä olen nyt lukenut niitä joitakin...ja ne ovat kotimaisia! Suomalainen kirjallisuus on maailmankirjallisuutta yltäessään täydellisesti yllättämään lukijan, joka on aina elänyt lukeakseen, joka on kranttu ja parhaiden pilalle hemmottelema.
Oi armon syksy! Rakastan nyt lokakuutakin, joka on raikas, piristävä, pimeäiltainen. Rakastan kaikkea sitä, mitä en nähnyt ennen kuin pakotettiin näkemään. Kaikki on nyt niin ihmeellistä, että en sanotuksi saa, joten kai se on parasta vain kuunnella 'meidän tunnaria', odotella kirjamessuja, löytää kadotettua lihaskuntoa ja syödä joka päivä laiskan naisen versiota professori Piipon maailman terveellisimmästä salaatista eli capresea arkityyliin välipalana tai ihan missä vaan, on nyt yhdelle: 3-4 tomaattia pilkottuna, mustapippuria, muutama hippunen sormisuolaa ja basilikan makuista tai mitä tahansa omaa suosikkiöljyä. Minulla se on oliiviöljy ja nyt suorastaan lotraan sillä sattuneesta syystä! Arvatkaapa kumpi on pahasta, pahempi, sokeri vai rasva, jos se rasva on kohtuullisen hyvää ja voikaan ei ole pannassa...Hyvästi rakkaat kotelomekkoni:)
Vuodet. Me joko katoamme niihin mitään käsittämättä tai me otamme ne vastaan kuin lahjan. Jotakin sellaista.
- Antti Tuomainen -
♥:lla Leena Lumi
PS. Mitä unohtui, on se, että tähän listaan ei ollut tarkoituskaan laittaa Saul Bellowia, jonka tuotannon sekä minä että Kirjallinen Herra olemme lukeneet. Minä lisäksi olen rakastanut Graham Greenen romaanit puhki. Niiden maailma, jossa epäusko ja usko katoliseen kirkkoon repii kirjailijaa ravistavalla tavalla, on unohtumaton. Suosittelen ja muutakin kuin Jutun loppua, vaikka se on oma suosikkini jo kirjan perusteella tehdyn elokuvan takia: Sodanaikainen Englanti ja pääosissa kaksi suosikkiani Julianne Moore ja Relph Fiennes!
PS. Mitä unohtui, on se, että tähän listaan ei ollut tarkoituskaan laittaa Saul Bellowia, jonka tuotannon sekä minä että Kirjallinen Herra olemme lukeneet. Minä lisäksi olen rakastanut Graham Greenen romaanit puhki. Niiden maailma, jossa epäusko ja usko katoliseen kirkkoon repii kirjailijaa ravistavalla tavalla, on unohtumaton. Suosittelen ja muutakin kuin Jutun loppua, vaikka se on oma suosikkini jo kirjan perusteella tehdyn elokuvan takia: Sodanaikainen Englanti ja pääosissa kaksi suosikkiani Julianne Moore ja Relph Fiennes!