tiistai 7. joulukuuta 2010

Marja Björk: Puuma

Prologi

Lukija ei ole ennen lukenut yhtäkään Marja Björkin kirjaa. Lukija riisuutuu alasti. Heittää yltään moraalin hunnun, selkäytimeen iskostuneet normit ja lopulta riisuu myös pikkupöksynsä ja asettaa itsensä haluamaan vapaata virtausta ilman pienintäkään estoa jalat levällään, syli auki.

Marja Björkin Puuma (Like 2010) on kuuma sekoitus estotonta kieltä sekä käyttäytymistä, surumielisyyttä, huumoria ja etiäisiä kirjailijan tulevista teksteistä, joista kukaan ei enää odota mitään tavanomaista. Minulla juoksee ihollani väreitä, jotka muistuttavat Aila Meriluodon rohkeista päiväkirjoista sekä hänen koko elämän kestäneestä uskalluksestaan panna itsensä likoon kaikkineen. Toki tai ehkä, Puuma ei ole Björkin omaelämänkerrallinen tunnustus, niin siinä on merkillisen osuvasti tavoitettu totuudellisuutta. Tämä on jonkun ihan tosi, vaikka kirjan nimi onkin trenditietoisesti tähän päivään osuva.

Malla on Aikuinen Nainen, joka ei aio vanheta. Hän on avioliitossa Cialis –käyntisen Kaukon, itseään vanhemman miehen kanssa, jolloin seksielämältäkään ei voi odottaa mitään nuoruuden eliksiiriä, ei edes rentouttavaa orgasmia, erotiikasta nyt puhumattakaan.

Hän katsoo Kaukon kättä. Siitä oli tullut vanhan miehen käsi. Suonet pullottivat paksuina toukkina ja ihossa oli ruskeita, suurenevia laikkuja. Leuan alla oli löysää, kädet olivat ohentuneet ja hartiat ja rintakehä painuneet kasaan. Kauko olisi voinut värjäyttää hiuksiaan. Silmälaseissakin olisi saanut olla särmää.


Joskus kun hän heräsi aamulla pissahätään, hän huomasi että Kaukokin oli valveilla. Hän oli lukenut netistä, että kuusikymppiset miehet halusivat todistaa itselleen, että pystyivät olemaan aamukuuteen asti käymättä vessassa. He valvoivat ja kärsivät, mutta eivät antaneet periksi.

Malla ja Kauko eivät riitele. He ovat olleet avoliitossa jo parikymmentä vuotta. Kauko ei ota eroa ensimmäisestä vaimostaan Irjasta ja Malla on tyytynyt, mutta ei tyyntynyt. Hän ottaa onnensa ohjat omiin käsiinsä ja rakastelee nuorempia miehiä niin naapuritalossa kuin Rodoksen Falirakissa ja ties missä. Muuta sosiaalista elämää ovat ystävätär Riitta, joka on avioitumassa narsistisen Tuomaksen kanssa sekä tyttöjen korttiporukka, johon kuuluu noin kymmenen naista. Jos tämä kirja filmattaisiin, niin tästä korttiporukan kokoontumisesta saataisiin hämmentävä kohtaus, sillä nortti palaa, juomaa kuluu, joku polttaa maria ja pizzalaatikot valuvat pitkin lattioita. Maikilta tulee pissat alle, mutta se ei tahtia haittaa, vaan toiset auttavat housut jalasta ja peli jatkuu froteepyyhkeen ympäröimänä. Huone on savusta raskas.

Björk kertoo kirjaa kahdessa aikatasossa, sillä välillä olemme Mallan lapsuudessa. Tapaamme hänen parhaan ystävänsä Orvokin sekä ystävän perheen, jotka ovat romaneja. Malla viettää kesät äitinsä kanssa huvilalla, sillä äiti ei siedä kauppalaa, jonne perhe on asettunut asumaan. Aivan kuten Malla paljon myöhemmin, niin myös hänen äitinsä elää kuin kahta elämää. Ja nyt sen tekee myös Björkin kynä, sillä kertomisen sävy muuttuu täysin kun eletään Mallan lapsuutta.


Äiti oli kuin läpikuultava perhonen, joka oli jäänyt Hemmiin kiinni. Hän ei näyttänyt edes hengittävän. Kuitenkin tyttö aavisti, että äidin sydän hakkasi. Äidin sydän oli lampun ja pingotetun kangasvarjostimen välissä napsahteleva yökoi, joka poukkoili kuumuutta karkuun, mutta ei kuitenkaan voinut vastustaa valoa.

Marja Björkin teksti ja rohkea ote vievät minua ja tämä ei todellakaan ole viimeinen Björk, jonka tulen lukemaan. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Posliini, johon minä en nyt ehdi, vaan makustelen Puumaa ja katson eteenpäin: Mitä seuraavaksi. Björk ei kaunistele edes Mallaa, puuumanaista, joka on Tena-Lady –pakettien, unettomuuden, rasittavan ystävänsä, outojen muistojensa sekä aivan kauhistuttavan yksinäisyyden armoilla. Kuka huomaa, miten yksin Malla on. Kuka huomaa, että hän saa vain seksiä, ei tietoakaan aistillisesta erotiikasta. Ei ripaustakaan kaiken mukaansa tempaavasta intohimosta. Malla on nainen, jolta puuttuu niin paljon, että siinä ei auta edes satunnainen rakastaja, ei Kaukon ja hänen toisiinsa kasvaminen, ei keskiluokan elämäntaso, ei oma ura, ei mikään matka…On kuin puuttuisi koko elämänvisio, koko tulevaisuus, unelmat. Kaikki.


Imovanet olivat lopussa, hän oli ottanut illalla viimeisen. Lääkäri laski jokaisen pillerin. Hän valehtelisi lääkärille, että yksi paketti oli unohtunut hotellihuoneen yöpöydälle. Pakko oli jostakin löytää ainakin puolikas, meikkipussin pohjalta vaikka, sieltä oli ennenkin löytynyt luomiväripensselin ja auki jääneen huultenrajauskynän suttaamia pillerinpuolikkaita, joista ei muistanut mitä ne olivat mutta jotka kannatti syödä siltä varalta että ne olivat unilääkkeitä.

Puuma on äärettömän nopealukuinen kirja, mikä ei ollenkaan tarkoita heppoisuutta, vaan vaikka erittäin sujuvaa ja kiinnostavaa tekstiä. Malla on ulospäin vahva, sisältä surumielisen autio. Jos Puuma filmattaisiin, niin itseoikeutettu Malla olisi draamasarjan Helppo elämä naispäätähti Anu Sinisalo. Hänessä on juuri sitä samaa mistään piittaamattomuutta hypätä uusiin juniin ja toisaalta sitä surumielistä yksinäisyyden kehää, joka piirtyy hänen ympärilleen, kun hän seisoo yksin asemalla odottamassa seuraavaa junaa johon nousta.

Epilogi

Taivaalla oli valkoista pilvenhaituvaa. Kirkas, teevadin kokoinen tähti sädehti. Huurteinen kuu tuli esiin pilvien peitosta, takertui pilvenriekaleisiin ja männynoksiin, irrotteli itseään ja kulki vaivalloisesti nytkähdellen. Se sykki ja pulppusi, pysähtyi ja katseli häntä, suurena ja halukkaana kuin ratkeamaisillaan.

Se pumppasi pilviä pois ja läheni, solahti läpi ikkunan. Hän levitti jalkansa ja nosti yömekkoa ylemmäksi.

- Tule.

***

Kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Booksy, Naakku, Jonna, Jori ja Hanna

22 kommenttia:

  1. Sangen mielenkiintoinen esittely Puumasta. Tällaisia malloja on paljon;)

    VastaaPoista
  2. Aili, kiitos! On heitä ja 'virus' vain leviää. En nyt sano tähän omaa mielipidettäni, sillä asiaa voi katsella niin monelta kantilta, mutta 'mallat' ovat surullisia. Siis tähän ei varmaan ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä. Jokainen tapaus on omansa.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, olet tehnyt tästä nyt sen arvion. Mukava oli tuo ajatus, jos Puumasta tehtäisiin elokuva tai tv-sarja ja miten olit sitä ajatellut. Ehdota, että tästä tehtäisiin elokuva-käsikirjoitus. :)

    VastaaPoista
  4. Tomomi, kiitos sinun vinkin;-)

    Kustantaja tätä lukee, ehkä myös Björk ja toivon mukaan joku käsikirjoituksen tekijä...

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista!Minustakin ehdotus siitä,että tästä tehtäisiin elokuva,kuulostaa hyvältä.Ainekset kuulostavat juuri sopivilta,D

    VastaaPoista
  6. Jael, eikö;-) Ja et edes tiedä, mitä kaikkea Björk kirjoittaa...hurjaa!

    Tämä olisi 'hot' tv-draamana.

    VastaaPoista
  7. Tämän haluan lukea! Kiitos hienosta arviostasi:)

    VastaaPoista
  8. Sanna,kiitos! Tämä oli yllätys minullekin;-)

    VastaaPoista
  9. Ystäväni luki tämän kirjan ja suositteli sitä minullekin. Punnitsen vielä, olenko oikeaa kohderyhmää :)

    Mukavaa vajaata viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  10. Emilia, ei sitä tulevaisuudestaan voi koskaan tietää;-) Lue varuilta!

    Kiitos samoin;-)

    VastaaPoista
  11. Emilia: älä suotta juutu pohtimaan sitä kohderyhmää, sillä minä nyt en ainakaan siihen kuulu, mikäli Mallaan tulee samaistua :) Pidin kuitenkin kirjasta niin paljon, että Posliinikin piti haalia käsiin saman tien.

    Vaikka Roy voisikin tarjota minulle samaistumiskohteen, niin en jaksa uskoa kolmekymppisten miesten olevan kohderyhmien listalla kovin korkealla. Vai ovatko sittenkin, puumien saaliina?

    VastaaPoista
  12. Jori, siinä, missä selvisit Kosto: Rakkautarinaan eläytmiestä, selviät ehkä vähän aikaa myös Mallan 'nahoissa'. Joko sinä olet tehnyt Posliinin...täytyykin käydä kurkkaamassa.

    Mistä sinä tiedät, vaikka Vaarallinen Puumanainen juuri nyt väijyisi sinua! Well...en minä, mutta muut tytöt, ovat kertoneet, että hyvin houkuttavia ovat 'nuoret kollit'. Siis nuoret kollit;-)Varmuuden vuoksi on varmaan lisättävä, että täysi-ikäisyys on ehdoton edellytys.

    Aikuisten oikeesti Jori, tämä oli oudosti surullinen kirja, joka oli kirjoitettu vetävästi. Ehkä kaikki eivät edes huomaa tässä mitään surua...

    VastaaPoista
  13. Minua on hieman ihmetyttänyt tuo sinunkin mainitsemasi ehdoton vaatimus täysi-ikäisyydestä. Tietenkin suojaikärajaa on noudatettava, mutta 16-17-vuotiaat pojat ovat niin pullollaan testosteronia, ettei heillä ole mitään vaatimuksia kumppanin suhteen sukupuolisen kanssakäymisen merkeissä. No, ehkä vastakkainen sukupuoli olisi yleensä toivottava ja hengitys sekä pulssi lasketaan plussaksi. Henkilökohtaisesti en olisi pannut lainkaan pahakseni, vaikka olisinkin lukiopoikasena joutunut Vaarallisen Puumanaisen uhriksi.

    Leena: Aikuisten oikeasti minä huomasin kyllä sen surullisuuden, ja blogissani olleesta kommentistasi päätellen sinäkin huomasit minun huomanneen.

    VastaaPoista
  14. Jori, jumalauta;-)

    No oikeesti, mulla toimii kyllä muisti ja kaikki muukin - vielä...Eli olin siellä minäkin ja muistan mikä yhdistelmä syntyy testosteronista, savukkeista,sammareista, pakkassuukoista tai kuuman meren rannan dyynien piiloista. Jos uskallat lue mun juttu Älä tee mua haluamaan. Siinä ehkä yksi syy, miksi Pasin kirja sai minut istumaan jopa lumisateessa lukemassa sitä...ulkoilutin samalla vanhaa koiraani...luin htä putkea ja nautin.

    Perustelen: On paljon kulttuureita, joissa ei hyväksytä aikuisen naisen ja vaikka 16 -vuotiaan pojan seksielämää, vaikka se olisi kuinka innoittavaa. Ranskassa ainakin yksi naisopettaja on saanut asiasta oikein tuomion! Yritän olla moraalisena esimerkkinä, koska tämä kaikki leviää netissä kaikille. Ja nyt sait minut kirjoittamaan kirosanan!

    Taidan olla tekemisissä kovan luokan humoristin ja uskaltajan kanssa: 'hengitys ja pulssi katsotaan eduksi' Nauran ihan hulluna...

    Joku kiltti puumanainen voisi olla pojalle jopa eduksi. Lue ja arvostele mun lempikirja John Irving Leski vuoden verran. Olet sen mulle velkaa,s illä löysin tuon Keskisuomalaisen listajutun sun blogista yöllä ja minä valvoin aamukahteen - taas. Luen KS:n huonosti, sillä tilasin taas Hesarin, jonka kulttuurisivuja ilman on vaikea olla. Sinä siis valvotit minua.

    Jori, huomasin, että olit huomannut. Luen sinua nykyään ihan haukkana ja olen todella iloinen, miten teit Kosto: Rakkaustarinan ja Puuman. Siis seuraan nyt, miten rajat ylittävä ja empaattinen osaat olla. On miehiä, jotka luettuaan rankan Joyce Carol Oatesin haudankaivajan tyttären sanovat sitä feministisoopaksi!!!

    VastaaPoista
  15. Kustantajan edustaja on liikuttunut syvästi ymmärtävästä ja heittäytyvästä lukukokemuksesta.

    VastaaPoista
  16. Hei!

    Kiitos! Ole ystävällinen ja vie Marjalle vinkkiä lukea tämä, sillä olen todella vaikuttunut. Jos minä vertaan Aila Meriluotoon, se on todella paljon sanottu!

    Nyt vain etsimään käsikirjoittajaa. Tässä on ainekset vaikuttavaan tv-draamaan.

    VastaaPoista
  17. Puuma on tosi suosittu kirja. Se on koko ajan yksi suosituimmista hauista omassa blogissani. Hauska oli Jori lukea sinun kommentteja ja ajatuksenvaihtoa Leena Lumen kanssa. :D

    VastaaPoista
  18. Tomomi, hieno juttu kuulla. Taidankin linkittää kohta ne kaksi, joiden tehneen Puuman.

    Niin...Jori saa mut ihan käyttäytymään huonosti;-)

    VastaaPoista
  19. Tiedän kyllä, että liian suuri ikäero seksisuhteessa on tabu, jos toinen osapuoli on liian nuori. Minun mielestäni vain se 17-vuotias poika ei ole liian nuori, enkä ihan tosissani tiedä, miten puuma voisi häntä hyväksikäyttää niin, että siitä olisi pojalle jotain vahinkoa. Sen vuoksi en osaa nähdä asiassa mitään moraalisesti väärää. Esimerkiksi opettajan ja oppilaan välinen suhde taas on väärin, mutta eri syystä.

    Uskon myös siihen, että sekä puumat että ne alaikäiset pojat eivät aavistakaan, kuinka paljon se toinen ryhmä tunteekaan vetoa juuri heitä kohtaan. Harmi sinänsä, sillä onhan se silkkaa tuhlausta.

    Leena: voin laittaa Lesken vuoden verran listalleni, vaikka en itse koekaan olevani mitään velkaa :)

    VastaaPoista
  20. Jori, ja se on sitä koko maailmaa ajatellen nimenomaan niin päin, että aikuinen nainen ja vaikka 16 -vuotias poika. Ja juuri nämä voivat tuntea toisiinsa kovaakin tykövetoa! Kukaan ei ihmettele, kun on olemassa lahkoja, joissa 14 vuotiaita tyttöjä naitetaan vanhoille ukoille. Tai kyllä sitä ihmtellään, mutta mitään ei voida. Olen vastikään nähnyt muutaman kiintoisan dokumentin USAsta.

    Tietenkään et ole velkaa! Oikeesti. Tee se sitten mun iloksi. En ole muuten ainoa, joka sitä kirjaa fanittaa. Monet, monet naislukijani. Ja myös Lumimies. Kirjassa on toinen kirjallinen alter egoni eli Ruth Cole. Toinen löytyy Aksel Sandemosen Ihmissuhdesta eli Felicia Venhaug.

    Minulla on hokema: Pitää elää Ruth Colen elämä tullakseen kirjailijaksi.

    VastaaPoista
  21. Kiitos!

    Marja Björk

    VastaaPoista
  22. Marja, ole hyvä ja kiitos itsellesi elämyksestä♥

    Odotan jatkoa kiinnostuneena.

    Leena

    VastaaPoista