Ulrica Nordström: Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa

Tiedän, että monille puutarhailijoille ja nurmikkojen palvojille sammal on mitä epätoivotuin vieras. Meillä on päinvastoin: Emme ole hulluina nurmikkoihin, vaan villeihin kukkaniittyihin tai sammalpihaan. Kauneinta mitä voi olla, lienee ikimetsä sammalpeitteellä. Makuja on monia ja kaikki mahtuvat toteuttamaan omiaan. Meille tuli ensin osa nurmikosta sammalelle etenkin keskipiha ja etupiha villikukkaniityksi. Alapihan eli kolmannen puutarhakerroksen jätimme osin nurmikolle erilaisia pelejä varten ja kentäksi, jossa heitämme koirille palloa yms. Siellä ovat myös marjapensaat ja luumu- ja kirsikkapuut. Ainoa harmi, minkä olen keskipihan sammalesta keksinyt, on vähäinen, eli se yrittää kivirajauksen ylikin talon alkuperäiseen vanhaan kukkapenkkiin. Sieltä sen siivoan pois siinä missä rikkaruohotkin. Meillä on nyt erityisesti sammaltarvetta, sillä jouduimme lahovian tähden kaadattamaan kaksi isoa puuta pois ja jätimme kannot jäljelle ihan kuin odottamaan jotakin...

Ulrica Nordströmin kirja Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa (Mossa. Från skog till trädgård och kruka, Minerva 2020, suomentanut Maija Ylönen) on mitä ihastuttavin ylistys sammaleille, joita on tosi, toisi monta eri lajia kuin myös tuhti tietoteos sammaleista. Kirjan kuvat ovat Henrik Bonnevierin. Teos sisältää edellä mainitun sammalen ylistyksen, sammalet luonnossa, kasvimaailman pienoismallit, sammalet maailmalla, sammalprojekteja ulkona, sammalprojekteja sisällä sekä lukuvinkit, sanaston ja hakemiston.

Kirjan upea kuvitus vie meitä joihinkin maailman upeimmista sammalpuutarhoista. Etenkin japanilaisissa puutarhoissa sammal on tärkeässä roolissa. Ulrica Nordström on ruotslainen journalisti sekä käsityöläinen, joka opastaa kirjassa myös japanilaistyylisten koristeiden ja asetelmien tekoon.

Ulrica Nordström sammaleista:

Jo vuosisatoja Pohjoismaissa on hyödynnetty sammalia eri tarkoituksiin, esimerkiksi haavasiteiksi, käsityömateriaaliksi ja hirsitalojen tilkkeiksi. Puutarhoissamme sammalia ei ole kuitenkaan käytetty esteettisenä elementtinä. Sitä vastoin suhtaudumme sammaliin yleensä häiritsevinä kasvustoina, jotka täytyy hävittää pihoilta ruohomattojen tieltä. Se tuntuu omituiselta. Ovathan sammalet ainoita kasveja, jotka pysytvät kylminä ja pimeinä talvina säilyttämään sen, mitä niin monet meistä kaipaavat talvikuukausina: hehkuvan vihreyden kaikissa sävyissään. Sammalten kauneudesta voi nauttia ympäri vuoden.

Ennen kuin hyppäämme maailmalle, saamme todeta erilaisia sammalia olevan Ruotsissa 1 000 ja uusia lajeja löydetään jatkuvasti. Suomessa lajeja on tunnistettu 900. Nappasin listalta muutamia tavallisimpia lajeja ja huomasin, miten hauskoja niiden nimet ovat: havumetsissä korallisammaleet, sulkasammal, kivilaakasammal, metsäkerrossammal...Lehtimetsissä: kalliopalmikkosammal, oravissammal, metsälehväsammal, pystylehväsammal...Lehtipuiden rungoilla ja oksilla: sirokorallisammal, uurresammal, norkkusammal, partasammal...Keidassoilla: rahkasammal, rahkaviiksisammal....Nevoilla: sararahkasammmal, suonihuopasammal...Rämeillä ja korvissa: korpikarhunsammal...Letoilla: otaluhtasammal, lehväsammal...Osa sammalista on uhanalaisia ja jokamiehen oikeudet eivät koske niitä. Kirjassa kerrotaan mitä sammalia saa poimia ja miten ja mitä ei saa missään nimessä poimia!

Jos muistelee, missä on nähnyt upeimmat sammalmetsiköt, ne ovat ikivanhat kuusimetsät, joissa ilmankosteus pysyy tasaisena ja sammalen on helppo löytää lahoavia kantoja ja oksia. Meidän likellä on sellainen ja se on todellakin kuin satumetsä: Vain ikikuusikko ja sen alla silmänkatamattomiin vihreää sammalta.

Sammalta löytyy myös paikoista, joissa on puroja ja vesilammikoita. Huomaamme sen omasta lehdostamme, jossa sammal kasvaa puron likellä lehtipuiden, suurten lehmusten likellä.

Kirjan kirjoittaja ja valokuvaaja reissasivat maailman kuuluisimmissa sammalpuutarhoissa. Houkuttavimmat löytyvät Japanista ja kuten tiedämme japanilaiset ovat kuuluisia kauneudentajustaan.

Ja missä he muualla löysivät upeita sammalpuutarhoja, ne olivat mm. Yhdysvalloissa Portlandissa ja Seattlessa, tunsivat he olevansa Japanissa. Portland Japanise Garden veti vertoja Japanin sammalpuutarhoille, etenkin kun puut olivat juuri saaneet upeat syysvärinsä. Puutarhan historia ja siihen vaikuttaneet henkilöt ovat olleet kiinnostavia ja aiheelleen omistautuneita.

Nyt sitten vain miettimään, että sammal vai ei? Ennen kuin päätät, kurkista tätä runsasta tietoteosta, joka ilahduttavasti on niin erilainen, mihin olemme tottuneet. Kuvia ja tietoa on kiitettävästi. Minulle tämä oli kovasti odotettu, mutta jollekin teos voi olla suorastaan odotusten täyttymys!

Puutarhakirjat Leena Lumissa