Doris Lessing: Viides Lapsi

Mikäpä olisikaan suurempi onni kuin iso talo täynnä lapsia. Talossa jättimäinen pöytä, jonka ympärillä paljon tuoleja jo olemassa olevia lapsia varten ja sivustalla lisää tuoleja odottamassa uusia lapsia. Ja aina, ihan joka pääsiäinen kaikki, koko suku lapsineen kokoontuu tähän taloon. Serkut saavat leikkiä keskenään, vanhemmat nauttivat tunnelmasta ja elämästä ympärillään ja aina joku odottaa jo uuttaa vauvaa...

Tämä unelma oli myöskin Harrietin ja Davidin unelma Doris Lessingin kirjassa Viides lapsi (The Fifth Child, Otava 1989, suomennos Heidi Järvenpää). Jo ensi hetkestä pari tunsi, että he ovat luodut toisilleen ja myös molempien haaveet isosta talosta ja suurperheestä saivat vastakaikua heidän ainutlaatuisessa rakkaudessaan. Ensimmäisten lasten jälkeen ulkopuolisten varoittelut pariskunnan nopean tahdin takia kaikuivat täysin kuuroille korville. Harriet oli aivan liian väsynyt, David oli myös väsynyt ja huolissaan ja pienimmät lapset jäivät aina vaille tarvitsemaansa huomiota, kun uusi sisko tai veli syntyi liian pian. Pariskunta oli kuitenkin päättänyt toteuttaa unelmansa ja talo täyttyi joka pääsiäinen sukulaisista, lapsista, lemmikkieläimistä, elämän äänistä...kunnes syntyy Ben.

Ben on viides lapsi, joka on epänormaali tavalla, jota kukaan ei voi ymmärtää. Ben on heti alusta asti liian suuri, vahva, äänekäs, raivostunut ja hän vaatii vanhemmiltaan kaiken huomion jättäen muut perheen lapset täysin osattomiksi. Vuosien myötä kylmä rinki perheen ympärillä kasvaa. Sukulaiset peruvat jouluvierailujaan, omat aikuistumassa olevat lapset haluavat muuttaa pois kotoa, toiset haluavat lähteä jo lapsina muualle käymään koulua. Harriet riutuu, David syyttelee Harrietia, pariskunta etääntyy, joku tappaa perheen lemmikkejä...Kirjan lopussa Harriet istuu yksin jättimäisen unelmapöytänsä ääressä. Hän on 45 -vuotias, mutta näyttää paljon ikäistään vanhemmalta: "Se ei johtunut vain normaalista vanhenemisesta, harmaista hiuksista, väsyneestä ihosta. Hänestä oli liuennut näkymätöntä ainetta, vuotanut tyhjiin jokin ainesosa, jonka olemassaoloa kaikki pitivät itsestään selvänä, joka oli kuin rasvakerros mutta ei aineellinen."

Tämä kirja oli minulle, kirjoista elävälle, positiivinen Lessing –yllätys, sillä jollain selittämättömällä tavalla, minä en ole suuri Lessingin ihailija. Olen yrittänyt lukea häntä, mutta ei synny mitään tykövetoa, joten olen jättänyt hänet sitten suosiolla sivuun. Minusta tämä kuuluisa kirjailija on hieman pitkäveteinen ja hän on sitä liikaa – minulle. Olen kuitenkin hyvin iloinen, että saatan tuoda häneltä yhden todella kiinnostavan kirjan, joka on niin voimakas, että olen aina sanonut raskaana oleville ystävilleni: Et sitten lue Lessingin Viides lapsi –teosta ennen kuin vauva on maailmassa. Tästä on tullut nyt kuin normi, jota kukaan ei uskalla rikkoa. Vai olisiko kyseessä peräti taikuus!

Doris Lessingin kirja Viides lapsi on kuin yllättävä isku palleaan: On mahdotonta hengittää! Kirja on kuin Carl Larssonin suurperheidylliä kuvaava astiasto, joka on rumasti hakattu sirpaleiksi ja jätetty siihen ääneti lojumaan kaikkien nähdä. Doris Lessing paljastaa kirjassa elämän julmimman faktan: Ihan mitä tahansa voi tapahtua ihan kenelle tahansa. Kukaan joka ikinä lukee tämän kirjan, ei unohda sitä koskaan!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Suketus ja Kirjoihin kadonnut