maanantai 12. huhtikuuta 2010

PUUTARHAN NELJÄ KAUNISTA VUODENAIKAA


Jotkut ovat ihmetelleet, miksi vaivaudumme talvisin luomaan polut puutarhaamme ja miksi vanhan, kivisen leikkimökin terassilla on kaksi isoa rottinkituolia ympäri vuoden, kuin ne olisivat aina käytössä?

Vastaus löytyy Taina Koivusen kirjasta Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa (Gummerus, 2009). Meillähän on tämä neljän vuodenajan rikkaus, miksi emme hyödyntäisi ja nauttisi siitä myös puutarhassamme!


Taina Koivunen on puutarhuri ja puutarha-agronomi, jolla on kolmenkymmenen vuoden kokemus puutarha-alalta. Kirjasta huomaa, että Taina on tehnyt puutarha-alan oppi- ja tietokirjoja, mikä takaa paitsi asiantuntevuuden myös sen, että lukija tajuaa kuvien ja kerronnan viestin. Upea kuvitus herkuttelee sekä tunnelma- että yksityiskohtaisilla askarteluohjekuvilla. Monipuolinen kuvitus on Taina Koivusen ja Matti Pietarisen kaunista yhteistyötä.


Kirja on puutarha-aloittelijallekin helposti ymmärrettävä, mutta antoi uutta myös minulle, kymmeniä vuosia puutarhaa rakentaneelle. Jäsentely on oppikirjamaisen selkeää, tietoiskut on viety omiin ’neliöihinsä’ ja saatu tekstit mukavasti esille värijäsentelyllä. Heti alussa on selkeä sisällysluettelo ja sen jälkeen Taina alkaa viedä lukijaansa Pohjan tähden alla.


Alussa käsitellään ilmastovyöhykkeet, ilmaston lämpenemisen hyödyt ja haitat sekä kasvien valitseminen vyöhykkeiden ja maaperätekijöiden mukaan, kuin myös kasvien alkuperä. Ja vihdoinkin tärkeä pienilmasto, jonka olen havainnut olevan monille ihan outo juttu.


Ja nyt Taina pääsee tarjoamaan meille neljää vuodenaikaamme puutarhassa. Aloitamme ihanalla puutarhakesällä, jossa liikumme pihan viehkeimpien puiden joukossa, käväisemme kivikkopuutarhassa, huokailemme ihastuksesta kukkivan onnenpensaan äärellä, sijoitamme ulpukoita ja lumpeita vesialtaaseen ja tulemme runollisiksi kuunliljojen äärellä. Kärhöjen kohdalla tajuamme, mihin kaikkeen niistä on puutarhan tunnelmanluojina ja siperiankurjenmiekkojen kohdalla muistan kertoa, että tämä sininen iirislajike on minun lempikukkani.

Perhoset siirtävät meidät syyskesän tunnelmaan, jossa kerätään kukkien siemeniä talteen, istutetaan kukkasipuleita ja aletaan nauttia alkavasta ruskasta. Sen runsaampi ruska, mitä enempi ruskakasveja! Ihailemme japaninpihlajan syysväriä ja pohdimme keinoja, joilla saamme kasvit selviämään talvesta.


Puuhakkaissa istutustalkoissa istutamme uusia pensaita ja puita sekä siirrämme taimia otollisempiin paikkoihin. Syysistutusten etu on aina varmempi selviäminen ja vähempi kastelu!


Teemme koristeita ja käyttöesineitä pajuista, pohdimme perennojen talvipulmia ja alamme rakentaa talvista puutarhaa. Ripustamme lyhtyjä ja valaisemme puutarhan kulkureittejä. Ja se, mikä monen puutarhassa on talvella rumin eli tuoksuvatukko, muuttuu Tainan käsittelyssä pihan kauneimmaksi valaisimeksi! Askartelemme myös jäätauluja sekä opettelemme jään nimiä. Kuka tietää, mikä on uhku?


Ja mitä me sitten teemme talvisessa puutarhassamme? Seisomme kuun ja tähtien valossa ihaillen kuuraisten puiden ja talventörröttäjien viehkeyttä. Tai tarjoamme ystävillemme glögit hedelmäpuihin ripustettujen lyhtyjen katveessa. Joskus istumme pation rottinkituoleille juomaan termosmukeista kuumat kaakaot seuraten vitilumessa vilistäviä pieniä jalanjälkiä ja nauraen punaista noutajaa, josta yhtäkkiä tulee Suuri Urhea Jälkikoira.

Toivon kaikkien löytävän puutarhan vuodenajat viimeistään Taina Koivusen Puutarhan neljän vuodenajan avulla. Ja muistakaa lumen lumo! Tainalla On mm. otsikko Ihmeellinen lumi…


Nyt lähestyy kuitenkin vappu, joten en uskalla lopettaa tätä juttua lumeen, siksipä otan esille pari asiaa Taina Koivusen kirjan keväästä. Nythän jo aikaiset kukkijat ovat Suomessakin kukassa tai ainakin alkamassa riippuen, missä päin Suomea asuu. Minulla kukkivat Keski-Suomessa Muuratsalon saarella sinivuokot, pinkit scillat ja osa esikoista. Koivunen tuo kirjassaan Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa esille ilmaston lämpenemisen hyötyjä sekä haittoja.


Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa sitä, että kasvillisuusvyöhykkeet pitänee määrittää uudelleen. Saatamme kohta kasvattaa magnolioita, persikoita ja viinirypäleitä. Tällöin upeakukkainen magnolia voisi olla yksi pihapuistamme. Arvio on, että hellepäivät jopa nelinkertaistuvat. Mallinnusten mukaan Etelä-Suomen ilmasto muistuttaisi vuosisadan lopulla nykyistä Keski-Eurooppaa. Mutta jo nyt on todettu keväiden varhentuneen 150 vuoden aikana niin, että lehdet puhkeavat noin 12 vuorokautta aikaisemmin.



Haitoiksi voidaan lukea talvipäivien pilvisyys ja sateisuus. Runsaat sateet aiheuttavat savimaiden tiivistymistä, eivätkä sadevedet johdu pois pelloilta. Leudontuvat syksyt puolestaan hidastavat puuvartisten kasvien karaistumista pakkasta vastaan, mikä lisää pakkasvaurioita. Myös lumettomuus voi lisääntyä, jolloin kasveilta puuttuu luontainen talven ’suojapeite’.

Nyt lopetamme kuitenkin lukuun Pihan viehkein puu:


”Kukkiva ja jopa hedelmiä tuottava puu tekee pihasta oikean puutarhan. Näyttävästä puusta kehkeytyy usein oman pihan rakas tunnusmerkki. Varttunut pihapuu antaa varjoa, puun alle voi sijoittaa penkin, sen oksille voi ripustaa lyhtyjä, ja latvukseen lapset voivat kiipeillä tai rakentaa majan.”


Vaihtoehtoja on paljon ja tässä muutamia: japaninmagnolia, kotipihlaja, paratiisiomenapuu, pilvikirsikka, purppuraomenapuu, purppuratuomi, rusokirsikka, sirotuomipihlaja…

Mikä on sinun pihasi viehkein puu? Minun on pilvikirsikka, joka keväällä on kaikista viehkein vaalkovaahtoisena kukkamerenä ja syksyllä päihittää ruskansa upeudessa jopa mongolianvaahterat.

4 kommenttia:

  1. Minusta viehkein puu on rungollinen sirotuomipihlja, muutenhan se on pensas. Sillä on upea miedosti tuoksuva kukinta keväällä, siro kasvutapa ja syksyllä niin ihana orassiin vivahtava ruska. Tosin meillä se kasvaa vielä pienenä pensaana, mutta olisi kiva hankkia se myös rungollisena puuna.
    Ajattelin ostaa keväällä magnolian, ihan vaan kokeeksi ; )

    VastaaPoista
  2. Sari, minä 'putosin' noihin pilvikirsikoihin, kun kaupunki istutti niitä kävelykadulle. Otin yhteyttä kaupungin pääpuutarhuriin ja kysyin, mikä puu. Ko. puut kasvavat toisilla pehkoina, kuten tuomi, toisilla yksirunkoisina. Minulla on niitä nyt kaksi, siis rungollista, mutta syntymäpäivänäni toukokuussa istutan vielä yhden...

    Sirotuomipihlaja on huomiotaherättävä kukkiessaan. Olen nähnyt muiden pihoilla. Ja mieto tuoksu on aina plussaa.

    Sinä ammattilaisena varmaan selviät magnoliankin kasvattamisessa.

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus!
    Tuo oli hyvä tieto että Jyväskylän kävelykadulla kasvaa pilvikirsikkaa.
    Tuollaisen taidan ostaa omaankin pihaan ja myös tuo Sariwin mainitsema sirotuomipihlaja kuulostaa mielenkiintoiselle.
    Pidän myös pienistä havupuista.

    VastaaPoista
  4. Susanne, kiva, että pidit.

    Koko kävelykatu on niitä ja sitten on yhden koulun edessä, mutta en muista sen koulun nimeä, vaikka olen käynyt siellä työväenopiston saksan kursseilla kertaamassa. Kun näin ne puut eräänä toukokuuna kukassa, olin menossa kampaajalle. Hän kysyi, että mitä nyt laitetaan? Minä vastasin: Pilvikirsikkaleikkaus, kiitos! Minä sitten määrittelin hänelle, mitä se tarkoittaa. Se on rohkei´nta, mitä uskallan hiuksilleni tehdä;-) Yhtään kuvaa pilvikirsikkahiuksissa minusta ei ole nähty blogissa.

    Pienet havut ovat tärkeitä, sillä muuten on syksyllä ja talvella ankeaa. Minua hiukan harmittaa, kun istutin Serviankuusia, mutta unohdin niiden kääpiöversion, joka on max 2 metriä. Nyt toki nuo kartiovalkokuuset täyttävät sen aukon, sillä 2 metriä on niiden max. korkeus.

    Kukkivat puut ovat kevään must. Ja vielä parempi, jos niillä on upea ruskaväri, kuten on sekä pilvikirsikalla kuin myös sirotuomipihlajalla.

    VastaaPoista