sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

SITÄ SUN TÄTÄ 1


Tämä Töröttäjä tässä on tyttäreni Merin koira Dina, kuten tiedätte. Kirkkoherra Voitto Virolla oli myös villakoira, josta hän aikanaan kirjoitti suurta kohua herättäneen kirjan Toni, veljeni.

Minä mainitsin tänään ko. kirjan blogissani, mutta siitä kirjoittaa enemmän Elämänkulkija (klikkaa nimeä!) joten menkääpä lukemaan Koirasta sielunkumppanina!

Toinen asiani liittyy kotipitäjääni Luviaan, jonne lähdimme jo keskiviikkona ja palasimme eilen. Halusin niin kovasti päästä meren rantaan, joten sen teimme. Kamera oli tietty mukana. Nyt linssiin ei kuitenkaan osunut joutsenia, vaan puusta tehtyjä patsaita. Älkää vaan kysykö minulta mitä ovat vasemalla olevat hahmot, sillä emme saaneet vastausta edes soittokierroksella. Sen sijaan oikealla olevat hahmot teidän pitäisi tunnistaa! Siinähän on pitäjän oma tyttö Susanna Ruusunen ja meidän pääministerimme Matti Vanhanen. Patsas oli ensin kylän keskustassa, mutta sittemmin se siirrettiin meren rantaan tuulettumaan...Varmasti erotatte, kumpi puupökkelö on arvoisa pääministerimme;-)

9 kommenttia:

  1. Villakoirat ovat ihania;sellainen oli lapsuudessani ja myöhemminkin äidilläni oli Bingo villakoiraherra,joka oli ihana!
    Aika hyvät nuo puupatsaat!

    VastaaPoista
  2. Jael, villakoirat ovat todellisia persoonia, mutta minähän nyt olen ihan hulluna kaikkiin koiriin ja etenkin novascotialaisiin.

    Hävetti laittaa nuo patsaat, mutta menköön nyt;-)

    VastaaPoista
  3. Siis hauskat ja ajatus tuulettumaan siirtymisestä kohun jälkeen sai ainakin minut nauramaan makeasti.

    VastaaPoista
  4. Anne, olihan se kunnassa toisten miélestä aika hurjaa, kun ihan keskustaan tämän veivät...

    VastaaPoista
  5. Että ihan oman kotipitäjäsi tyttöjä? ;)
    Sinänsä kaikkinensa ja monimerkityksellisesti oivaltavia puupökkelöitä!

    VastaaPoista
  6. Koirat ovat minusta aina suloisia!!

    Nuo puupökkelöt...

    VastaaPoista
  7. Hanne, koirat ovat!

    Just joo, ne puupökkelöt...

    Lumiomena, minä en Susannaa tuntenut, mutta hänen äitinsä oli Suomen ensimmäinen naispuolinen palopäällikkö, jonka ensimmäinen virka tässä toimessa oli Luvialla. Sitä kautta he sinne sitten...Oli siinä äijillä ensin olemista, mutta hyvin piti naispalopäällikkö 'jöötä'.

    VastaaPoista
  8. Ihana Dino-koira! Ja tuo koko kuva on niin paratiisimainen.

    Teini-ikäisenä luin Voitto Viron: Huomis päivä on teidän tai jotain... Tykkäsin siitä kirjasta. Luin varmaan jotain muutakin häneltä. Se kirja voi löytyä vielä jostain vanhoista jemmoistani.
    Vaikutti sellaiselta lämpimältä persoonalta. Ei ollut ärsyttävällä tavalla pappimainen, moderni paremminkin.


    "Niin ovat kuin kaksi marjaa" nuo puuhahmot. Aivan varmaa ei osaa sanoa kumpi on kumpi, mutta tarkempi tarkastelu...näyttäisi komeampi nokkaisella olevan kravatti, niin siitä päättelisi Matiksi..

    Noista tanassa jököttävistä nimettömistä en nyt julkea sanoa mitä herättivät mieleen...

    VastaaPoista
  9. Rita, Voitto Virohan oli tiettävästi varsin suosittu persoona, vaikkakin kohuttu. Sana pappimainen jo värisyttää - mutta ikävästi...

    Päämisteri tietenkin ravaa Ruususen perässä;-)

    Oi!, älä sanokaan niistä mitään, älä sano;-)

    VastaaPoista