torstai 22. huhtikuuta 2010

MATKALLA PUOLEEN HINTAAN


Merete Mazzarellan Matkalla puoleen hintaan (Resa med rabatt: om konsten att vara pensionär, Tammi 2010, suomennos Raija Välimäki) antoi minulle niin outoja ajatuksia, että jähmetyin melkein kahdeksi viikoksi. Se, että nyt istun tässä tätä kirjoittamassa on vaatinut hitaita öiden tunteja, ääneen lukua suuria ikäluokkia edustavalle, vielä liike-elämässä olevalle miehelleni sekä keskustelua sinne sun tänne. Mieheni piti lukunäytteistäni niin, että lukee kirjan seuraavaksi. Itse tunsin olevani kymmenen tai viisitoista tai sata vuotta liian nuori lukemaan tätä kirjaa, sillä sisäinen ikäkelloni jätättää ja pahasti. Satu Kukkameri ja lumen ihme (Tammi 2009) sopii minulle paljon paremmin.

Mereta Mazzarella rupattelee tyylikkäästi, mutta katkeamatta, läpi teoksen, miten hän kokee eläkkeelle jäämisensä juuri ennen sitä ja sen jälkeen. Takuuvarma juttu on, että pohjoismaisen kirjallisuuden professori osaa tuoda tuntonsa julki ja hän osaa höystää tekstinsä mahtavilla sitaateilla. Sitaattihulluna pelastuin alakulolta kirjaamalla ylös uusia sitaatteja nahkakantiseeni:

Søren Kierkegaard: "Sivistyminen on tulemista toiseksi kuin oli ennen kuin alkoi tulla omaksi itsekseen.”


Kasvitieteilijä Linnén motto: ”Omnia mirari etian tirtissima.” (Ihmettele kaikkea, myös kaikkein vähäpätöisintä.)


Mazzarella: Uskalla elää hitaasti. Runouden lukeminen kuuluu hitauden kulttuuriin.

Kirjailija ja ihminen Mazzarelan sielu on yliopistoihmisen ja sillä taidolla hän analysoi eläkkeelle jäämistään ja ikääntymistään monin verrokein niin taitavasti, että sain ylleni oudon surun hunnun, vaikka olinkin päättänyt tehdä tämän kirja, koska sen kansi on niin kaunis (la Falck, Metamorfos), en ole ennen lukenut Mazzarellaa ja tiedän lukijoissani olevan kaiken ikäisiä henkilöitä. Tätä kirjaa ei olisi kuitenkaan pitänyt lukea huhtikuussa, joka sekoittaa muiston ja pyyteen, huhtikuussa, jolloin kaikki, ihan kaikki näyttää julmassa valossa vanhalta ja vielä vanhemmalta, kuin oikeastaan onkaan.

En tokikaan halua antaa väärää todistusta kenestäkään ja vielä vähemmän lukemastani kirjasta. Kirja on erinomainen, taidokas, tyylikäs, hienovireinen, monipuolinen ja siinä on myös mustan huumorin ripauksia:

Ruotsalaisessa lehtiuutisessa annettiin jokin aika sitten vielä karrikoidumpi kuva tulevaisuuden eläkeläisestä. Siinä todettiin, että nykyään käytetään enemmän rahaa kauneusleikkauksiin ja Viagraan kuin Alzheimer-tutkimukseen ja että niillä, jotka jättävät työelämän vuoden 2030 paikkeilla, tulee siis olemaan valtavat rinnat ja valtavat erektiot – he vain eivät enää tiedä, mihin niitä käyttäisivät.

Mereta Mazzarella on älykäs kirjoittaja, joka osaa katsella huvittuneena, kuin ulkopuolelta myös itseään ja omia turhaumiaan ja pelkojaan. Hän pohtii paljon vaikuttamista, omaa identiteettiään eläkeläisenä ja ihmisenä sekä yhteiskunnan muottia, johon eläkeläinen halutaan laittaa. Toisaalta hän ei kuitenkaan tuo mielestäni esille sitä, mikä on vääjäämätöntä: Nyt eläkkeelle jäävien suurten ikäluokkien häntäpää ei ikinä suostu makaamaan laitoksissa märissä vaipoissa ja ulostamaan käskystä vaippaan, koska kenelläkään ei ole aikaa auttaa vanhusta vessaan. Hän ei kerro päättäjille, mikä hippivanhuspommi yhteiskuntaa odottaa. Ei Merete tee sitä, vaikka hän osaakin kyseenalaistaa. Hän katsoo kaikkea kuin ohuen lasin lävitse. Hänellä on siihen varaa ja ’varaa’. Hän myöntää olevansa etuoikeutettu myös taloudellisesti, sillä hänen ei ole koskaan tarvinnut ostaa edes omaa asuntoa, vaan hän on perinyt sen. Onneksi häneen kolahtaa ikäisensä nainen, joka seisoo pankin kassalla kysymässä tilinsä saldoa ja saa kuulla siellä olevan kuusi euroa ja eläkkeen tulevan vasta seuraavana päivänä:

Minun täytyy muistaa, että olen etuoikeutettu, vaikken tuosta sanasta pidäkään. Olen myös naiivi: eivät kaikki eläkeläiset voi vapaasti kysyä, mitä haluavat tehdä loppuelämällään.

Kirjassaan Mazzarella kertoo myös äidistään, joka yllättäen saikin kuulla kuolevansa syöpään seitsemänkymmenenyhden vuoden iässä, vaikka oli kuvitellut elävänsä vielä kymmenen hyvää vuotta. Hänen äitinsä sanoo asian, kuten minä sen koen:

Se, että saa tietää kuolevansa aikaisemmin kuin on ajatellut, ei ole sen pahempaa kuin saisi tietää, että joutuu lähtemään juhlista kotiin aikaisemmin kuin on ajatellut. Tärkeintähän on, ovatko juhlat olleet onnistuneet niin kauan kuin on saanut olla mukana, ja minun tapauksessani ne ovat olleet.

Voin suositella tätä kirjaa heille, jotka juuri nyt pohtivat, mikä olisi heille sopiva E-päivä. Teos antaa osviittaa ja viitettä paljonkin sille, mitä kannattaa tehdä ja milloin. Olen sielultani väärä lukemaan tätä kirjaa, paitsi sitaattien osalta, mutta se ei tarkoita sitä, että muut olisivat sitä. Minä olen Kyllikki Villa, joka haluan kuolla jollain rahtilaivalla – jossain. Tätä kuitenkin nauroin:

Englantilaisen esseistin Hugh Kingsmillin mukaan ystävät ovat ”meidän herramme anteeksipyyntö, toisin sanoen lahja, jonka Jumala on antanut meille hyvitykseksi siitä, että on raskauttanut meitä myös suvulla. Toisin kuin sukulaisiamme, ystävämme ovat ihmisiä, joista pidämme ja joita tapaamme vapaasta tahdostamme.

Ihmeellistä, haluaisin niin tavata Merete Mazzarellan ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten lähestyä vääjäämätöntä!

Uppsalassa mustarastas laulaa nyt kirkkomaalla. Niin kuuluu ollakin, aivan kuten mustarastas symboloi rajaa talven ja kevään välillä, se symboloi myös rajaa elämän ja kuoleman välillä.


Toisinaan mietin, kuinka monta kertaa saan vielä kuulla mustarastaan.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kirjanainen

13 kommenttia:

  1. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta. En ole koskaan lukenut Mazzarellaa, mutta olen kerran jopa haastatellutkin häntä :-D Hän on mummin lempikirjaililjoiden ykkönen. Varmaan seuraavalla vierailulla voin pyytää lainaksi joitakin hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
  2. Tuure, sinä hyvä! Kuule,ellei mummillasi ole vielä tätä kirjaa, osta tämä hänelle äitienpäiväksi. Eikö isoäitejäkin muisteta silloin...Tai synttärilahjaksi.

    Minullekin tuli tunne, että nyt pitäisi lukea Mazzarellalta vaikka Juhlista kotiin, Kun kesä kääntyy, Tähtien väliset viivat, Marraskuu, Hyvä kosketus....

    VastaaPoista
  3. Mazzarella... Pyörittelen hänen nimeään mielessäni osin saadakseni kiinni mietteistäni. Olen lukenut Mazzarellalta ainoastaan kirjan "Illalla pelataan Afrikantähteä", joka herättää paljon ristiriitaisia ajatuksia isovanhemmuudesta sekä isoäidin ja lastenlasten (sekä tietenkin miniän/anopin) välisestä suhteesta.

    Mazzarella on erinomainen kirjoittaja, jonka tekstejä maistelee hitaasti ja ajatuksella, kuten kuvailitkin. Tämä kirja ei varmasti sopisi minunkaan kirjakseni, sen verran kaukana kirjan maailma on omastani, mutta monä myös haluaisin lukea enemmän Mazzarellaa.

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Nyt oli ihan pakko kommentoida tänne.
    Yleensä en koskaan kommentoi blogeja (muutamia poikkeusta lukuunottamatta).
    Syy tähän kommentointiin:
    Luin viime viikolla Revolutionary Roadin. Iltalukemisenani. Kun olin lukenut kirjan, Huomasin miettiväni Leena Lumi on kirjoittanut kirjasta.Ja ihmettelin itseäni, miksi tulin tuollaista miettineeksi. Halusinko ajatella onkohan hänellä samanlaisia ajatuksia. Tänään sitten päätin tulla laittamaan blogisi "hakuun"ko kirjan. Ja ihmettelin kun tulee 22.huhtikuuta sivu esiin. Ajattelin että en osaa käyttää hakua, mutta kun luin alasäin .. siellähän on kirjoitus Revolutionary Roadista. Itse asiassa en edes vielä lukenut sitä, jätän iltaan kun saan rauhassa lukea.
    Ja nautiskelen myös tektsin Merete Mazzarellasta vasta illalla.Pidin kovasti hänen kirjastaan "Illalla pelataan Afrikan tähteä"

    Ja vielä Revoluionary Roadiin. Katsoin elokuvan ensin. Vinkin sain Sooloilijan blogista. Ja sen jälkeen vasta kirjan. Yleensä olen lukenut kirjan ensin, ja en edes ole välittänyt katsoa kirjoista tehtyjä elokuvia.

    Kiitos blogistasi.

    T. Taya

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, mutta hän on selvästikin intohimoisen lukijan krijailija. Aion kokeilla häneltä jotain vanhempaa teosta. Pidän kirjoissa älyllisyydestä ja tutkimuksellisuudesta, mutta tietysti upealla verbaaliakrobatialla tarjottuna.

    Minä luen kaikkia kirjoja lastenkirjoista sateenkaaren tuolle puolen. Ainakin yritän...

    VastaaPoista
  6. Taya; minulla on juuri Revolutionary Road ajatuksia! Ja huomaat sen kyllä myös arvostelussani Mazzarellan kirjasta...Revolutionary Road stabiloi mieheni ja minun ikiaikaisen unelman!

    Minä olen kuin Suomen televisio, käytän uusintoja, kun en ehdi lukemaan niin nopeasti kuin viime vuonna, jolloin tein 140 kirjaa...Lukijat kertovat, että meenvät työpaikalleen, laittavat kahvin tippumaan ja sitten avaavat Leena lumi blogin. He ovat sanoneet pettyvänsä ellei siellä ole mitään uutta! No, uutta ja uutta;-) Ei kukaan muista mitään vuoden takaista enää, kukaan ei tiedä, mitä minulta hakisi, koska tähän blogiformaattiin en saa sellaista kuin Leena Lumi Kirjasto 2009. Sellainenkin sieltä muuten löytyy, mutta ei näy sivupalkissa. Olen toivottaman epätekninen ja tekninen mieheni on toivottoman kiireinen, joten...uusintoja, por favore!

    Mulla on sama: Kn on lukenut hyvän kirjan, ei enää halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa. Paitsi, jos Sooloilija kehuu sitä niin, että mun on pakko;-) Onneksi hän sai minut katsomaan Atomentin (Sovitus). Koskaan en halua ensin nähdä leffaa ja sitten lukea kirjaa.

    Nyt mun on tilattava kirjastosta Illalla pelataan Afrikan tähteä, koska sinä ja Lumiomena sitä jo kehuitte. Kiitos vinkistä!

    Käy toki kommentoimassa. On kiva saada palautetta. Julkaisen myös eriäviä mielipitetiä, kunhan ne on kuorrutettu suklaalla;-)

    VastaaPoista
  7. Jos näkisin kirjakaupassa tuo kirjan, ostaisin ainakin ja pelkästäänkin vain tuon kuvan vuoksi. Se on niin ihana, upea, koskettava!!
    Ehkä minä tykkäisin kirjastakin sillä rakastan sitaatteja ja olen osa-aika eläkkeellä eli voisni saada kirjasta vinkkejä huomiseeni...
    kiitos Leena ihanainen!!

    VastaaPoista
  8. Hanne, eipä kestä!

    Siis katso nyt tuota kantta!: Olen sen sadasti sanonut kustantajille, että he eivät useinkaan tajua, mitä kansi vaikuttaa ostospäätökseen. Tosin luen tietty aina myös ingressin, mutta enhän lukisi sitä ellei joku olisi 'pakottanut' ottamaan kirjaa käteeni.

    Kirja on ihan laatua, minulla vain kello käy nurinpäin...

    VastaaPoista
  9. Kuuntelin Merete Mazzarellaa kun hän kävi Göteborgissa.

    VastaaPoista
  10. Mazzarella kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Fredrika Runeberg-Tengströmistä.

    VastaaPoista
  11. Hannele, kunpa minäkin saisin kuunnella häntä.

    Huomasin saman asian. Kirjalista suvelle on pitkä.

    VastaaPoista
  12. Olipas mielenkiintoista lukea tästä kirjasta. Mazzarella on tuttu kirjailija, olen lukenut silloin kauan-kauan sitten Mazzarellan Ensin myytiin pianon ja sen jälkeen olen lukenut jokusen muunkin kirjan. Viimeksi viime vuonna luin Marraskuun.
    Tykkään Mazzarellasta, kirjat ovat niin fiksuja. (Tai ainakin mulle tulee jotenkin fiksu olo niitä lukiessani ;).)

    Olen kokenut joistakin hänen kirjoistaan esittelyjen perusteella, että ne saattaisivat "sopia" mulle luettavaksi paremmin sitten aikanaan, joskus vähän vanhempana.
    Esim. isovanhempi-lapsenlapsi -kirjasta en ole ihan varma, miten siihen suhtautuisin, kun itsellä oli jossain vaiheessa hankalia tilanteita tuoreiden i-vanhempien suhteen.
    Toki niitä voisi nytkin lukea ja sitten vaikka uudelleen tuonnempana, mutta kun on miljoona muuta lukematta, olen ajatellut antaa eräidenkin Mazzarellan kirjojen odotella otollisempaa aikaa.

    Kirjoittamasi sai uteliaisuuteni ja kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräämään, mutta toisaalta se kyllä vahvisti tuota odottamisajatusta.
    Kiitos!

    (jos mun kommenttini tulee kahteen kertaan, niin poista se eka. Kesken ed. lähettämisen meillä pätkähti kone, enkä ollut ihan varma, lähtikö kommentti vai ei ja tulin siis viisastelemaan vielä uudestaan.)

    VastaaPoista
  13. Helmis, mullekin tuli hirveän fiksu olon Mazzarellasta;-) Sehän on hyvä merkki!

    Luulen, että parhaiten kolahtaa ne kirjat, joihin voi samaistua edes jollain tavalla. MINÄ en jaksaisi lukea mitään isovanhemat/lapsenlapset -kirjaa, sillä vasta Iltatähti lensi pesästä. Nyt on aika tehdä omia juttuja ja keskittyä niihin sataa! Minä ajattelinkin, että luen noita Mereen vanhempia, jos vain aikaa löytyy. Suveksi olen tehnyt kirjalistaa, jolla alkaa olla jo pituutta...Kiinnostaisi lukea nyt yhtä suomalaista mieskirjalijaa, kun muuten heitä kuulemma niin sorsin;-)

    (Poistan aina, jos olen kunnolla hereillä, kahteen kertaan tulleet kommentit. Sitä ei aina itsekään tiedä...,joskus tulee laitettua kahteenkertaan - vahingossa.)

    Mä tykkään, että sä käyt täällä viisastelemassa!

    VastaaPoista