Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
kuva Iines
Lempirunoni Edithiltä. Melkein ulkoa muistan, mutten ihan kuitenkaan.
VastaaPoistaSoolis, tässä on...kaikkeus.
VastaaPoistaUpea runo ja kuva! En ole koskaan Södergrania osannut palvoa, mutta pidän kovasti. Hän on kuitenkin yksi ensimmäisistä runoilijoista jonka teoksia olen lukenut. Ja aivan sattuman kautta.
VastaaPoistaRunoissa on kauniisti näkyvissä mustuus, ja ahdistus, mutta myös elämänviisaus.
Tuure, mustuus (tummuus), ahdistus, elämäviisaus, mutta myös valo ja intohimo.
VastaaPoistaTuure, olin niin tuohon runoon keskittynyt, että piti kertoa: Menin Iineksen blogiin ja silloin minulle tuli sisäinen palo laittaa juuri tämä runo. Onhan näitä runoja monelta runoilijalta, mutta ne ilmestyvät usein vasta, kun kuva kehoittaa. Ei tosin aina.
VastaaPoistaVoit olla varma, että tämä kuva menee hiljaisuuden blogiini Lumikarpaloon, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Tietty kera runon.
Aah Södergran, en olekaan lukenut pitkään aikaan. Kiitos tästä!
VastaaPoistaOlen vähän myöhässä tuohon taivas keskusteluun, mutta tavallaan se liittyy tähänkin: "Ikävoin maahan jota ei ole..." Oikeastaan halusin siitä kommentoida Marja-Sisko osiota - olen tuntenut hänet vuosia. Minuakin ja montaa muuta surettaa, että hän erosi virastaan. Monet ihmiset ovat olleet tavattoman ikäviä häntä kohtaan. Olen täysin Marja-Siskon puolella ja kirjoitit hyvin tuosta tuomitsemisesta - ja silti: asiaan liittyy niin monta puolta. Jossain määrin uskon, että virasta eroaminen oli parasta mitä hän itselleen (mutta myös seurakunnalleen) pystyi tässä tilanteessa tekemään.
Kirkolla tuntuu usein olevan liian pitkä matka oman napansa tuijottelusta lähimmäisen varauksettomaan rakastamiseen, mutta kirkko ei kuitenkaan ole yhtä kuin sen yksittäiset (no ainakin vähemmistössä olevat) äänekkäät änkyrät.
Marja-Sisko kirjoittaa myös omaa blogiaan: http://marja-siskonblogi.blogspot.com/
Anni, tulipa sinulla nyt paljon minua koskettavaa asiaa!
VastaaPoistaEdith Södergranin Kootut runot on aina yöpöydälläni eli hän siis nukkuu tai valvoo kanssani;-)
Olen aivan samaa mieltä siitä, että Marja-Siskolle oli parasta eroaminen kiittämättömästä ja suvaitsemattomasta seurakunnastaan.
Jos huomasit, niin tuohon postaukseeni Kenet kelpuutat taivaaseesi, olin laittanut mukaan jo aiemmin krijoittamani jutun hänestä. Se oli silloin, kun podittiin, voiko häntä enää pitää virassa tai pappina tms. Olin niin järkyttynyt!
Miten ihmeellistä, että sattuma toi minulle tuon Eeva-lehden, joka ei edes minulle tule!, ja jossa sattui olemaan tuo Voitto Viro -asia, josta sitten ajauduin Marja-Siskoon...,jonka sinä tunnet ja mehän on vasta 'tavattu'...Ah!, näitä sattumuksia!
En minäkään ole (vielä) kirkosta eronnut, mutta joskus 'ottaa päähän'.
Kiitos linkistä! Menen sinne nyt!
Muistan tämän runon Edith Södergranin runokirjasta. Koskettava runo, jäi hyvin mieleen.
VastaaPoistaSusanne, tämä saattaa olla Edithin tunnetuin runo.
VastaaPoistaEdith Södergranin tämä runo jättää lähtemättömän jaljen sisälleni, sieluuni..
VastaaPoistaNiin kaunis, täynnä valoa ja päämäärää..
kaikkeutta ja ykseyttä..
Hän on yksi tärkein runoilija minulle..
Tuo Iineksen kuva on aivan upea ja on kuin tehty tähän yhteyteen..
Tuli ihan kylmät väreet.
VastaaPoistaHanne ja Allu, mitä tähän voi sanoa kuin, että tässä on kaikki, myös se valo.
VastaaPoistaHanne, heti kun näin tuon Iineksen kuvan, tiesin, että hän oli tietämättään ottanut sen tähän runoon!