tiistai 6. huhtikuuta 2010

AJAN PATINAA

Rakas patinaan ja rappioromantiikkaan hullaantunut lukijani, Ajan patinaa/ Vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet (Sjarmerende gjenbruk, Tammi 2009, suomennos Päivi Kivelä) on kirja juuri sinulle. Ellen Dyrop ja Hanna Kristinsdóttir, valokuvaajana Helge Eek ja kannesta vastaavana Sari Tallqvist, ovat tehneet niin houkuttelevan kirjan, että luot kodistasi ilman suuria käsityötaitoja aivan lumoavan ympäristön, jos olet ymmärtänyt säilyttää kaikki elämäsi vanhat kupit, kakkuvuoat, tapettien loput, vanhat pitsiliinat, kankaanpalaset, peltirasiat, tyynyt, napit, lasipurkit etc. Minä ainakin päätin juuri, ette ellen löydä vanhaa kakkukupuani, käytän uuden erääseen kirjan vinkkiin ja uuden pateevuokani myös, sillä eihän minun patée edes onnistunut!

Minä tiesin tämän: älä koskaan heitä pois tapettiesi loppuja, sillä kun ne laittaa lasin alle saa aikaan ihmeitä. Yksi on tällainen. Jos omistat lasipintaisen tarjottimen, avaat lasin ja liimaat tarjottimen pohjalle unelmatapettiasi, esim. jotain kukallista (Laura Ashley!) ja tunnelman lisäämiseksi vielä sen päälle vanha, pieni pitsiliina ja sitten lasi takaisin päälle. Tulos on aivan uskomaton!


Ethän vain ole heittänyt pois mitään vanhoja, kirkkaita lasipulloja! Niistä saa uskomattoman hienon kukkaryhmäkattauksen juhlapöytään. Homman nimi on tietty se, että jokaiseen pulloon tulee yksi kukka ja pullot ovat sen parempia, mitä erimuotoisempia.


Äläkä koskaan heitä pois mitään yksittäisiä viinilaseja, joissa saattaa olla jopa pieni lohkeama. Tarpeettomiksi käyneistä laseista voi rakentaa kauniin pienoiskasvihuoneen tai ne voi käyttää kynttilänjaloiksi. Minulla on ainakin tänä keväänä muscareita vanhoissa laseissa ikkunalaudat tulvillaan…

Tiedättehän vanhat hienot kerrosvadit, ne tyyriit ja tyylikkäät. Kirjasta löydät ohjeen, miten sellaisen voi hyvin helposti tehdä itse, eikä maksa mitään. Onneksi olen säästänyt kaikki vanhat lautaset ja ne kymmenet munakupit, joita keräsin pitkin maailmaa…Ja turkoosiin huoneeseen saakin nyt tulla yksi huonekalu lisää: ruusukuvioinen lipasto, johon käy mikä vanha tahansa ja sen osaa itse sitten kirjan ohjeella taikoa uniikiksi.


Kirjan lopussa ovat tarkat teko-ohjeet, joten jopa minä selviän kotini ilmeen patinoinnista. Mutta palataanpa hiukan ihan alkuun ja luetaan, mitä Ellen ja Hanna kertovat:


Ihailemme kumpikin intohimoisesti kauniita kirjontatöitä, vanhoja hopeisia ruokailuvälineitä, vanhanaikaisia posliiniastioita ja käytössä kuluneita kankaita. Näemme vanhoissa aarteissa uusia mahdollisuuksia ja haluamme käyttää esineitä niiden alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavalla tavalla. Etsimme niin sanottua rojua kaikkialta missä liikumme, ja yhdistämme tavaroita yllättävillä tavoilla, jotka heijastavat ikiomaa persoonallista tyyliämme.


Meille rikkaiden maiden asukkaille kierrättäminen on nykyään välttämätöntä – elämme yltäkylläisyydessä ja heitämme aivan liian paljon tavaroita roskiin. Moni esine suorastaan pyytää päästä kotiimme, uuteen käyttöön. Me kierrätyksen kannattajat valitsemme tavarat tunteella, hoidamme niitä huolella ja annamme niiden painaa ajattoman leimansa elämäämme.

Katsele omia varastojasi uusin silmin tai tee retki kirpputorille, huutokauppaan tai kierrätyskeskukseen – ja päästä luovuutesi valloilleen.


Niinpä! Onneksi minulla on kaikki säästettynä autotallissa, jonne auto ei ole mahtunut viiteentoista vuoteen sekä myös kellari, jonka yksi seinä on täynnä hyllyjä, joissa muhkuraisia kakkuvuokia, kotoa perittyjä lautasia, parittomia kuppeja, vanhoja viinilaseja, joita on vain kolme etc. Tiedän, että teitä kiinnostaa kovasti nyt, mihin käytän kakkuvuoat. Yhden pisteen vihje: tarvitsen siihen kipsiä;-)


Ainoa heikotus kohtasi minut kohdassa decoupage-koristelu. Se on vanha koristelutekniikka, joka avaa huikeita mahdollisuuksia. Kuulemma tarvitsen vain liimaa tai lakkaa sekä kaunista paperia, esimerkiksi lautasliinoja…,mutta että saisin fajanssikannun, joka juuri oikealla tavalla kukkii alareunasta villejä muscareita…ei voi olla totta…Mutta minä saan tuon kannun…


Olen niin kiihtynyt, että unohdin elämän ensimmäisen kerran tehdä tiedosto- tallennusta, joten intohimolla oli melkein hintansa…;-)

Nyt saattaa olla niin, että minulla on kohta Laura Ashley lattia ja ihan ilmaiseksi!


”Elämän onni ei ole siinä kuinka paljon omistamme vaan kuinka paljon nautimme."

Ihana kirja♥

11 kommenttia:

  1. Sehän onkin hieno idea pitää viinilaseja kasvihuoneena.

    VastaaPoista
  2. Allu, edullinen ja kaunis. Siitä on kuva kirjassa, mutta olen niin hullaantunut tuohon viinilaseista kynttilänjalkoja juttuun, että...Nuo lasit on muuten liimattu kiini, joten kestävät. Sen, minkä lasi kestää.

    VastaaPoista
  3. Voisinkohan minäkin onnistua tekemään jotain muutoksia tuon kirjan avulla....kuulostaa houkuttelevalta!
    Decoupage-tekniikka on mulle tuttua,mulla on ne liimat ja kaikki ja aion käyttää tiettyjä lautasliinojua siihen;-)

    VastaaPoista
  4. Jael, muistan kun kerroit osaavasi tuon tekniikan. Se on ainoa minut nujertava osuus, sillä muut kirjan ohjeet ovat ihan järkeenkäypäsiä. Minä juuri sitä ajattelin niiden lautasliinojen kohdalla! Tarviitko lisäksi vaikka pientä punaista tai isoa punaista? Vai valkoista? Mitä kokoa? Käyn kohta siellä, mistä niitä saa...

    Hannele, älä välitä, älä välitä, muista mitä sanotaan upeimmista viineistä...

    VastaaPoista
  5. EN tosiaan välitä, minusta on paljon käyttöä..

    VastaaPoista
  6. Leena:nyt mulla on ihan kivasti noita liinoja,kiitos vaan,kun sain Suomestakin sen Marimekko-lähetyksen.Aion sitten kuvata ja postata siitä.

    VastaaPoista
  7. Ihana, ihanaa!!
    minäkin taas innostuin..
    Silmät käteen ja tarkkana vanhojen juttujen kanssa...
    Täytyypä etsiä tuo kirja ensin...
    =)
    kiitos leena!!

    VastaaPoista
  8. Hanne, sinähän olet niin taiteilija, kuten Jaelkin, että teiltä nämä sujuu. Mutta ensimmäsitä kertaa kirja, jossa jotian mitä minäkin osaan tehdä;-)

    Osta todellakin tämä kirja, sillä mulla tämä on koko ajan hyllyssä sisustuskirjojen päällimmäisenä ja jo plaraaminen tuo hyvän mielen: tässä kun kaikki on mahdollista, eikä edes liian tyyristä toteuttaa.

    Eipä kestä ja nauti!

    VastaaPoista