Ruusu,
verenpunainen ruusu,
vie salaisuus merelle,
vie suudeltuna
hehkuvaan terälehteen.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.
Ruusu,
verenpunainen ruusu,
joka puhkesit,
näit meren ja taivaan,
vie salaisuus
uskollisessa kukanveressäsi,
vie kauas merelle.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.
Ruusu aallokossa,
vie salaisuus,
jolle ei ole maata,
ei rantaa,
vie salaisuus
meren hautaan.
- Yrjö Kaijärvi -
Kauneimmat runot (Otava 1956)
Leena, tuoksuu tänne asti.
VastaaPoistaJestas, Vihreätniityt! No, Hansaa kyllä kelpaa tuoksutella Irlantiin asti. Tämä kuuluu vaatimattomiin kurtturuusihin, mutta on täydesti minun jumaloima. En kertaakaan pääse suvella tämän ohitse 'juomatta tuoksuaan', joka on hienostunut ja salaperäinen, ei liian voimakas.
VastaaPoistaKaunis kuva,ja sanat sopivat siihen!
VastaaPoistaJael, arvaa onko mun kuvatarve suuri, kun haluan kuvittaa kaikki runot. Ja kiitos, minunkin mielestä yksi yhteen.
VastaaPoistaEi edes salaisuus et Hansa sai ihanan ruusukimpun mieheltään edellispäivänä..
VastaaPoistaKaunis runo ja kuva, täydentävät toisiaan. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaHansa, mun oli ihan pakko käydä tsekkaamassa sun syntymäpäiväaikasi...No, sait muuten vain: Jätte fint!
VastaaPoistaAnne, kiitos ja kiitos samoin!
(mies kun pyöräilee, niin harvemmin kukkia nyt takatelineellä :)
VastaaPoistaHansa, nyt sait kummiskin. Minä en;-)Lumimies meinaa, että kaikki puutarhaan taas hankittavat riittävät. Huomenaamulla heti puutarhaliikkeeseen.
VastaaPoista(me rinsessat tarvitaan kukkia :)
VastaaPoistaPresiis!
VastaaPoista