maanantai 19. huhtikuuta 2010

Doris Lessing: Viides Lapsi


Mikäpä olisikaan suurempi onni kuin iso talo täynnä lapsia. Talossa jättimäinen pöytä, jonka ympärillä paljon tuoleja jo olemassa olevia lapsia varten ja sivustalla lisää tuoleja odottamassa uusia lapsia. Ja aina, ihan joka pääsiäinen kaikki, koko suku lapsineen kokoontuu tähän taloon. Serkut saavat leikkiä keskenään, vanhemmat nauttivat tunnelmasta ja elämästä ympärillään ja aina joku odottaa jo uuttaa vauvaa...

Tämä unelma oli myöskin Harrietin ja Davidin unelma Doris Lessingin kirjassa Viides lapsi (The Fifth Child, Otava 1989, suomennos Heidi Järvenpää). Jo ensi hetkestä pari tunsi, että he ovat luodut toisilleen ja myös molempien haaveet isosta talosta ja suurperheestä saivat vastakaikua heidän ainutlaatuisessa rakkaudessaan. Ensimmäisten lasten jälkeen ulkopuolisten varoittelut pariskunnan nopean tahdin takia kaikuivat täysin kuuroille korville. Harriet oli aivan liian väsynyt, David oli myös väsynyt ja huolissaan ja pienimmät lapset jäivät aina vaille tarvitsemaansa huomiota, kun uusi sisko tai veli syntyi liian pian. Pariskunta oli kuitenkin päättänyt toteuttaa unelmansa ja talo täyttyi joka pääsiäinen sukulaisista, lapsista, lemmikkieläimistä, elämän äänistä...kunnes syntyy Ben.

Ben on viides lapsi, joka on epänormaali tavalla, jota kukaan ei voi ymmärtää. Ben on heti alusta asti liian suuri, vahva, äänekäs, raivostunut ja hän vaatii vanhemmiltaan kaiken huomion jättäen muut perheen lapset täysin osattomiksi. Vuosien myötä kylmä rinki perheen ympärillä kasvaa. Sukulaiset peruvat jouluvierailujaan, omat aikuistumassa olevat lapset haluavat muuttaa pois kotoa, toiset haluavat lähteä jo lapsina muualle käymään koulua. Harriet riutuu, David syyttelee Harrietia, pariskunta etääntyy, joku tappaa perheen lemmikkejä...Kirjan lopussa Harriet istuu yksin jättimäisen unelmapöytänsä ääressä. Hän on 45 -vuotias, mutta näyttää paljon ikäistään vanhemmalta: "Se ei johtunut vain normaalista vanhenemisesta, harmaista hiuksista, väsyneestä ihosta. Hänestä oli liuennut näkymätöntä ainetta, vuotanut tyhjiin jokin ainesosa, jonka olemassaoloa kaikki pitivät itsestään selvänä, joka oli kuin rasvakerros mutta ei aineellinen."

Tämä kirja oli minulle, kirjoista elävälle, positiivinen Lessing –yllätys, sillä jollain selittämättömällä tavalla, minä en ole suuri Lessingin ihailija. Olen yrittänyt lukea häntä, mutta ei synny mitään tykövetoa, joten olen jättänyt hänet sitten suosiolla sivuun. Minusta tämä kuuluisa kirjailija on hieman pitkäveteinen ja hän on sitä liikaa – minulle. Olen kuitenkin hyvin iloinen, että saatan tuoda häneltä yhden todella kiinnostavan kirjan, joka on niin voimakas, että olen aina sanonut raskaana oleville ystävilleni: Et sitten lue Lessingin Viides lapsi –teosta ennen kuin vauva on maailmassa. Tästä on tullut nyt kuin normi, jota kukaan ei uskalla rikkoa. Vai olisiko kyseessä peräti taikuus!

Doris Lessingin kirja Viides lapsi on kuin yllättävä isku palleaan: On mahdotonta hengittää! Kirja on kuin Carl Larssonin suurperheidylliä kuvaava astiasto, joka on rumasti hakattu sirpaleiksi ja jätetty siihen ääneti lojumaan kaikkien nähdä. Doris Lessing paljastaa kirjassa elämän julmimman faktan: Ihan mitä tahansa voi tapahtua ihan kenelle tahansa. Kukaan joka ikinä lukee tämän kirjan, ei unohda sitä koskaan!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Suketus ja Kirjoihin kadonnut

15 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä metka sattuma :) Pidän sinun arviosi lopetuksesta; Tätä kirjaa ei todellakaan voi unohtaa, vaan se jää mieleen pitkäksi aikaa. Ja se herättää myös kysymyksen, miksi.

    Minä en ole lukenut muuta Lessingiä.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, sun oli analyyttisempi.

    Minua tämä kirja oikeasti järisytti ja olen lukenut sen silloin tälläin uudelleen, sillä onhan tuossa pariskunnassa ja etenkin Benin äidissä oma vahvuutensa. Oikeastaan tämä on pelottava kirja.

    Minä olen yrittänyt muita Lessingejä, muita ei onnaa. Ei mun juttu.

    VastaaPoista
  3. minä kirjoitin oman lyhyen arvion helmikuussa :D ja myös minun ainut Lessing. Me kolme aletaan olla kohta melkoinen tiimi :P

    Mä oon miettinyt mitä kirja kuvaa - onko kuitenkin niin, että melkein jokaiseen perheeseen syntyy ajallaan "Viides lapsi" joka ainakin yrittää repiä perheen hajalle? Siis jokin asia / ongelma/ suru tms. joka tulee puolisoiden väliin? Tuon asian voi yrittää sulkea pois ja unohtaa jonnekin, mutta useimmiten se palaa tavalla tai toisella? No joo, vähän innostuin.

    VastaaPoista
  4. Anni, jos asuisimme kaikki likekkäin, viettäisimme Elävien, Roihuavien Lukijoiden Öitä;-) Kirjamaku menee paljon yksiin, paitsi, että minä luen paljon myös dekkareita, mikä on ihan suotta aliarvioitu laji. Ja miellelläni myös historiaa vaikkapa tsaareista, kansallissosialismista, Yhdysvaltain politiikasta etc.

    Viimeiseen kappaleesen: Osuit suoraan polttopisteseen! Näin se on ja tapahtuu. Minulla olisi tästä iso tarina...Ehkäpä siksikin luen tämän kirjan aina uudelleen ja uudelleen. HÄMMÄSTYTTÄÄ, MITEN OIVALTAVA OLET!

    VastaaPoista
  5. Anni, edelliseen vielä sen verran, että Waltarin mielestä lukeminen avartaa mieltä, järkeä, kaikkea...

    Käyn katsomassa tänään myöhemmin sinun Viidennen lapsen.

    VastaaPoista
  6. Jännä, että osuitte Lumiomenan kanssa samaan aikaan samaan kirjaan.

    VastaaPoista
  7. Allu, meillä on ollut vähän samaa aiemminkin, mutta ei näin yhtäaikaisesti. Tämä ei kyllä oikeasti haittaa meitä ollenkaan...Samalla kun Lumimies otti parempaa kuvaa Viides lapsi kannesta (uusien kirjojen kanet saan kustantajilta), menin odottaessa Lumiomenan blogiin ja mitä näinkään:-)

    VastaaPoista
  8. Viides lapsi ei mielestäni positiivinen

    VastaaPoista
  9. Hannele, sehän on rankka tragedia. Toisaalta siitä voi löytää, jos ei nyt positiivisuutta, niin ainakin ihmettelemistä, miten suuri voi olla äidin vahvuus.

    VastaaPoista
  10. .
    Kirjoitathan:
    "Tämä kirja oli minulle positiivinen Lessing –yllätys" ...?


    Minä olen suuri Lessing-ihailija, kirjahyllystäni löytyy noin 30 hänen kirjoistaan.

    VastaaPoista
  11. Nimenomaan: Positiivinen Lessing-yllätys, sillä en pidä Lessingin kirjoista, ne eivät ole mun juttu.

    Minust hän on puiseva ja äärettömän tylsä. Tämä Viides lpasi on varmaan ainoa krija häneltä, joka tulee blogiini. Sen sijaan Marguerite Duras on jo ihan tosita maata...

    Hannele, nämä ovat vain makukysymyksiä.

    VastaaPoista
  12. Hannele, eikö olekin ihanaa, kun saamme ihan itse valita, mistä tykkäämme!

    (Katsoin sua facessa, jossa olen melko harvoin, ja totesin, että rouvalla on upeat, pitkät hiukset! Onko vieläkin, vai onko kuva vanha?)

    VastaaPoista