maanantai 14. helmikuuta 2011

KUN ITKIT

Kun ensi kertaa itkit
nähteni,
annoit minun nähdä
sisimpääsi,
salattuun ja hauraaseen.
Kun näin
sinun särkyvän,
siitä hetkestä lähtien
olit minulle enemmän.

- Sinikka Svärd -
Kerron Sinulle Ystävyydestä (Minerva 2009)
kuva Unelma 

18 kommenttia:

  1. Kiitos Leena ihanasta runosta!

    Ihanaa ystävänpäivän iltaa Sinulle♥
    -Hanne-

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä Hanne!

    Kiitos samoin Sinulle♥

    VastaaPoista
  3. olipa hieno tosiaan. syvällinen. noin sitä joskus tuntee sitten ihmisen paremmin. harvoin ihmiset itkee muuten.. paitsi tietysti kotonaan itsekseen..nytkun aloin tätä pohtia. on se jännä.

    VastaaPoista
  4. Akissfromthepast, neljä vuotta sitten en olisi perustanut tästä runosta, sillä minä en itkenyt koskaan. Sitten tapahtui jotain ja...

    Paras ystäväni oli tänään luonani ja hän muisti kun itkin eka kerran hänen nähtensä, vaikka oli tunnettu mielettömän kauan. Sen jälkeen ystävyytemme sinetti oli valmis. Olin voinut luottaa ja sallin nähdä itseni murtuneena, täysin sirpaleina.

    Ja sitten me kokosimme sirpaleet yhdessä ja jatkoimme matkaa.

    Tämä pitkä kommentti on Sinulle - vaikka opiksi ja tiedoksi.

    VastaaPoista
  5. Tämä kosketti, syvällistä ja kaunista - kiitos!
    Oli käväistävä piipahtamassa vielä vastavierailulla toivottamassa ihanaista ystäväpäivän iltaa♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos Hannah!

    Olin myöhään liikkeellä, sillä ollut vähän kiirus. Olenko jo snaonut sinulle, että pikkukuvasi on maailmankaikkeuden suloisin.

    Kiitos samoin♥

    VastaaPoista
  7. Vielä ehdin toivottaa sinulle Leena Hyvää Ystävänpäivää ja antoisia tulevia blogivuosia!

    T: Blogiystäväsi

    VastaaPoista
  8. Leena: niin se usein on. . mutta hyvin päättyi tuo tarina, ja yhessä on kivempi jatkaa sitten matkaa. Useimmiten tuollaiset hetket lujittaa. koskettava juttu kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
  9. Ihastuttavan koskettava runo ja niin totta! Ihania viimeisiä Ystävänpäivän tunteja sinulle Leena!

    VastaaPoista
  10. Ystävyyden syvin olemus <3.
    Kiitos eilisestä ja siitä että olet olemassa sekä elämässäni.
    Pirteätä pakkaspäivää, halauksin bessu.

    VastaaPoista
  11. Ihana, koskettava ja niin totta. Ihminen paljaimmillaan, auki sielunsa pohjia myöten, ja lähellä tärkein: ymmärtävä ystävä.

    VastaaPoista
  12. Sara, kiitos samoin♥

    Akissfromthepass, juuri niin, juuri niin. Kiitos!

    Absolutely White, kiitos! ja kiitos samoin Sinulle♥

    Anne, juuri sitä se oli ja on♥

    Kiitos samoin!

    Anja, sitä on eniten auki särkyessään. Hyvää ystävää ei voita mikään!

    VastaaPoista
  13. Jotenkin on helpompi unohtaa sellaiset ihmiset joiden kanssa on naurettu ja ilakoitu, mutta ystävä, jonka kanssa olemme yhdessä itkeneet jättää sieluumme pysyvän jäljen itsestään.

    VastaaPoista
  14. Unelma, juuri näin se menee. Tosin sitä ei ymmärrä ennen kuin sen on kokenut.

    VastaaPoista
  15. Voi Leena, olet muuten sanonut muutamaankin otteeseen - ja mykistänyt hymyyn.. Kaunein kommentti pikkukuvasta ikinä, liikutuksella kiitän:)
    Kaikkea hyvää viikkoosi - kiiruun keskelläkin - sinulle ihanainen♥

    VastaaPoista
  16. Hannah, tulen aina hyvälle tulelel, kun näen tuon pikkuisen tytön...

    Kiitos samoin Sinulle, Hymytyttö♥

    VastaaPoista
  17. Todella kaunis runo.

    Itku on mulle itselle aika vaikea juttu. Se tulee helposti enkä haluaisi sitä muille näyttää. Sitä herkkyyttä tai sitä haurautta. Niin kuin kaikki muut muka olisivat vain vahvoja...

    Niin....

    VastaaPoista
  18. Birgitta, minäkin pidän.

    Minä en ole ikinä halunnut päästää ketään itkuni lähelle, en suruani huoraamaan...Olen kulkenyt pää pystyssä ja jos kyyneliä on tullut, ne ovat olleet mykkiä ja pääni olen kääntänyt pois.

    Suruni likelle ei tule vieläkään kukaan, mutta osaan jo itkeä. Mikä helpotus ja voima onkaan itkeä toisen sylissä.

    Sulla on aikaa...oppia vaikka kyynelehtimään...jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista