Linnut ilonamme!

Tämä Jarmo Mannisen kuukkelikuva on yksi esimerkki siitä, millä luontokuvaajat meitä ilahduttavat. Itsellä harvoin on kamera mukanani, kun kohtaan jotain yllättävää. Se kaikki kuitenkin tallentuu muistoihini. Monelle kuukkeli edustaa sielulintua ja sen miltei kesy suhde ihmiseen ihastuttaa. Kuukkeli on varsin pohjoisen lintu, eikä ole tullut ainakaan meidän syöttöpaikoille.

Olen tuonut blogiini vuosien varrella aika paljonkin lintukirjoja sekä aikuisille että lapsille. Lars Jonssonin Talvilintujen elämää on meillä joulukirjan jälkeen esittely- hyllyssä. Se muistuttaa, mitä lintuja meidänkin pihapiirissämme on runsaasti. Ja osaa emme edes tunnista. 

Mauri Leivon Kuikka alkulintu kertoo miljoonien vuosien takaisesta linnusta, jonka huuto yössä voi olla meille tuttu. Ainakin se jäi ikiajoiksi minuun venekesiltä.

Tekstiäni kirjan tuomaan tunteisiin kera tämän upean kuvan, joka on Mauri Leivon:

Kuikka alkulintu on kirja jokaiselle luonnon ystävälle. Se on myös kirja, jota voi lukea suvikirjana lapselle. Jo pientäkin lasta kiinnostavat ainakin kuikkaperheen touhut. Jokaisesta myydystä kirjasta menee euro kuikan suojeluun. Euro sille, että selkävesien upean kuningaslinnun huudot ikiaikain takaa säilyvät myös lastemme lapsille. Heillekin on suuri elämys kokea se värisyttävä hetki, kun yöstä kuuluu kuikan viesti, jolle ei vertaista löydy, tai saada verkkokalvolleen kuva, jossa kuikka yöusvassa levittää siipensä kuin yhtyen sukupolviensa miljoonien vuosien takaiseen salaperäiseen historiaan…

Lintulaudan elämää on biologi Mauri Leivon kiinnostava teos talvilintujen tarkkailuun.

Kylän linnut on Mauri Leivon lintukirja sieltä, missä juureni ovat. Näitä tuttuja lintuja useinkin kaipailen.

Niittykirvinen laulaa metsäruusun latvassa ojanpientareella! Jätetään pusikkoja linnuille ja muillekin luonnon eläimille, annetaan Suomen luonnon soida!

Osa kylämaisemaa, Sibeliuksen linnut, Suomen kansallislinnut, valkeat laulujoutsenet unelmoivat vielä jostakin, kun jo ensihiutaleet satavat niiden valkeille höyhenille, upeille sulille. Olisiko jo aika lähteä matkaan, että voisi sitten palata? Turvallista matkaa! Varokaa tuulivoimaloiden siipiä! Kantakaa Suomea unissanne...Palatkaa kun kevätpurot solisevat.

Hömötiainen Nea Siemannin kuvaamana.

 

Nea Siemannin kuvaamat helmipöllöt. Koen outoa kiintymystä pöllöihin.

Lankoni Pekka Mäkisen kuvaama urpiainen.

Meriharakat Pekka Mäkisen kuvaamina.

Koskelot Jussi Jääsaaren kuvaamina.

Kirjosieppoemo ja pahnanpohjimmainen, joka jäi päivän tai kaksi yli muiden pesästä lähdöstä:

Lopulta kun ruokinta lopetettiin ja vanhemmat jo ihan kyllästyneitä, oli pakko lähteä. Seurasimme kunnes huomasimme, että ruokkivat maahan harvennetusti. Se vanhempien huolenpito! Näitä lintuja riittäisi, mutta palkissani on muutaman kuvaajan linkit, joita napsauttamalla pääsee lintuihin ja muuhunkin luontoon.

Antti Kortelaisen pyrstötiainen on ehkä vuoden liikuttavin kuva. Jokin hauraus tässä ja kuitenkin voima jatkaa kohti toisia pyrstötiaisia vie ihan sanattomaksi.

Jutusta puuttuu ehkä kirjoja, joita en heti löytänyt, mutta myös lapsille on tehty omia lintukirjoja. Alankin nyt pakkaamaan 

Lapsen omaa lintukirjaa eräälle rakkaalle.... Ja mennessämme seuraavan kerran Lohjalle,  mukaan lähtee:

Lapsen oma pöllökirja.

 Tästä uupuu nyt omat kaksi suosikkilintuani pöllöjen lisäksi, mutta ajalla löytänen kuvat. Lisään ne sitten tänne. Lopetuskuvana Jarmo Mannisen kuukkeli lennossa.

Leena Lumi