Onneliste kylä

Tää o sellane onnelliste ihmiste kylä. Siäl o eres mettä ja takan mert. Moni o tehny jo varauksii, mut me mahrutas ton Hannele Salmelan luomaa Onnelaa kaik. Mää aio assu mu armaa kans tos valkoses talos oikial, sii jok kallistele maasto mukka.  Yks ystävä taitaa tul sin kans. Ja yhres talos asu mu äit iha likel eli se o sit tuo sinine. Keltase mene taireystävä ja vaalepunases assu tytär Meri, Sami, Casper ja Taika. Meil o siält hyvä näköala merel ja nährä ku paati kulkee ees taas. Suvel me uira siin rannas ja sit siel o viäl oikke hyvä kalaravintola, jok taitta ol Ravintola Merimest Reposaarest. Ei siäl sit pali muut kaivatakka, ku saa kuul lokei, tuntte tuule ja haista suolase mere...Hylkeire pää pomppivat ko ilose pallo ylös alas mere tahris....

Leena Lumi

kuva Hannele Salmela

Kaksi loistavaa ehdokasta valittavana toisella kierroksella!

Meillä on toisella kierroksella kaksi loistavaa ehdokasta. joista valita. Luin tänään IS:n ja HS:n vaalikoneista Stubbin ja Haaviston eroja. Valittu oli juuri suurimmat erot. Toisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina 11. helmikuuta. Toisen kierroksen ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 31.1. ja päättyy tiistaina 6.2.

Erittäin kiinnostavia kysymyksiä. Ja muistakaa nyt myös se, että ihmisiä kiinnostaa myös presidentin henkilö eli kumpaa vaikka syö mieluummin soijanakkia vai tavallista makkaraa grillistä.

Evakon tyttönä ja muutenkin näissä oloissa, eniten kiinnosti maanpuolustus. Minun puolestani voisi Natolla olla Suomessa pysyvä tukikohta. En kerro, mitä herrat vastasivat. Sama koskee kaikkia niitä asioita, joita pidät itse tärkeänä olivatpa ne verotus, taloudellinen riippuvuus Kiinasta, presidentin oikeus vapauttaa rikollisia tai turkistarhaus. Pelissä on myös Ukrainan kohtalo. Juuri saimme kuulla, että Unkarin oli taivuttava ja rahaa on tulossa neljälle vuodelle. Hyvä se, mutta Ukraina tarvitsee myös aseita ja koulutusta niihin pikaisesti. Tärkeintä ja vaikuttavinta olisi saada Ukraina Natoon ja pian. Muista selvittää sinulle tärkeät asiat, sillä presidentti on arvojohtaja ja ihminen täynnään mielipiteitä.

Kysymyksiä oli paljon ja vastaukset kiinnostavia. Olisin tänään halunnut puhua kummankin ehdokkaan kanssa. En kerro omasta kannastani kuin sen, että olin Stubbin kanssa eniten samaa mieltä maanpuolustuksesta.

Jäi sieltä yksi asia mietityttämään, mutta se on yhtä salainen kuin on vaalisalaisuus. Myönnän kuitenkin sen, että kun Sauli Niinistöä valittiin, olin mukana tekemässä unohtumatonta presidenttiä kaksikin kertaa. Hänessä on hyvää esimerkkiä tulevalle jatkajalle. Tohtori Jenni Haukiossa myös esillä olevavana puolisona. Kiitos heille Tervetuloa uudelle seuraajalle puolisoineen

Saattaa tähän tekstiin tulla uuttakin tai sitten ei. En aloita vaalikeskustelua, vaan luen kiinnostavaa romaania ja yritän ulkoilla. Halusin vain, kuten joka kerta, muistuttaa ottamaan selvää oman ehdokkaan valinnoista.

Leena Lumi

kuva Nea Siemann

The Winner Takes It All

Onni onnettomuudessa

Se saattoi tapahtua.
Sen täytyi tapahtua.
Se tapahtui aiemmin. Myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, mutta ei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska oli muitakin.
Koska olit vasemmalla. Koska olit oikealla.
Koska lankesi sade. Koska lankesi varjo.
Koska vallitsi aurinkoinen sää.

Onneksi oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi oli kisko, koukku, palkki, jarru,
syvennys, mutka, millimetri, sekunti.
Onneksi oljenkorsi kellui vedessä.

Siksi, silti, sen vuoksi, siitä huolimatta.
Entä jos sinulta olisi jäänyt käsi, jalka,
askeleen verran, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis ehjin nahoin? Hetkesi ei siis vielä koittanut?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä livahdit silmästä läpi.
En osaa kylliksi ihmetellä, vaieta.
Kuuntele,
kuinka rintani pamppailee sinun sydämesi lyönneistä.

- Wislawa Szymborska -
suomennos Jussi Rosti

Näkymätön silta (Otava 2011)

Holokaustin muistopäivänä 27.1.

"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."

"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."

"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."

- George Santyana -

Haastan lauseen 'kenellekään ei anneta enemmän kuin hän kestää!'

Viimeisten muutamien vuosien aikana on ympärillämme tapahtunut monta lopullista lähtöä. Ryhmä on laaja eivätkä kaikki ole eläkeläisiä, vaan urheilevia nuoriakin. Mieheni koriskaveri A. oli rankin juttu. Hän rakasti elämää ja siksi teki koviakin ratkaisuja voidakseen selvitä. Toinen A. kirjoitti runon tähdistä juuri ennen lähtöään. Huomenna tuttu liikemies aloittaa sytot ja tämä ei ole ensimmäinen kerta hänelle. Olen itse käynyt siinä maassa alkaen 2016 ja ei mitään mieltä ylentävää. Kyllä tuntui kun toinen sattumakortti putosi syliin, että ihmiselle annetaan enemmän kuin hän kestää. Olen seurannut ystäviämme heidän jaksamisensa mukaan. Olen jopa voinut auttaa, sillä eräs ei saanut muuta kipulääkettä kuin Panadolia ja toiset eivät ole saaneet riittävästi tai oikeaa pahoinvointilääkettä. Hän joka lähti marraskuussa oli vuosikymmenien takainen ja ensirakkaus. Kaikki ensi. Minulla ei ollut oikeutta suruun, sillä en ollut leskensä. Kohtalo toi meidät kuitenkin yhteen kahdeksi päiväksi, meidät molemmat pariskunnat. Ja sitten on tapahtunut käsittämättömiä asioita, joista en voi hiiskuakaan. Julma ketjureaktio.

Tämä ei ole voi olla oikea haaste, koska kaikkea en voi tuoda framille, mutta sairaat voin nimettöminä. Niin paljon ihmisiä, joilla olisi ollut paljon annettavaa. Koska en itsekään kestänyt sääliä, tiedän, että se vie vain alaspäin. Saman tekee tyrkyttäminen ja sotatermit sairauden kanssa. Ole likellä. Odota. Huomenna toisen kerran alkavat hoidot ystävällämme. Meillä on jotain kivaa hänelle, kun ensimmäisestä kerrasta on noin viikko mennyt. Hänellä on henkistä kapasiteettia paljon. Kaikilla ei ole. Hän on eläinten ystävä, liikemies ja olemme tunteneet kauan. J. on espressoa ja tarinoita.  Niitä odotellessa roikutaan kynnet tiukasti kiinni tähdissä. 

Jossain pimeässä vaeltaa hyvätär pukeutuneena tähtiin....

Eve aina muistoissani♥

 kuva Pekka Mäkinen 

Long-tailed tit

Onko mitään suloisempaa, enemmän pimeän karkottavaa kuin tämä Antti Kortelaisen kuva pyrstötiaisesta, Long -tailed tit Onko tämä jo alkaneen uuden vuoden lintu herkin ikinä?Aika ja sydän sen näyttää ja tuntee...Joskus pienin on vahvin monessa

kuva Antti Kortelainen....kiitos

Mitäkö teen? Etsin lukemista, josta en voi kieltäytyä. Niitä on tulossa, mutta vielä on matkaa. Ehkä olen talvilomalla...tai sitten aloitan paksun kirjan, jolle olen yrittänyt löytää aikaa jo kauan. Uusi askelmittari vie lenkeille ja olen vain.

Kone on kenkkuillut, joten en ole varma, saanko Pionin kommentin takaisin...

Lumipyryterveisin

Leena Lumi

Lumen taikaa

Muumipeikko kyseli lumesta ja Tuu-tikki yritti vastata:

Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen oli alkanut ja nyt Muumipeikko melkein alkoi pitää talvesta:

 Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden keskeltä ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.

Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!

Tove Jansson:Taikatalvi (Trollvinter, WSOY 2020, suomennos Laila Järvinen)

*****

"Tuota minun nimeni tarkoittaa, Faina sanoi sormi yhä ojossa.

Vuorta?

Ei. Tuota valoa. Papa antoi minulle sen nimen. Lumi on sen väristä silloin kun aurinko laskee.

Alppihohde, Mabel kuiskasi."

- Eowyn Ivey -

Timo Naaralan runoteos on hurmaava ja laitan sen tähän uudelleen esille, koska ensinnäkin Oriolus on antoisasti kommentoinut teosta ja koska hän on tehnyt siitä oman arvionsa haluan jakaa sen kanssanne. Orioluksen arvio löytyy blogista MysteeriMuste Iltaan on vielä päivän matka  Vahva suositus sekä Naaralan värisyttäville runoille kuin Orioluksen blogille♥♥

perhosen levoton lento
nurmen nuottiviivastolla,
kuin äänetön sävellys –
pitkä matka suoraksi oikoa

Oriolus: Oriolus17. tammikuuta 2024 klo 18.11

Kiitos Leena vinkistä. Luin mielelläni kirjan kaihoisan tunnelmallisia runoja. Tässä joitakin ajatuksiani teoksesta.

Pidin siitä, että vaikka yleistunnelma on melankolinen, niin synkkyyteen ei kuitenkaan vaivuta ja toiveikkuus säilyy. Timo osaa uskottavasti kuvata rakkautta luontokuvauksien kautta. Runossa "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" (ks. Leenan lainaus runosta) erotiikkaa kuvataan häpeilemättömästi. Tällaista rohkeutta ja rosoa olisi mielestäni saanut olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Timolla on herkkä taito kuvata tunnelmia kirkkaalla ja konstailemattomalla tavalla.

Kiinnostuin kirjasta niin, että kirjoitin siitä postauksen omaan blogiinikin: https://mysteerimuste.blogspot.com/2024/01/timo-naarala-iltaan-on-viela-pitka-matka.html

Leena Lumi17. tammikuuta 2024 klo 18.41

Oriolus, kiitos hienosta kommentista♥ Täysin samaa mieltä. Melankolia on joskus jopa hyvinkin kaunista. Sanon tällaisia runoja luontoeroottisiksi. Melkein vain niitä itseltäkin pulpahtaa. "Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni" on kaunista häpeilemättömyyttä, elämän sahramia♥♥ Minä runoilija Naarallalle sanoin samaa, että rosoa ja rohkeutta tuoda se framille saisi olla jopa enemmän. Timo on mies kuin runo♥ Hyvänen aika sentään, kiitos paljon. Laitan tietoa asiasta. Kiitos kuumasti sinulle♥

Sinisessä metsässä

Kotikatumme päättyy tämän lumisen metsäpolun päähän. Tässä on syksyllä mahtava herkkutattimesta. Aina voi tästä aloittaa maisemapaikalle paljaspäälle tai toiseen suuntaan alkaen kiivetä korkealle. Ja siellä sitten on mahdollisuuksien maa kiivetä vuorille, laskeutua rantatielle tai pyörähtää takaisin kotiin tähän kohtaan.

Pidän pienen talviloman. Asioita on kasautunut, edelleen ajelemme Lohjalle Casper Juliania ja nuoriamme tapaamaan. Eräs remppaprojektikin satavuotiaassa talossa odottaa. Joululahjaksi tuli mm. älyranneke, joten...

Mukavia ja hyödyllisiä pausseja niitä tarvitseville♥

Leena Lumi, joka tänään katsoo Harlan Cobenin kirjasta Petät vain kerran, tehtyä Netflix- sarjaa ja sitä ennen, hämärän pudotessa nautimme tästä:

Herkullista ja helppoa. Maistuu Arborio - riisin kanssa erittäinkin.

Tulppaanien aika alkamassa...

Äiti ja tytär kaunistautumassa....

Jääurut vaienneet....

Leena Lumi

Joulun viikkojen kevyt jälkihehku

Jouluruusu lumen alla ihailee, ihmettelee nuppujaan.

Silloin kun on hyvä olla♥

Muistathan lintuja syöttää ja että eräät linnut ovat maastasyöviä. Tykkäävät rusinoista, omenoista, ei jäätynyttä kestä sen nokka (kuva Ilona Pietiläinen)

Mikä siinä onkaan, että mustarastas, Turdus merula, kiehtoo aina vain...Sen salaperäisyys, sen upea, hieman surumielinen laulu, sen kauneus, se jokin siinä. Suomessa pesii noin 400 000-600 000 paria, joista kolmannes talvehtii maassamme. Ne ovat ihmisen ruokinnan varassa ja varmaan monelle erittäin tervetulleita syöttöpaikoille. Jos talviomenat ovat tippuneet eikä niitä halua itse käyttää, kannattaa niitä kerätä lumensuojaisiin paikkoihin, joihin lintu uskaltautuu. Myös hedelmäpuiden oksanhankoihin sijoitetut omenat maistuvat niille.

Ihana, ihana, kaunis tietokirja kaikille lintujen ja luonnon ystäville♥ Lars Jonsson Talvilintujen elämää.

Mitä kauemmin lintuja tarkkailee, sitä enemmän kysymyksiä nousee esiin. Björn von Rosen kirjoittaa eräässä kirjassaan, että 

nähdäkseen näkymättömän ihmisen on tarkkailtava näkyvää. Jos tavanomaista tarkkailee tarpeeksi kauan, alkaa arki ja ympärillämme oleva yksinkertaisuus vaikuttaa ainutlaatuiselta. 

Takassa tuli leiskuu, kirjat vartoovat, kun unelmien säkkiä pöyhitään...

Joulukuusi vielä hetken viivähtää...kohta mennä saa.

Petteri poro jo levähtää, ensin vähän jäkälää maistaa...sitten uneen hänkin käy...

Ukki ja Casper nokosille käyvät, niin ovat olleet hauskat joulun päivät. Juna ajaa rataansa, sekin kohta vaikenee. Sssshhh, ollaan ihan hiljaa vain...jossain riihitonttu tepsuttaa... pieni siinä Ukin kaveri, jo unten mailla vaeltaa...turvassa Ukin rakkaan. 

Nana

Kiitos luontokuvaajille!

Lankoni Pekka Mäkisen kuvaamalla urpiaiskuvalla haluan kiittää kaikkia luontokuvaajia, jotka pakkasesta viis' ovat nytkin kuvaamassa mieliä ilahduttavia otoksia. Minun aikani menee suurimmalta osin heidän töidensä ihailuun ja syystä ♥♥♥ Kiitos Pekka♥♥♥

Leena Lumi

Kolmas ja viimeinen

En halua pelkooni kohmettua,

     paras kutsua Bachin Chaconnea
           ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
         mutta kahdeskymmenes vuosisata
                hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
        jolle salaisuus on lahjoitettu
              ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
          matkalla luokseni Fontankan taloon
                  juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiaisillasta
               hän muistaa kynttilänvalon
                     ja vaahteran ikkunan takana,
                          runoelmani kuoleman lennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
         ei rukousta, ei sormustaan --
                 hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa

Villasukkien aika on aina

 Moreenilta ilmestyy 5.1. Niina Laitisen kirja Villasukkien matkassa.  Kirja on monille ja kertoo, miten Suomessa villasukkia pidetään vuodenajasta riippumatta.

Kustantaja toteaa: Tässä kirjassa matkataan neuloen, katsellaan kotimaan maisemia ja ikuistetaan muistot ihaniin villasukkiin. Inspiraationa ovat kiinnostavat, kauniit tai jännittävät paikat, joihin voi poiketa matkan varrella. Tuttuun tapaan ohjeita on ohuista, keskipaksuista ja paksuista langoista neulottaville pitkä- ja lyhytvartisille kirjo- ja pintaneulesukille sekä niihin sointuville lapasille.

Tässä Anne Vitikaisen kuva, joiden mallit ovat pääosin Niina Laitiselta. Annoin tyttären valita, mitkä haluaa. Hän valitsi neljännet alarivistä vasemmalta. Minä joitakin kappaleita ylärivistä oikealta tokana.

Tyttäremme Meri asuttaa perheineen satavuotiasta vaaleanpunaista taloa. Kyllä nyt kelpaa kun sukat ovat erittäin fiinit, pitkät ja lämmittävät♥♥ Sukat kutoi/neuloi Anne Vitikainen, joka yllätti minut eilen täysillä, mutta kerron sen jutun lopussa. Kurkataanpa vähän, mitä muutamat olivat saaneet lahjapaketeistaan. Kaikilla oli aikaa valmistautua lyhyesti enkä ihan huomannut ohjeistaa stailauksessa, mutta onhan tämä luonnollisempaa näin.

Anne serkku sai joulupaketistaan samat kuin minä. Tässä hän niitä eka kerran pitää jaloissaan noin 800 kilometrin päässä pohjoiseen. 

Tässä Annen sukat ennen pakkaamista piparipurkkiin eli rakastan hämääviä paketteja. Ja minulla nyt nämä ovat sitten ne ykköset. Tällaiset sai myös äitini ♥♥Ystävältäni Tuula-Marjalta olen saanut monet villasukat ja kettupuseron, joita olenkin blogissa esitellyt viime vuonna.

Eevan sukat tässä nauttimassa joulun jälkihehkusta. On kiva antaa kun tietää, että toinen välittää aidosti. Meidät Eevan kanssa voi tavata villasukissa suvellakin. Eevalle suurkiitos, että taas oli kotolaisena kun olimme viettämässä joulua Lohjalla♥♥

Eevan sukat likeltä eli Niina Laitisen inspiraatiota lienevät. Täytynee tilata itsellekin pehmeäkantinen Villasukkien matkassa, sillä haluan nähdä kaikki malli-ihanuudet!

Ja sitten tapahtui, että minulle tuli vähän levoton olo. Oli muka jotain asiaa Anne Vitikaiselle, taisin kertoa tuosta Moreenin 5.1. ilmestyvästä kirjasta, jonne Niina Laitinen on koukuttavasti jälleen taikonut huikeita kuvioita. Tuli outo hiljaisuus ja sitten Anne sanoi, että 'mahtaako uskaltaa edes näyttää, mitä nyt on teon alla?' Minä siihen, että 'eihän noin voi sanoa edes, kerro heti!'  No, hänet oli inspiroinut minun toteemieläimeni ja oli ollut kuulemma minä ajatuksissa. Nyt se on sitten menoa jo tammikuulta, mutta eihän uuteen jouluun enää ole pitkä matka♥♥ Tässä on niin paljon intuitiota, että takuulla on ensi jouluna minulle kuusen alla paketti, jossa kettusukat. Kiitos Anne♥♥ Ja kiitos Niina Laitinen, että inspiroit Annea♥♥Tässä jutussa on kyllä joidenkin muidenkin ideoita vuosien varrelta, joten kaikki eivät tule Niinalta. Itse olen ihastunut Laitisen malleihin. Miten ihana onkaan niitä selailla!

rakkaudesta villasukkiin

Leena Lumi

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä...

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu, 
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, 
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
kuva Anne Hämäläinen

*****

Runokirjat Leena Lumissa 

*****

Happy New Year

Hauskaa tapaninpäivää!

38 vuotta...me♥♥

Leena&Reima

Joulu meidän kaikkien!

Joulu on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se menee sinnekin, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo varattoman ja vauraan. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta istuu myös yksinäisen pirttiin puurolle. Se silittää ryppyistä kättä, se lohduttaa leskeä. Se ei kavahda pimeitä kujia eikä kylmien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se tuo pilkkeen silmiin ja valoa pimeään. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se rakentaa sillan rakkaisiin poisnukkuneisiimme. Se saa lasten silmät säihkymään tähtinä. Se tuo mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se puhaltaa lämpimästi jouluruusun nuppuihin, jotka hämmästyneinä alkavat avautua lumessa.

Joulun henki koskettaa yön kulkijoita. Se laastaroi niin ihmisten kuin eläinten kivut. Yksinäisyyteen käpertyneen se avaa rauhaan ja iloon. Se vaeltaa sairaaloiden käytävillä, suukottaa niin vastasyntyneet kuin jouluna poisnukkuvat. Joulun henki kulkee mukana hautuumaan kynttilämeressä. Se ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Se täyttää lintu- ja oravalaudat pähkinöillä. Metsäpeuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupsukorvat naavapesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydissä mummot ja papat kertovat tarinoitaan ja kaikkihan kuuntelevat, sillä tarinat ovat sukupolvien viestikapula. Vanhempamme ovat kokeneet, mitä me emme, heillä on avain tarinoiden taikaan.

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." 

(Ann-Marie MacDonald, Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Toivotan  hyvää joulua lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua yksinäisille ja unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä eläinten hyväksi. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua sairaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumen valo ja tähtihuimaus...

Tänne me kokoonnumme, satavuotiaaseen taloon kera rakkaidemme. Huomenna on kiivas päivä miettiä viimeiset asiat ja sitten alkaa ihmetellä, miten kaikki mahtuu autoomme. "Tilaihme," toteaa Lumimies. Puren poskiani etten ala nauraa. Tavaraa menee nyt paljon, mutta kaikesta on kysytty. No, ei ihan, sillä pitää olla yllätystäkin. Toivottavasti saamme puuterilunta, että voimme lasketella pulkalla talolta alas puutarhaan ja Taika -koiruus tietty mukana. Perhe on parasta♥♥

Riihitonttu oli käynyt jo viime yönä liikkeellä, mutta nyt on lyhty paikoillaan. Joulun öinä seuraan yläkammarista miten tonttu vaeltaa pihapiirissä lyhtyineen. Tätä kohden siis suunnistamme jouluumme.

Hyvää joulua, kiinnostavia kirjoja ja tähtihuimausta♥♥ 

rakkaudesta jouluun
Leena Lumi

Enkelikuvat Hannele Salmela

Last Christmas

Chestnuts Are Roasting On An Open Fire 

The Snowman - Walking In The Air

O Holy Night

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden....

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy...

Vuodenaikajuhlista ihanin lähestyy huolimatta maailman epävakaasta tilanteesta, siitä hermostuksesta, mitä pelolla uhkailu aiheuttaa. Aion irtisanoutua siitä. Kuusi saapui juuri sisälle, jalokuusi, joka ei tiputa neulasiaan meidän kuuteen jouluviikkoomme. Teemme lähtöä satavuotiaaseen vaaleanpunaiseen puutaloon, mutta ei vielä tänään eikä huomenna. Tiistaina tarjoan lounaan ystävälleni ja nautimme suklaakahvit kera joulutorttujen. Mistelin alla on käyty suutelemassa, josta kehitin serkulleni idean Mistelin alla suudellaan kutsuista. Hän on innostunut kaikesta jouluhössötyksestä ja eilenkin näimme hyvin vain erilaisten ledien valossa. Tätä en olisi uskonut ikinä sanovani, mutta jos led-valopuu on maulla valittu, se voi olla upea. Valot välkehtivät lempeästi, joten ei mitään leiskuntaa. Näytti muuten huikealta. Ja söimme suolapalojen jälkeen niin herkullista kakkua ettei ikinä ennen. Olen päättänyt olla kuvaamatta tänä aikana uusia kuvia blogiini, siksi ei kuvia eiliseltäkään ja Lohjallakin kuvaamme vain perhekuviin. Näin on sovittu, sillä olen nykyään aina kameran takana. Valokuvaamisesta on tullut hiljaa hiipien suuri ilo, mutta ei sen takia perhejuhlat kera suvun nuorimmaisen ole julkisuutta.

Kuorellisia saksanpähkinöitä ja muitakin on löytynyt ilman valitusta. Tosin ne sitten myös loppuvat tässä maassa kuin olisivat joku suurikin ihme. Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta vielä ei ole satoa näkynyt. En ole vuosiin ollut glögin perään, mutta eilen sainkin sellaista, jolla aiomme yllättää nuoremme. Liittyy vahvasti sielukotiini eli länsirannikkoon, mutta kuka tietää, nyt vaietkoon, kiitos♥♥ Glühwein on ollut meillä glögin sijasta, mutta nyt sekin lehti jo kääntyi. Anon poikkeuslupaa yhteen kuvaan, sillä tätä haluan jakaa! Kävi nimittäin ilmi, että porukassa oli muitakin kuin minä, jotka olivat nauttineet tarjottuja glögejä vain tavan vuoksi.

Keskiviikkona upotan käteni silakoihin. Hyvin yrttiset valkosipulisilakat marinoituvat eri liemissä ja olen ohjeessa kyllä kertonut, mikä sen jälkeen voi mennä pieleen. Ja käytämme tähän paksumpaa Creme Fraichea. Nämä sentään pyydettiin tuomaan, kun muuten haluavat tehdä kaiken itse ja hyviä siinä ovatkin. Ja kylmäketjusta pidetään huoli. Näitä lähtee jokunen purkillinen, sillä ensimmäisestä kerrasta vävy näihin mieltyi. 

Lanttulaatikko on edesmenneen anoppini resepti ja niin hyvää, että  valmistamme kahtena päivänä kilon eli emme syö edellispäiväistä. Tässä on vähän jotain vaikeutta ollut nuorten päässä, mutta saattoi ohjeessanikin olla epäselvyyttä, kun itse teen tämän vaikka silmät suljettuina. Nyt saavat tehdä nuoret, mutta jotain täältä tähän lähtee....

Mäti kuuluu joulupöytään siinä missä graavisiikakin ja graavilohi. Ne tekee tänä vuonna vävy! Appi on opettanut monta joulua, mistä se erityishyvä maku oikein graavikalaan tulee.

Graavisiikatartar mummon kurkuilla oli yhden vuoden yllätysalkupala.

Toisena tarjottiin hedelmäistä manchegosalaattia, joka tuli jäädäkseen.

Alaskakakkua ei meillä tulla ehkä näkemään, sillä en ole oikein leipomusihminen paitsi omenapiirakoissa. Hauska oli joulu kuitenkin kun yritin, sitä eivät läsnäolleet unohda.

Valmistimme ensimmäisen kerran jouluista kirsikkalikööriä tuplasatsin eli itsevarmuus on kasvanut. Hyvin on kelvannut, ketkä ovat jopa pullon saaneet. Kun on noustu ensimmäisen kerran joulupöydästä kaikki eivät kaipaa monen juuston tarjotinta tykötarpeineen, vaan jälkiruoka voi olla raikas jäätelö, kirsikkalikööri tai muu mikä maistuu ja toiset haluavat silloin kahvia. Juustotarjotin voi jäädä yön valvojille tai jopa seuraavaan päivään.

Hiirulaiset ovat nyt kovin suosittuja. Nämä hiiret ovat kovia hiihtämään. He myös ilahtuivat kuullessaan, että Hedwig -pöllö lentää Lohjalle eikä jää meille.

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa