maanantai 15. helmikuuta 2010

GORILLA-ADOPTIO

Blogiystävälläni S:llä, joka on biologi, on ollut jo kymmenen vuotta adoptiotytär Ruandassa Afrikassa, 15 -vuotias vuorigorilla Amy. S. uusii adoption joka vuosi ja tukee näin 'The Gorilla Organization' -järjestön työtä. Hän myös lahjoittaa joka vuosi gorilloille puun. Vuosittain kummitäti saa tietoja kummilapsestaan ja mm. Gorilla -lehden.

S:n kiinnostava blogi löytyy täältä http://natureisrael.blogspot.com/  ja suoraan gorillasivuille pääset tästä  http://natureisrael.blogspot.com/2009/11/amy-update-november-2009.html

Tilasin juuri elokuvan Sumuisten vuorten gorillat (Gorillas in the Mist), joka on Michael Aptedin ohjaustyö vuodelta 1988. Elokuva on surullinen ja rankka, mutta kertoo tarinaa Dian Fosseysta, joka vietti elämänsä Ruandan Virungavuorilla Afrikassa työskennellen ja täysin uhraten itsensä vuorigorillojen pelastamiseksi salametsästäjien kynsistä. Luin vastikään jostain lehdestä, että gorillaturismi on nyt kovassa nousussa. Se on suunnitelmallisen kallista, sillä tarkoitus on opettaa gorillaturistioppaita, suojella vuorigorilloja ja muuttaa ruandalaisten asenteita gorilloja kohtaan. Matkaryhmiin otetaan kerrallaan vain pieni joukko, sillä turismi ei saa tulla gorilloille uudeksi riesaksi, vaan pelastukseksi.

10 kommenttia:

  1. Mahtavaa - ja yllättävä asia, josta en ole ennen kuullutkaan. Käynpä S:n blogissa vähän katselemassa.

    Sen sijaan Sumuisten vuorten gorillan olen nähnyt muutaman kerran. Se oli kunnianosoitus Diane Fosseylle. Hienosti kuvattu ja näytelty elokuva.

    VastaaPoista
  2. soolis, siellä on linkki, jossa voi adoptoida gorillan!

    Mutta on se rankkakin. Ainakin minulle. kai muistat mitä ne salametsästäjät tekivät gorillojen käsistä...etc,

    VastaaPoista
  3. Muistan, siinä oli monia hirveitä kohtauksia, jotka ihan tekivät kipeää. Kerran muutama vuosi sitten elokuva tuli jouluaattoyönä. katsoin sen silloin viimeksi.

    VastaaPoista
  4. Soolis, olen silmät kiinni pahoissa kohdin. Olipa sinulla erikoinen jouluaattoyö, mutta en pahasti jälkeen jää, sillä vietän jouluyöt patologi Kay Scarpettan seurassa. Eräs ystäväni harrastaa samaa, joten ehkä tämä on normaalia;-)

    VastaaPoista
  5. Muistankin kun S kirjoitti tuosta ja laittoi kuvia. Tuon elokuvankin olen nähnyt,hieno elokuva!

    VastaaPoista
  6. Jael, eihän Amya voi unohtaa. Toivon,e ttä S. postaa lisää gorilloista...Leffa on hieno, mutta rankka. Amy sai minut nyt haluamaan omistaa juuri tuon elokuvan.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Leena! Ja gorillat kiittävät vielä enemmän! ♥♥♥
    Laitan gorilloista lisää kunhan saan taas uutisia sieltä. Naapurini puussa on tällä viikolla taas aamuisin papukaijoja, joista blogini aikoinaan alkoi, mutta sain otettua hyviä kuvia niistä viikonloppuna ja laitan ne blogiin aivan kohta.

    VastaaPoista
  8. S., mitä vain eläinten puolesta!

    Papukaijat ovatkin kivoja ja jotenkin piristäviä.

    I♥gorillas!

    VastaaPoista
  9. Olen nähnyt tuo elokuvan ainakin kaks kertaa...
    surullinen, niin koskettava mutta upea herätystys meille kaikille...

    VastaaPoista
  10. Hanne, sama täällä, mutta nyt tuli tunne, että mun pitää saada tuo filmi omistaa. S:n Amy selvästi vaikutti asiaan ja sitten se juttu noista Gorilla-matkoista. Muistaisin sen olleen Suomen Kuvalehdessä...harmittaa, kun en ottanut sitä talteen.

    VastaaPoista