maanantai 22. helmikuuta 2010

THE DOOR IN THE FLOOR

Eilen nelostv sitten näytti Tod Williamsin ohjaaman elokuvan The Door in the Floor, joka perustuu John Irvingin loistavaan romaaniin Leski vuoden verran (A Widow for one Year), jonka kirjan olen lukenut useasti ja tehnyt teille arvostelun, jonka löydätte blogistani mistä vain... Uusin sen ja omistin itselleni blogini 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Olen niin hullaantunut Ruth Coleen, että siksi....

Mutta takaisin elokuvaan. Luulin, että siitä puuttuu vain se oleellinen Amsterdam osuus, jossa Ruth löytää itsensä, kohtaa suuren tragedian ja myös suuren rakkauden, mutta mitä vielä: filmistä uupui yli puolet! Siitä puuttui kokonaan Ruthin kasvu- ja teinivuodet isänsä Tedin kanssa, Ruthin upea mailankäyttö, kun hän päihittää kotonaan päälle käyneen sikamiehen murskaten tämän polvilumpion, sitten se Amsterdam -osio ja lopulta kirjan huipennus, jossa yli 70 -vuotias Marion palaa takasiin Eddien luokse ja syliin.

Mitä tulee näyttelijävalintoihin, niin Jeff Bridges oli aivan loistava Ted Cole! Kim Bassinger on aina ollut  minulle etäinen näyttelijä, mutta juuri tähän rooliin hän sopii. Filmin nuorta poikaa esittänyt Jon Foster oli juuri kuten pitikin: yksityiskoulun kasvatti, opettajaperheen lapsi, seksuaalisesti kokematon. Hän katsoi arasti pitkän otsatukkansa alta ja seisoi silleen hieman vaivautuneesti kuten nuoret, kokemattomat pojat seisovat. Filmin tapahtuman myötä hän kasvoi silmissä, mutta oi!, miten hän kasvoi kirjassa! Eddie ei ikinä unohtanut Marionia ja odotti häntä kaikki vuosikymmenet syli avoinna ja ilman kysymyksiä.

Pieni Elle Fanning oli filmiin löytö, sillä hänessä oli vaistomaisesti juuri sitä, mitä pienessä Ruthissa pitikin olla: lellityn lapsen itsevarmuutta, toisaalta haavoittununeisuutta perheen tragedian ja äidin masennuksen takia, toisaalta sitä määrittämätöntä viehkoa, joka joihinkin lapsiin tulee, kun heitä rakastetaan paljon ja samalla heidän mielikuvitustaan ruokitaan jopa hiukan yli. Pienen Ruhtin kädet olivat kuin perhosen siivet ja ilmeet siipien taikapölyä...

Kaiken kaikkiaan oli loistavaa katsoa tämä tajutakseen, että joskus filmi löytää kaikkiin rooleihin juuri oikeat henkilöt. Toisaalta oli hyvin kasvattavaa minulle katsoa elokuva suuresti rakastamastani kirjasta, josta oli filmattu vain murto-osa, sillä toiste en tätä tee! Osuva roolimiehitys vain lisäsi tuskaani siitä, että filmi oli jätetty torsoksi. FILMI OLI LIIAN HYVÄ SAADAKSEEN LUPAA JÄÄDÄ KESKEN!!!

19 kommenttia:

  1. Katsoin eilen vain elokuvan alun (loput katson tänään, jos vain ehdin). Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi: Näyttelijätyö on kauttaaltaan loistavaa, mutta elokuvasta jäi puuttumaan niin paljon Irvingin kirjan "sydäntä". Elokuva pitäisi osata ottaa vain elokuvana, mutta Irvingin kohdalla niin on vaikea tehdä <3

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, luin Lukijan ja sitten katsoin siitä tehdyn filmin, mitään ei puuttunut. Luin Sovituksen ja sitten katsoin siitä tehdyn filmin Sovitus (Atonement) ja filmi PALVOI kirjaa! No, olisin tämän kestänyt jossain muussa, mutta Sovitus ja Leski vuoden verran kuuluvat sydämeni kirjoihin, joten olisi ollut hyvä, kun en olisi tätä katsonut. Toisaalta plussalle jää pikkua Ruthi näytelleen Ellen F:n roolityö...

    Kunpa samat näyttelijät tekisivät tähän jatkon ja sitten ne liitettäisiin yhteen. Tästä muuten puuttuu täydesti myös se, miten Ruthista tuli kirjailija ja mitä hänen piti tehdä tullakseen kirjailijaksi: mm. matkustaa Amsterdamiin kokemaan iso tragedia ja suuri rakkaus, mutta myös kokea miesten maailman kovat 'iskut'.

    No, minä olen Irvingin viemä nainen, kuten olen blogissani myöntänyt. Mikä koskee hänen tuotantoaan ei ole minulle muuta kuin subjektiivista ja sydänverellä.

    VastaaPoista
  3. Olenko ainoa, joka osaa ottaa tämän itsenäisenä elokuvana? Ehkä. Olihan tässä puutteitakin, mutta oikeassa tunnelmassa tästä sai paljon irti, tästäkin.

    Jatko-osaa odottelen, mutta enpä ole kuullut, että sellaista olisi tulossa. Tai tv-sarjaa. Kukaan ei ole hoksannut.

    VastaaPoista
  4. Soolis, tämä olisi ollut helpompaa, jos roolivalinnat eivät olisi olleet niin täydelliset. Sai tästä irti, mutta kun loppui kesken! Olisin katsonut vaikka koko yön!

    Minä en pysty olemaan nyt objektiivinen, sillä tuo kirja on mulle niin tärkeä ja olen aina halunnnut nähdä siitä tehdyn elokuvan. Toivottavasti joku iso leffakiho osuu vahingossa lukemaan tämän: Jatko-osa samalla henkilömiehityksellä ja heti! Eikun siis: Kiitos! ja Saisiko!

    VastaaPoista
  5. Tuli mieleen, oletko katsonut muita Irving-filmatisointeja, esim. Kaikki Isäni hotellit tai Garpin maailma ? Varsinkin jälkimmäinen on aika järisyttävä tapaus, jopa niin, että omalta kohdaltani on vieläkin Garpin maailma lukematta.

    VastaaPoista
  6. Isäni hotellit on minulta lukematta! Tiedän, että nyt Lumiomena puuttuu tähän;-),mutta luen Irvingin muita kirjoja aina uudestaan ja uudestaan. Garpin maailman lukenut monasti ja muistaisin nähneeni sen televisiosta, varma en voi olla...pitäisi ehtiä käydä vilkaisemassa traileria, niin sitten muistuisi, mutta nyt en enää ehdi. Reima on muistini (vrt. Iris!) ja kysyn häneltä illalla.

    Kanattaa lukea myös Kunnes löydän sinut (Until I find you). Vierastin kirjaa aluksi, koska se liikkui minulle oudossa tatuointimaailmassa, mutta niin siinä vain kävi, että kirja yltäpäältä tatuoitune urkureineen vei minua lujaa. Myös Oman elämänsä sankari on erinomainen ja senkin näkisi mieluusti filminä.

    Nyt kutsuvat lumityöt ja sitten pyykki, ruoka etc. Tänään aloitan uduen kirjan.

    VastaaPoista
  7. Sooloilija: Vastaan minäkin tähän suurena Irving-fanina ;) Omat suosikkini Irvingin kirjoista ovat Kaikki isäni hotelli ja Oman elämänsä sankari, joista molemmista on tehty myös elokuva. Molemmat leffat ovat mielestäni suhteellisen hyvin onnistuneita, vaikka toki puutteellisia Irvingin kirjoihin verrattuna. Kaikki isäni hotellit-elokuva itse asiassa oli minun ensikosketukseni Irvingiin. Pidin elokuvan hulluudesta ja sen jälkeen hain kirjan kirjastosta ja rakastuin syvästi.

    Garpin maailman taas olin lukenut pari kertaa ennen elokuvan näkemistä ja kirjoittanut siitä jopa naiivin esseen kirjallisuuden proseminaariin opiskeluvuosinani. Ehkä siksi Garpin maailma oli minulle elokuvana suuri pettymys, olin ajatellut henkilöt niin erilaisiksi. Sinänsähän Garpin maailma-elokuva on hyvä, mutta kun vertasin sitä kirjaan, niin tunsin ehkä samaa kuin Leena nyt.

    <3

    VastaaPoista
  8. Oman elämänsä sankarista on tehty elokuva, muistaakseni kohtalainen, muttei ehkä ihan mestariteos sekään. Irvingin maailmasta on ehkä vaikeakin tehdä elokuvia.

    Garpin maailma on tullut tv:stä varmaan pariinkin kertaan.

    VastaaPoista
  9. No, sitten olen Garpin maailman nähnyt, mutta ilmeisesti en siitä onnesta pyörtynyt. Oman elämänsä sankari on siis nähtävä seuraavaksi.

    Nyt olisi ollut kaikki pelikortit kädessä tehdä Irvingin kirjaa palvova elokuva, mutta sekin mahdollisuus tuhottiin, kun filmi jätettiin kesken.

    Lumiomena & Soolis, kannattaa lukea Kunnes löydän sinut, sillä olen eniten löytänyt esim. loistavia Irving-sitaatteja juuri maninitusta kirjasta. Kun pääsee yli sen alun jatkuvan tatuointiliikkeessä olon, alkaa kirja viedä kuin nopea virta...Ja kuvitelkaa nyt kanttoria, joka rakastaa usiikia niin, että tatuoi itsensä täyteen sävelmiä...Ja hän muuten piipahtaa kirjassa soittamassa myös jossain Helsingin kirkoista.

    VastaaPoista
  10. Leena: Kunnes löydän sinut on mainio kirja sekin :) Itse asiassa seuraavassa omassa postauksessani tulee olemaan ihan minimaalinen kunnianosoitus kirjalle ;)

    VastaaPoista
  11. Lumiomena, ai sinä olet sen lukenut...Great!

    Odotan kiinnostuneena! Minä en ole kyennyt kirjaa vielä arvostelemaan, sillä siinä oli liian osuvia asioita liikaa.Enkä puhu nyt tatuoinneista. Menin lukkoon!Mutta rakakin on Leski vuoden verran. Luin sitä kunnes kirja salli minun kertoa...

    VastaaPoista
  12. siis: rakkain!

    Taidan ottaa breikin, sillä 7 kirjaa odottaa...

    VastaaPoista
  13. Äitini kirjahyllystä löytyy tuo Kunnes löydän sinut, joten lainaan sen häneltä kunhan ehdin..

    VastaaPoista
  14. Soolis, sun äiti ON hyvä tyyppi. Kaikki Irving-fanit ovat!

    VastaaPoista
  15. Oman elämänsä sankari-elokuvasta vielä, että sinun on pakko nähdä se! John Irving itse esiintyy leffassa pienessä roolissa asemapäällikkönä (tai junan lähettäjänä, kumpi lie). Irving on kirjoittanut myös kirjan "Elokuvaurani", jossa hän kirjoittaa mm. tästä.

    VastaaPoista
  16. Lumiomena, ensi viikolla on hiihtoloma, joten voisin ehtiä etsiä filmiä jopa vuokraamosta. Onko filmi säilyttänyt kirjan nimen?

    VastaaPoista
  17. Jep, elokuva on nimeltään "Oman elämänsä sankari". Pääosassa ovat mm. Tobey Maguire ja Michael Caine, joka tekee hyvän roolin. Elokuvan on ohjannut Lasse Hallström.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, tämä kertookin jo paljon!

    VastaaPoista
  19. Lumiomena, leffa on jo tulossa, kiitos aktiivisen elokuvaharrastajaystäväni!

    VastaaPoista