Kun ensi kerran itkit nähteni, annoit minun nähdä sisimpääsi, salattuun ja hauraaseen. Kun näin sinun särkyvän, siitä hetkestä lähtien olit minulle enemmän.
Eikö olekin. Miten minulle aina tulee kuunliljoista mieleen jotain haikeaa ja romanttista tai sitten sellainen kyynelpuro, kaunis, äänetön itku tai kevyt nyyhkäisy vain...
Voi miten hienot sanat!
VastaaPoistaSe, että uskaltaa itkeä toisen nähden osoittaa suurta luottamusta. Kaunis mietelmäruno.
VastaaPoistaAllu, eikö olekin. Postaan tällä viikolla muitakin Svärdin runoja kirjasta Kerron sinulle ystävyydestä. Ehkä laitan koko kirjan uudestaan.
VastaaPoistaLumiomena, aivan ja ilman luottamusta ei ole mitään.
Kaunis kuva - ja runo.
VastaaPoistaKaunis kuva - ja runo.
VastaaPoistaDouble Tuure: I like!
VastaaPoistaEikö olekin. Miten minulle aina tulee kuunliljoista mieleen jotain haikeaa ja romanttista tai sitten sellainen kyynelpuro, kaunis, äänetön itku tai kevyt nyyhkäisy vain...