varaamme
aikaa kalentereistamme
ja pöydän ravintolasta.
Nostamme maljan meille -
täydellisille naisille.
Kerran vuodessa
kikatamme kuin tytönhupakot,
puhumme pahki
huolet ja harmit,
moitimme pikkusielupomot
ja surkeat säät,
kehumme lapset
ja toistemme asut.
Kerran vuodessa
muistelemme menneet,
ja tähyilemme tulevat.
Puolet meistä on eronneita,
ja ihmettelemme
kuinka kummassa siinä niin kävi.
Toinen puoli meistä
on edelleen naimisissa
ja sitä me vasta hämmästelemmekin.
Kerran vuodessa
katsomme toisiamme silmiin
ja olemme jälleen
viisitoistavuotiaita.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle ystävyydestä (Minerva 2009)
kuva Gustav Klimt
Kikatetaan, mutta me jo 60
VastaaPoistaeikä yritetäkään olla viistoista :)
Niin totta ja onneksi vähän useamminkin.. :)
VastaaPoistaHannele, ikä ei ole luku, vaan se miten elämän kokee. Joku voi tuntea vaikka hetkellisesti olevansa viisitoista vee, minä tunnen muutaman kerran vuodessa olevani Sweet Sixteen!
VastaaPoistaAnne, eikö vain, mutta paras on vasta tulossa...
Minäkin haluaisin kikatella tuollaisessa joukossa!
VastaaPoistaJael, kaikki haluavat! Minunkin porukkani, tytöt, joiden kanssa oltiin lapsesta asti yhdessä, mentiin ensimmäisiin avioliittoihin samoihin aikoihin ja saatiin lapsetkin samoihin aikoihin, jäi vuonna '85 sinne Luvilalle ja Poriin, mutta uutta on tullut tilalle Koskaanhan se ei silloin ole enää ihan sama, mutta kuitenkin.
VastaaPoistaJael, sinä et voi vielä tietää, kenen kanssa kikattelet 10 vuoden päästä! Bloggarit ovat uteliaita ja alkavat tapailla toisiaan...minäkin teen jo lähtöä ensimmäiseen tapaamiseen. Tai siis kukautta jo etsitään...
Näitä tunnelmiahan sitä voi miettiä, ystävänpäivänä varsinkin.
VastaaPoistaKun aloin lukea tuota tekstiä, luulin ensin, että se on sun kirjoittamasi. :-)
VastaaPoistaSoolis, niinpä, erityisesti silloin.
VastaaPoistaAllu, no älähän nyt;-)
Allu on taas oikeassa. Teksti voisi ihan hyvin olla Sinun. Sinähän keinahtelet aina "piiskakorkoinesi" tapaamiseen sinne "Ranskalaisiin korkoihin". Olette siellä takuulla samanlaisella kikatuslinjalla. ;-D
VastaaPoistaEve, näin oli sen länsirannikon porukan kanssa, kun oli tunnettu penskasta asti. Tämä Kuukauden Ravintola on sellainen tyylikäs naisryhmä, joka vasta oikeasti hakee uomaansa. Puheet ovat kyllä yhtä levottomia kuin preerialta tuulisi...
VastaaPoistaEt voi ajatella, että minä krijoittaisin näin kilttiä runoa.
Onni omata tuollaisia ystäviä! Tuo runo rohkaisee ja innostaa meitä naisia kokemaan keskinäistä iloa.
VastaaPoistaJa olen huomannut ettei tuo tyttöjen välinen iloittelu ole tosiaankaan ikävuosista kiinni. Äitini tapaa posket punaisena nauraen todeta, vietettyään hauskan hetken parin lyseoaikaisen naisystävän kanssa: Voi, olen nuortunut ainakin 20 vuotta!" Ja siltä myös näyttääkin.
Rita, ikää se ei todellakaan katso. Äidilläni on myös usein hulvattoman hauskaa ikäistensä naisten seurassa, kun piipahtavat tositensa luona iltapäiväkahvilla. Siinä sitten menee samalla pieni sherrykin;-)
VastaaPoista