tiistai 16. helmikuuta 2010

KAIPAUKSEN LAULU

Olen valmis, odotan sinua,
hiljaa hymyilen eksyessäsi.
Yksinäisyyksien alhosta
astut vastaan suurta onnea
minun käteni löytäessäsi.

Vaellan kanssasi arjessa,
neuvon sinua ymmärtämään,
on oma arvonsa kaikessa,
ja jokaisessa kukkasessa,
kevään ihanan näkemään.

Rainer Maria Rilke Loulle 31.5.1897
suomennos Eve Rehn
kuva Stefanos Jakovlev

18 kommenttia:

  1. Näyttää aivan ihastuttavalta! Aivan kuin kukkaset jatkuisivat tekstissäkin.
    Runo on minusta suloinen. Rilke oli vasta 22-vuotias kirjoittaessaan sen, ja Lou häntä 14 vuotta vanhempi. Silti runoilija sanoo opettavansa rakastaan ymmärtämään arvokkaat asiat elämässä.
    Suomensin runon 31.5.1997, eli päivälleen 100 vuotta sen syntymän jälkeen eikä ole tatä ennen julkaistu missään - ei edes omalla kotisivullani.
    Mantelipuun kuvasi pari päivää sitten ex-mieheni, joka asuu tämän talven Turkin vuoristoseudulla.

    VastaaPoista
  2. Tätieni nimet on Kaiho, Vieno,
    isäni Aatos, minulle se ei olisi sopinut..

    VastaaPoista
  3. Eve, olen niin otettu, että tämä kaunis, lumoava runo sai ensiesiintymisensä minun blogissani! Kiitos♥

    Rilke oli nero! Luin tätä itselleni ääneen ja tietty samalla mietin, miten olit taaskin tajunnut tuon jutun, tuon mystisen jutun, joka on sitä Rilken taikaa....

    Oi, terveisiä komealle, ihastuttavalle Stefanokselle!

    Hannele, hieno laskiasipulla sinulla pikkukuvassa. Kuvittele, jos SINUN nimesi olisi ollut Kaino;-) Se on kuulemma sekä naisen että miehen nimi.

    VastaaPoista
  4. Saksan wikipediasta löytyy nätti kuva Lousta.
    http://de.wikipedia.org/wiki/Lou_Andreas-Salom%C3%A9

    VastaaPoista
  5. Visuaalisesti ihana yhdistelmä, tuo puu ja nuo rosan punaiset sanat..
    Kaunis sanoma, niin todellinen ja viisas.

    VastaaPoista
  6. Kaunis runo. Sisältää koko elämän. Rakkauden.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Allu, pitääkin käydä katsomassa.

    Hanne, arvaa vain kaunako hain tuota tekstin väriä. Siinähän on valintana eri sävyjä ja taisin vaihtaa kuudesti. Ehkä kannatti, kiitos!

    Soolis, tämä on niin syvä runo - todellakin.

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja koskettava sekä runo että kuva..

    VastaaPoista
  9. *
    Kainon kaipaus Aatoksessa, Vienossa iltatuulessa..

    VastaaPoista
  10. No jo vain Kaipaus paratiisissa! Nyt vanhat nimetkin löysivät lyyrisen kohtalonsa.

    VastaaPoista
  11. Hengästyttävän hieno yhdistelmä tuo runo ja kuva. Kunnioittavat terveiset Eve Rehnille ja Stefanos Jakovleville sekä tietysti blogiemäntä Leenalle. Ensiesitys on aina ensiesitys!

    VastaaPoista
  12. van Vaari, käyppä Eve Rehnin kotisivuilla: www.evekuismin.net Sieltä löydät Suomen hienoimmat kotisivut!Ja voit sitten myös vaikka meilata Evelle, joka on hyvin kulturelli persoona. Ja ihana ihminen!

    Ja kiitos!, en voi itsekään muuta kuin kehua;-) Taidan siirtää tämän Hiljaisuuden blogiini eli Lumikarpaloon, joka ei odota suosiota, vaan toimii hiljaisuuden ja kauneuden keitaana niin minulle kuin muille.

    Just!: Ensiesitys on aina ensiesitys.

    VastaaPoista
  13. Hieno ja herkkä! Kiitos runon ensijulkaisusta.

    VastaaPoista
  14. Lumiomena, eikö vain! Kiitetään yhdessä Eveä, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista.

    VastaaPoista
  15. Ja minä kiitän Teitä kaikkia kauniista sanoistanne ja Leenaa runon ja kuvan julkaisemisesta! <3

    VastaaPoista
  16. Eve on taas tavoittanut Rilken! Huimaa, hieno runo, koskettava. Kuva sopii erinomaisesti.

    VastaaPoista
  17. Tuure, tämä on blogini tähtipostaus! Eikä tietenkään olisi onnistunut ilman Eveä...

    VastaaPoista