hiljaa hymyilen eksyessäsi.
Yksinäisyyksien alhosta
astut vastaan suurta onnea
minun käteni löytäessäsi.
Vaellan kanssasi arjessa,
neuvon sinua ymmärtämään,
on oma arvonsa kaikessa,
ja jokaisessa kukkasessa,
kevään ihanan näkemään.
Rainer Maria Rilke Loulle 31.5.1897
suomennos Eve Rehn
kuva Stefanos Jakovlev
Näyttää aivan ihastuttavalta! Aivan kuin kukkaset jatkuisivat tekstissäkin.
VastaaPoistaRuno on minusta suloinen. Rilke oli vasta 22-vuotias kirjoittaessaan sen, ja Lou häntä 14 vuotta vanhempi. Silti runoilija sanoo opettavansa rakastaan ymmärtämään arvokkaat asiat elämässä.
Suomensin runon 31.5.1997, eli päivälleen 100 vuotta sen syntymän jälkeen eikä ole tatä ennen julkaistu missään - ei edes omalla kotisivullani.
Mantelipuun kuvasi pari päivää sitten ex-mieheni, joka asuu tämän talven Turkin vuoristoseudulla.
Tätieni nimet on Kaiho, Vieno,
VastaaPoistaisäni Aatos, minulle se ei olisi sopinut..
Eve, olen niin otettu, että tämä kaunis, lumoava runo sai ensiesiintymisensä minun blogissani! Kiitos♥
VastaaPoistaRilke oli nero! Luin tätä itselleni ääneen ja tietty samalla mietin, miten olit taaskin tajunnut tuon jutun, tuon mystisen jutun, joka on sitä Rilken taikaa....
Oi, terveisiä komealle, ihastuttavalle Stefanokselle!
Hannele, hieno laskiasipulla sinulla pikkukuvassa. Kuvittele, jos SINUN nimesi olisi ollut Kaino;-) Se on kuulemma sekä naisen että miehen nimi.
Saksan wikipediasta löytyy nätti kuva Lousta.
VastaaPoistahttp://de.wikipedia.org/wiki/Lou_Andreas-Salom%C3%A9
Visuaalisesti ihana yhdistelmä, tuo puu ja nuo rosan punaiset sanat..
VastaaPoistaKaunis sanoma, niin todellinen ja viisas.
Kaunis runo. Sisältää koko elämän. Rakkauden.
VastaaPoistaKiitos, Allu, pitääkin käydä katsomassa.
VastaaPoistaHanne, arvaa vain kaunako hain tuota tekstin väriä. Siinähän on valintana eri sävyjä ja taisin vaihtaa kuudesti. Ehkä kannatti, kiitos!
Soolis, tämä on niin syvä runo - todellakin.
Kaunis ja koskettava sekä runo että kuva..
VastaaPoista...JA: ENSI-ILTA♥
VastaaPoista*
VastaaPoistaKainon kaipaus Aatoksessa, Vienossa iltatuulessa..
No jo vain Kaipaus paratiisissa! Nyt vanhat nimetkin löysivät lyyrisen kohtalonsa.
VastaaPoistaHengästyttävän hieno yhdistelmä tuo runo ja kuva. Kunnioittavat terveiset Eve Rehnille ja Stefanos Jakovleville sekä tietysti blogiemäntä Leenalle. Ensiesitys on aina ensiesitys!
VastaaPoistavan Vaari, käyppä Eve Rehnin kotisivuilla: www.evekuismin.net Sieltä löydät Suomen hienoimmat kotisivut!Ja voit sitten myös vaikka meilata Evelle, joka on hyvin kulturelli persoona. Ja ihana ihminen!
VastaaPoistaJa kiitos!, en voi itsekään muuta kuin kehua;-) Taidan siirtää tämän Hiljaisuuden blogiini eli Lumikarpaloon, joka ei odota suosiota, vaan toimii hiljaisuuden ja kauneuden keitaana niin minulle kuin muille.
Just!: Ensiesitys on aina ensiesitys.
Hieno ja herkkä! Kiitos runon ensijulkaisusta.
VastaaPoistaLumiomena, eikö vain! Kiitetään yhdessä Eveä, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista.
VastaaPoistaJa minä kiitän Teitä kaikkia kauniista sanoistanne ja Leenaa runon ja kuvan julkaisemisesta! <3
VastaaPoistaEve on taas tavoittanut Rilken! Huimaa, hieno runo, koskettava. Kuva sopii erinomaisesti.
VastaaPoistaTuure, tämä on blogini tähtipostaus! Eikä tietenkään olisi onnistunut ilman Eveä...
VastaaPoista