Leena Lumi, synt. 5.5.19xx, os. xxxxx, hoitotahto
Mikäli älylliset toimintani ovat niin paljon heikentyneet, että joudun toisten holhottavaksi, tahdon että elämästäni tehdään niin mukava kuin suinkin. Ruoka saa olla hyvää, mausteista ja maukasta, se voi sisältää kolestrolia ja rasvaa (esim. suklaata ja kermaa). Toivon saavani halutessani hyvää viiniä. Pidän aivan erityisesti korvasienikeitosta ja graavista merisiiasta. Ja Geisha-patukat ovat suurinta herkkuani. Myös valko- ja sinihomejuustot maistuvat – kera hyvän viinin. Valkoviineistä pidän erityisesti Chablis Vaudeveystä.
Haluan saada ulkoilla paljon, sillä olen ns. happi-ihminen. En halua jakaa huonetta kenenkään vieraan kanssa. Mieluiten haluan kuolla kotona rakkaitteni ympäröimänä.
Elämääni ei saa missään tilanteessa ylläpitää keinotekoisesti antamalla ravintoa nenämahaletkun, suonitiputuksen tai PEG-napin kautta.
En halua joutua respiraattorihoitoon esim. ALS-taudin, halvauksen tai parantumattoman keuhkosairauden takia.
Toivon, että elämäni loppuvaiheessa helpotetaan oireitani käyttämällä pihistelemättä opiaatteja ja rauhoittavia lääkkeitä kivun, tukehtumisen pelon ja hengitysvaikeuksien lievittämiseksi pelkäämättä lääkkeiden sivuvaikutuksia. Itse asiassa en kestä kipua ollenkaan, joten aloitetaan morfiini tai vastaava, kun särkylääkkeet eivät riitä.
Kuoleman lähestyessä tärkein asia minulle ei ole elämäni pidentäminen keinolla millä hyvänsä vaan ihmisolennolle kuuluva arvokkuus, jonka toivon säilyvän mahdollisimman pitkään. Kun elämääni ei enää voi kutsua elämäksi haluan keinolla millä hyvänsä täältä pois. Keuhkokuume olisi tervetullut pelastaja. Toivon, että eutanasia on Suomessa jo minun tehdessä lähtöä. Olen koko ikäni ollut eutanasian kannattaja ja puolestapuhuja. Haluan ehdottomasti kuolinapua, mikäli halvaannun tai sokeudun!
Kuolisin mielelläni meren rannalla kuunnellen aaltojen ja lokkien ääniä.
Jyväskylässä kesäkuun 30. pnä 2009
täysissä ruumiin ja sielun voimissa
Leena Lumi
todistajat: ________________ ___________________
Telkussa nyt vahva ohjelmasarja nuorista ihmisistä, jotka vakavasti sairastuneet, ja saaneet jonkin vuoden aikaa elää. Niin paljon elämänhalua ja toivoa, antaa ajattelemaan, mikä tässä elämässä tärkeää. Osaammeko nauttia tästä ja nyt. Mitä nämä nuoret ihmiset tekevät, kun on vain annettu joku vuosi lisää..
VastaaPoistaHannele, olen helposti enempi menneisyyttä jahkaava kuin tulevia sureva, mutta yhä enempi olen kiinni vain tässä hetkessä. Siihen pitää opetella ellei osaa! Tämän postauksen valokuvassa olen täydellisen onnellinen!
VastaaPoistaSinä osaat elää hetkessä. Tiedän.
Menneisyydellekään ei voi mitään.
VastaaPoistaYstäväni on antanut ex-miehen hallita ajatuksia 30 vuotta!!
En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni, koska kaikki ei kuiteskaan aina mene suunnitelmien mukaan. Anoppini hävisi auto-onnettomuudessa 57-vuotiaana. Paras nauttia nyt, eikä miettiä tulevaisuutta. Tiedän myös että ei ne viimeiset päivät mitään kamalia ole, lapseni paljon näkevät kuolevia vanhoja töissä..
Hannele, ohjaa ystäväsi LEMPEÄSTI terapiaan!
VastaaPoistaNautiskelijana mut tunnetaan;-) Kiva tietää, että jotkut joskus pääsee helposti pois, mun isä ei.
Tuo kuva on niin sinua!!!
VastaaPoistaAnne, mikään kuva ei ole enempi minua kuin tämä! Osuit siis oikeaan eli tunnet mut. Olen kuvassa täydellisen, 100 prosenttisen onnellinen. Koirilla ja lumella lienee osuutensa asiaan...Dinan tassukin roikkuu niin söpösti ja siinä on hiha;-) ja poolokaulus, nutussa siis.
VastaaPoista