Minä yhdistän tämän kappaleen aina nyrkkeilijä Henry Masken läksiäislauluksi Sarah Brightmanin ja Andrea Bocellin duettona. En muista, kuinka monelle vein Suomeen vuonna 1996 tuliaisiksi sen CD:n.
Allu, mulla oli tämä ensin Brightmanin ja Bocellin laualmana, mutta vaihdoin. Tämä oli minusta parempi - tai sitten ei. Minulla taitaa olla kaikki Bocellin levyt...
Allu, pakko palata...Miksi toit Suomeen? Saihan tätä levyä silloin täältä!Ei täällä mitään levynmyynit kieltoa ole. Sentään.
Hannele, ooppera on musiikkia, joka vie ensin pikkusormen, sitten koko käden ja lopulta kaiken. Ihanaa! Savonlinnan oopperajuhlia suosittelen sinulle ja miehellesi. Kokemus siinä aivan Saimaan äärellä on hurmaava. Ja kävellä sieltä heinäkuun pimeässä, mutta hellässä yössä sitten käsikkäin lemipravintolaan syömään ja vieläkin elää musiikin tunnelmissa...
PS. Ja Savonliinna pikkumuikkujen voittanutta ei ole.
Tästä kappaleesta tulee haikeita muistoja mennä vuosilta, kun kuskasin armeijaa suorittavaa poikaamme bussille. Aina sama haikeus saattajalla ja pojalla koti-ikävä.
Vatsatauti on pitänyt täältä blogimaailmasta poissa. Jospa huomenna jo paremmin pystyisi.
Olwen elänyt tätä nyt vähän sivusta, kun tyttären poikaystävä oli intissä. Pääsi uude vuoden jälkeen pois. Merkitseeköhän tämä laulu sinulle aina sitten armeijaa ja hyvästejä...
Sarah on yksin suosikeistani...Ihanaa musiikkia hänellä..
VastaaPoistaja tuo Klimtin kuvakin herkistää...
Hanne, Sarahillahan on ihan oopperalaulajan kyvyt. Tämä on yksi lempikappaleistani, vaikka kyseessä ovatkin jähyväiset...
VastaaPoistaKiva, jos Danae sopii sinunkin taiteilijan silmilläsi katsottuan tähän huikeaan Brightmaniin.
Minä yhdistän tämän kappaleen aina nyrkkeilijä Henry Masken läksiäislauluksi Sarah Brightmanin ja Andrea Bocellin duettona. En muista, kuinka monelle vein Suomeen vuonna 1996 tuliaisiksi sen CD:n.
VastaaPoistakiitos ja hyvää viikonloppua!!!
VastaaPoistaAllu, mulla oli tämä ensin Brightmanin ja Bocellin laualmana, mutta vaihdoin. Tämä oli minusta parempi - tai sitten ei. Minulla taitaa olla kaikki Bocellin levyt...
VastaaPoistaAnne,kiitos samoin kera ison halin♥
meillä on maksetut oopperaliput,
VastaaPoistasynttärilahja, mut ei olla vielä päätetty.. mihin
Allu, pakko palata...Miksi toit Suomeen? Saihan tätä levyä silloin täältä!Ei täällä mitään levynmyynit kieltoa ole. Sentään.
VastaaPoistaHannele, ooppera on musiikkia, joka vie ensin pikkusormen, sitten koko käden ja lopulta kaiken. Ihanaa! Savonlinnan oopperajuhlia suosittelen sinulle ja miehellesi. Kokemus siinä aivan Saimaan äärellä on hurmaava. Ja kävellä sieltä heinäkuun pimeässä, mutta hellässä yössä sitten käsikkäin lemipravintolaan syömään ja vieläkin elää musiikin tunnelmissa...
PS. Ja Savonliinna pikkumuikkujen voittanutta ei ole.
Se oli juuri julkaistu Saksassa Henry Maskea varten eikä kukaan mun suomalaisista tuttavista vielä tuntenut sitä.
VastaaPoistaAllu, I see...
VastaaPoistaSiis Savonlinnaanko ruattalaisilla Göteborgin lipuilla..? Täällä esiintyy kans niin mahtavaa porukkaa. Me käydään oopperassa muutama kerta vuodessa.
VastaaPoistaIhana kuva, lämpimät värit!
VastaaPoistaTästä kappaleesta tulee haikeita muistoja mennä vuosilta, kun kuskasin armeijaa suorittavaa poikaamme bussille. Aina sama haikeus saattajalla ja pojalla koti-ikävä.
Vatsatauti on pitänyt täältä blogimaailmasta poissa. Jospa huomenna jo paremmin pystyisi.
Rita, tämä on minustakin 'hehkuva' kuva.
VastaaPoistaOlwen elänyt tätä nyt vähän sivusta, kun tyttären poikaystävä oli intissä. Pääsi uude vuoden jälkeen pois. Merkitseeköhän tämä laulu sinulle aina sitten armeijaa ja hyvästejä...
Sitä on liikkeellä ja paljon.