Tähän luokkakuvaan putosin siksi, kun Allu ja Lumiomena ovat alkaneet penkoa vanhoja valokuviaan. Mikä enempi tarttuu kuin kuvien nostalgia!
Olen luokkakuvassa se kaikkein kaljuin, sillä olin pari päivää ennen kuvan ottoa pehmentänyt muovailuvahan lieden päällä ja sotkenut sitä kiltisti paikallaan seisovien ystäväni Katriinan ja itseäni nuoremman serkkuni Tarjan päähän. Kun Tarja tajusi, mitä olin tehnyt, hän uhkasi kannnella. Pelästyin niin, että lupasin sotkea omatkin hiukseni ellei hän 'kreetua.' No, serkku lupasi. Mutta kiinnihän siitä jouduttiin, sehän on selvä ja minua vietiin lujaa parturiin.
Tämä kaikki ei suoraan korreloinut koulumenestykseeni, sillä osasin jo lukea kouluun mennessäni, mistä tuli vain harmia. Ja olin lukioon asti aina luokkani kolmen parhaan oppilaan joukossa. Jos kuitenkin haluat tietää enemmän, mitä vilkas mielikuvitukseni ja poikatyttömäinen seikkailumieleni aiheuttivat, kirjoita hakukoneeseen Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja
Jos et vieläkään löydä kuvasta minua, olen se, jonka jalka jo vie kuvasta pois ja katse tähyää jotain kiinnostavampaa...
Ihanaa, miten vanhojen kuvien lumo tarttuu. Tuo luokkakuva on kokonaisuudessaan suloinen: Tyttöjen hameet, takarivin poikien ilmeet ja opettajan myhäilevä - samalla hyvin ruustinnamainen - ilme.
VastaaPoistaVaan voi tuota sinun kokemustasi muovailuvahan ja hiusten suhteen! Vaikkei kokemuksen jälkeen olisi otettukaan luokkakuvaa, olisi tuo sotku ja hiustenlyhennys jäänyt luultavasti silti ikuisiksi ajoiksi mieleesi.
Oli myös kiinnostava kuulla sinun asuneen jonkin aikaa Kerimäellä. Minulla ei ole paikkakunnalle sukusidoksia, mutta yksi rakkaimmista ystävistäni löysi itselleen kerimäkeläisen miehen.
Kirjoitustasi "Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja" oli ilo lukea!
Lumiomena, olisin linkittänyt sinut ja Allun, joilta idea tähän syntyi, mutta aina ei viitsi tekstin keskelle viedä sitä http://etc. En osaa linkittää yhteen sanaan niinkuin jotkut. En edes opi ikinä!
VastaaPoistaArvaappa mitä! Mahtoiko olla 40 vuotta via mitä, kun olimme viimekis nähneet Katriinan kanssa ja sitten olimme oopperajuhlilla Savonlinnassa ja yhtäkkiä päätimme lähteä Kerimäelle Ja hänen ihanat Vihervaaran Annan pitkät hiuksensa katkesivat minun takiani...,mutta hän ei muistele pahalla, vaan ui blogissani jäiden joukossa Puruvedessä. Olikohan sen otsikon nimi Jääkuningatar tms. Savonlinna on lumoava kesäkaupunki ja ne muikut siellä Saimaan äärellä ja puruvesi taas on niin kirkas vesi, että aina pitää sukeltaa kuin silloin ennen: silmät auki ja katsoen Katriinaa. Heillä on siellä mökki aivan ihanalla paikalla...
Kerimäellä on mm. isoäitini äidin hauta. He olivat siirtokarjalaisia ja osa jäi Kerimäelle, osa tuli Keski-Suomeen. Mutta meidän perhe on Satakunnasta, josta isäni on kotoisin...
Onkohan tämmöiset muistelukset joku iän merkki;-) Jäin eilen tuhlaamana aikaani vanhojen kuvien äärelle...vai voiko se olla tuhlattua aikaa, kun hymyssä suin katselee vanhojen kuvien kantamaa muistoa.
Meidänkin (karjalaisia) sukulaisia oli Kerimäellä, mutta en edes tiedä heidän nimiään, muistan vain hämärästi jotain.
VastaaPoistaIhana valokuva sullakin, mikään ei vedä vertoja näille vanhoille kuville!
Allu, minä olen jo aikoja sitten epäillyt, että olemme sukulaisia;-) Kun saavut meille suvilomalle, me sitten luetaan vain Viipurista ja Karjalasta ja Valkjärveltä kertovia kirjoja...;-)
VastaaPoistaOn mulla kauniimpiakin kuvia, semmoisia seepianvärisiä, mutta kun en tunne ketä niissä kuvissa on...
Tekee blogiin mukavaa sävyä, laittaa välillä menneiden aikojen tunnelmia mukaan.
Opetan sinut kädestä pitäen linkittämään yhden sanan alle ;D
VastaaPoistaMutta ensin en kyllä löytänyt sinua, enkä ole varma löysinkö vieläkään..
Voi että sua!
t.SOOLOILIJA
Soolis, selvä: nousen junaan!
VastaaPoistaMiten mun inhottavan huono muistini nyt yhtäkkiä heräsikään: Kukas tässä muutama kuukausi sitten kysyikään blogissani apua yhden sanan linkittämiseen ja apuun tuli herra PeeÄRRÄ;-)Mutta älä välitä, enhän minä kirjoittanut edes meiliä vielä about viisi vuotta sitten, mistä serkkuni minua muistuttikin 1 vee synttäreilläni.
Se kalpea, melkein valkoinen ja kalju, eturivissä kolmas vasemmalta.
No niin, tällanen mää oon...tekninen idiootti.
Tätä oli ihana lukea! Ja vanhat kuvia on tosi kiva katsella.Nauratti tuo muovailuvahajuttu; muistan kerran aiemminkin lukeneeni siitä blogissasi.Olit kyllä aika vekkuli pieni tyttö;-)
VastaaPoistaOmaa ekaa luokkakuvaani en mistään löydä...
Jael, kiva, että nautit. Taisin olla aika vilkas keksimään tapahtumia...minulla ei ollut koskaan tylsää;-)
VastaaPoistaJael, sinä sen sanoit, luokkakuvat nyt blogeihin. Laita toppuluokan kuva tai kolkin...
Niin, se oli tähän kommentteihin linkittäminen. Sitä en osaa vieläkään. Mutta tarkoitit kai juttuun linkittämistä?
VastaaPoistaAijaa, nehän ovatkin ihan eri asia...Minä tarkoitin juttuun linkittämistä. Sitä tekevät jo kaikki, paitsi minä!
VastaaPoistaMut ei mul muisti iha ol menny.
Sinä seisot jörönä keskellä edessä. Niin, minullekaan ei mahtunut päähän, että pulpetissa istutaan katse katederiin päin ja hiljaa.. Eikä sujuva lukeminen antanut mitään etuja.
VastaaPoistaHannele,et lukenut juttua! Minä olen edessä, mutta kolmas vasemmalta, se joka haluaa jo pois kuvasta, jonnekin, missä on jännempää...
VastaaPoistaEn pysty vieläkään istumaan kauaa paikallani paitsi tämän koneen ääressä, mutta tämäonkin jännää;-)
Sujuva lukeminen oli ensin ongelma! Katsos kun piti lukea silleen tyhmästi tavuttamalla. Tiedät kyllä...
Olet äitisi näköinen.
VastaaPoistaMuut sanovat ihan muuta. väri äidiltä eli vaaleus, mutta suu, silmät ja korkea otsa isältä. Ja nyt on minulla jo kuva, jossa muistutan isäni äitiä Amandaa, joka oli myös tumma, mutta meidän kasvot...Jokainen näkee nämä asiat omalla tavallaan.
VastaaPoistaHei, Leena! I recognized you immediately ... first row, third from the left. As mentioned above, the outline of nose and mouth gave you away.
VastaaPoistaAuli
Auli, you couldn't;-) I don't know that wild, pale, bold kid, who has just spoiled her hair...
VastaaPoistaNice to notice, you're reading my blog♥