Ulkona käy kylmä tuuli.
Siellä jossain
alastomien puiden keskellä
lepattaa sydämeni tuulessa
niin outona ja viluisena.
Siitä on niin kauan,
kun maa oli kukkia täynnä,
siitä on niin kauan,
kun aurinko oli suuri ja kuuma,
siitä on niin kauan,
kun vielä rakastin sinua,
kun vielä ikävöin sinua.
Nyt en tiedä.
Kaikki on niin kaukaista,
niin raskaan hämärän kietomaa,
rakkaus, viha, tuska, riemu.
Himmeästi tajuan vain nimittämättömän kärsimyksen
ja kuoleman kauhun.
Olen kuin syvään veteen uppoava.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Tuure Niemi
huh, osuva runo ja kuva sopii tähän.. Tämän taidan poimia kalenteriini.
VastaaPoista...miten arvasinkaan. Tiedäthän.
VastaaPoistaKatri osasi!
VastaaPoistaTaidan pitää hänestä ihan liikaa..., mutta kun HÄN OSASI!
VastaaPoistaMIten surullinen mutta kaunis runo.
VastaaPoistaOnko tuo kuvassa osa Kappelia?
Ja sinä Leena osasit, tämä tänään...
VastaaPoistaOsuin tänne Allun blogista. Kommenttini ei sivua ollenkaan aihetta, mutta luin aikaisempia tarinoitasi, ja näin eka luokan kuvasi. Siinä kerrot asuneesi Kerimäellä. Minulle tuli ajatus tiedustella Sinulta, tunsitko silloin Kerimäellä Pirkko Ruotsalaista? Vastauksesta olisin iloinen.
VastaaPoistaMaija, en tuntenut, mutta tunsin Katriina Herttuaisen, joka oli kuin oikea Vihervaaran Anna ja, jonka punaiset letit töhrin muovailuvahalla.
VastaaPoistaMinä löysin Katriinan niin, koska en siis tiennyt hänen avioliittonimeään: Laitoin postikortin ensimmäiseen postilaatikkoon, jossa luki sukunimi Herttuainen ja pyysin sitä saavan henkilön välittämään sen Katriinalle. Korttiin laitoin omat yhteystietoni. Meni kai päivä, kun jo olimme Katriinan kanssa yhteydessä ja nyt olemme jo monasti tavanneetkin.
En tiedä, missä asut, mutta kirkkoherran virasto ja osoitetoimisto ovat hyviä apuja. En muista tusota luokkakuvasta, jossa siis ei ole Katriinaa, muita kuin Anja Huovisen.
Et ole ainoa, joka kiinnostui Kerimäestä postaukseni jälkeen. Voidaan kohta pitää siellä 'luokkakokous.' Ihastuttava kesäpaikkakunta, ja mikä vesi Puruvesi onkaan: kirkkaampaa vettä en ole nähnyt missään!
Runo ja kuva...
VastaaPoistaniin upeasti sopivat toisilleen..
Vahvat ja herkät, läpinäkyväiset!
Hanne, niin...ne molemmat. Vala oli juuri sellainen runoilija: vahva ja herkkä ja läpinäkyväinen. Tuuren kuvaa ylistää Katrin runoa. Joskus osuu, aina ei.
VastaaPoistaJael, sinä meinasit ihan hävitä silmiltäni, koska kahvi vasta tippui, kun avasin konetta. Nyt näen paremmin. Siis, tuo on nyt Tuurelta saamani kuva talvisesta Kappelista. Siis haluan juuri tämän kohdan siitä kaikkina vuoden aikoina. Hieno rakennus, jossa en ole vielä käynyt!
VastaaPoistaAnne, kiitos!
...että tarjoaa Lumille kahvit Kappelissa ja tutustuttaa
VastaaPoistapaikkaan, jos vain siihen mahdollisuus on...
Peukaloinen, kiitos! Minä alan liikehtiä enenmmän after Olga. Hän on vanha ja nivelrikkoinen, en luota häntä nyt muiden hoitoon kuin toviksi ja haluaisin nauttia Hesan iloista edes viikonlopun Sen jälkeen: Muistuta minua! Tavataan ja minä tarjoan leivoksen tai jos olis Apfelstrudelia...
VastaaPoista