Filmi alkaa rankasti, sillä kirjailija Virginia Woolfia esittävä Nicole K. kävelee kivipainot taskussaan heti alussa hyiseen veteen tehden itsemurhan kuten Woolfkin teki oikeassa elämässä. Mutta ennen kuolemaansa Woolf ehti uudistaa kirjoittamisen rakennetta ja kirjoittaa mm. Mrs. Dallowayn, johon elokuva Tunnit perustuu.
Mrs. Dallowayn (SEVEN 2003, suomennos Kyllikki Hämäläinen) olen kirjaimellisesti lukenut 'hiirenkorville', sillä Virginia ei jätä minua rauhaan. Woolfin kieli on erikoisen kaunista ja vivahderikasta heijastaen poiskiitävää hetkeä, käsin koskemattomissa olevaa tunnelmaa. Woolf oli modernisti ja kokeellisen kirjallisuuden uranuurtaja, jonka kotona kokoontui ennen ensimmäistä maailmansotaa Bloomsburyn ryhmäksi kutsuttu joukko kirjoittamisen tyylin uudistavia kirjailijoita. Yksi Woolfin tunnetuimmista teoksista on juuri Mrs. Dalloway.
Mrs. Dallowayssa päähenkilön, seurapiirirouva Clarissa Dallowayn elämää tarkastellaan yhden ainoan päivän ajan. Tuohon yhteen päivään, jona rouva on syventynyt juhlien järjestelyyn, on kuitenkin saatu mahtumaan kokonainen elämä ja runsaasti pinnanalaista, näkymätöntä tapahtumaa. Rivien välit tihkuvat Woolfin tajunnanvirtatekniikalla hänen omaa taisteluaan masennusta vastaan. Luodessaan mielisairaan Septimus Warren Smithin hahmon, Woolf yrittää ottaa niskalenkin omasta pelostaan, halusta kuolla. Mutta kun Septimus kuolee, kirjan kutsut jatkuvat ja Woolfin taianomainen kieli jatkaa virtaamistaan...
"Mrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat. Lucylla oli muutenkin yllin kyllin työtä sinä päivänä, Rumpelmayerin miehet tulisivat ottamaan ovat saranoiltaan. Ja sitä paitsi, Clarissa Dalloway ajatteli, mikä aamu - raikas kuin rannalla leikkiviä lapsia varten luotu."
Virginia Woolf (Nicole Kidman) at the train station in the film Hours http://www.youtube.com/watch?v=50VpxeUSFAc
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Kaisa Reetta
Leffa on tuttu ja sen nähtyäni ostin Mrs. Dallowayn englanniksi, mutta en ole saanut luettua, ehkä liian vaikea mulle englanniksi.
VastaaPoistaKaikki on NIIN muistissa. Elokuva löytyy hyllystäni ja se on useampaan kertaan katsottu. Joka toinen vuosi sen katson.
VastaaPoistaKirja on ollut monesti kädessä (kirjastossa) ja kerran lainattukin, mutta en saanut luettua, koska elokuva oli niin hieno ja monimuotoinen.
Uskon, että kirja on myös. Sen lukemisen aika koittaa joku päivä.
Allu, ostin juuri tämän leffan DVD:nä, kun entinen oli vielä VHS.
VastaaPoistaMINÄ en olisi unta nähnyt lukea tätä englanniksi! Olisin menettänyt ne Virginian kielen upeat vivahteet, jotka kääntäjä on onneksi osannut upeasti suomentaa. Minusta Woolfin kieli on niin uniikkia, että se ei käy kieliharjoitteluun. Mutta koetappa saada tämä suomeksi, sillä minä olen oikeasti lukenut tämän aina vain uudestaan.
Soolis, leffa on upea, mutta kirja on sitä vieläkin enempi. Woolfin kieli on niin vangitsevaa, suorastaan maagista.
Virginia Woolfin Mrs. Dalloway on eräs suosikkikirjoistani. Se mahtuisi kaikkien aikojen kirjalliseen top 10:iin, jos sellaisen laatisin. Kirja pitää otteessaan, ei jätä rauhaan ja menee jotenkin syvälle.
VastaaPoistaMichael Cunninghamin "Tunnit" (mielestäni kirjailijan ainoa lähes täydellisesti onnistunut teos!) antoi minulle sysäyksen lukea Woolfia 2000-luvun alussa. Myös Orlanosta pidän kovasti. Tunnit on hieno elokuvanakin!
Lumiomena, aivan samaa mieltä.
VastaaPoistaJa: Minäkin sain Michael Cunninghamilta sysäyksen löytää Virginia Woolf ja minunkaan mielestäni Cunningham ei ole sen jälkeen mitenkään 'loistanut'. Aina on ollut kirjailijoita, joiden ensiteos on myös heidän joutsenlaulu.
Hurjin esimerkki on Petee Hoeg, jonka Lumen taju oli järisyttävä ja Hiljainen tyttö hölynpölyä. Vein viime mainitun ilmaiseksi antikvariaattiin heti kun olin sen lukenut ja kirja oli kallis. Hoeg ikäänkuin koitti tavoitella jotain Grassia tms.,mihin hänen kykynsä eivät yltäneet.
(En jaksanut etsiä tanskalaista oota, olen kuumeessa ja toimistoni on kaaoksessa...)
Sooloilijan tapaan katselen Tunnit noin kerran vuodessa, parissa.
VastaaPoistaLuen kirjankin säännöllisesti uudelleen.
Mrs.Dallowaytä en ole lukenut suomeksi. Aloittanut ranskaksi ja englanniksi enkä kummankaan kanssa päässyt loppuun. Mutta se EI johdu kirjasta, olen varma, vaan minusta.
Minusta Tunnit -elokuvassa loisti nimenomaan Nicole Kidman.
Hän teki roolihahmostaan sellaisen joka jää vaivaamaan mieltä.Sellaisen, jossa on tuttua muttei sitten kuitenkaan.
Ja PS. olen nyt WordPressillä!
violet, kun tein tuon Jumalatar testin (katso kirja Nykyajan Jumalatar - Tunne itsesi, ymmmärrä muita), niin samaa jumalatar typologiaa minun profiilini kanssa edusti juuri Nicole Kidman.
VastaaPoistaEn ole hyvä tekniikassa, mutta kai minäs inne löydän...ehkä...osaanko...joku neuvoo...
Huomasit varmasti, kuinka vimmalla osuin tukemaan sua keskellä yötä. Tuoreessa muistissani oli päivä, kun itselle tapahtui tuo...ja pää oli täynnä ideoita ja wordilla oli uusia kirjaelämyksiä etc.
Yritän käydä uudessa majassasi, kun ensin vähän lepään, olen kuumeessa.
Hei, minun on nyt ihan pakko oikein kommentoida kirjoitustasi, vaikka onkin hieman kiire, sillä tämähän on ihan uskomaton sattuma! :O
VastaaPoistaNimittäin itse katsoin juuri viikonloppuna (kahdesti..) Tunnit -elokuvan, jonka olen aivan äskettäin hankkinut omaksi, nähtyäni sen joskus tv:ssä ja todettuani sen aivan ihanaksi leffaksi ♥
Tänään sitten olen pohtinut tuota Mrs. Dallowayta, että olisi varmaan ihan aiheellista jo itsekin lukea se. Kolmen jälkeen töistä päästyäni tutkailin sitten kirjaston tietokantaa, ja löydettyäni kirjan, varasin sen itselleni.
Vasta tämän jälkeen aloin googlettaa kirjaa, jotain tarkempaa kuvausta/arvostelua siitä - ja kas; täältä löytyi tämä hieno esittely, ja vielä ihan näin tuoreeltaan, tänään kirjoitettuna! :O
Olen kyllä aivan ihmeissäni, tällaisia sattumia tuskin usein osuu kohdalle, että kaivattu kirjaesittely tulee silmäin alle tuoreena kuin tilauksesta :D Ja siis muutenkin, että toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat näin samaan aikaan, saman aiheen vaikutuspiirissä :)
Joka tapauksessa, kiitos nyt tästä! =)
Piiska, elämä on sattumuksia ja ne voivat myös merkitä jotain. Annan pienen esimerkin: Muutama vuosi sitten lähdimme meieheni kanssa Zürichiin 1 pv+ pitkä viikonloppu. Halusimme iltapäivälennon, joten otimme edelliseksi yöksi hotellin Hesasta. Kuulimme Helsingissä vajaan vuorokauden aikanana leffan Cherbourgin sateenvarjot tunnarin, josta kovasti pidämme. Kun pääsimme Zürichiin, sama toistui. Musiikki tuli milloin hississä, milloin taksissa etc. Nuo muutamat päivät olivat unelmaa ja paras loma mitä on koskaan ollut, sillä aivan kaikki oli niin suurenmoista!
VastaaPoistaValitsit värisyttävän kirjan. Mun kirjan kannet ovat oikeasti jo melkein puhki. Myös leffan katson aina uudestaan. Huomasit ehkä Virginia Woolfin kuvan vesimiehen horoskoopin kohdalla.
Toivotan sinulle upeita lukuhetkiä Mrs. Dallowayn parissa ja katsoppa blogistani hakukoneella arvostelu kirjasta Kirjan kansa. Laita vain nuo sanat, niin saat kuvauksen. Suosittelen sitä sinulle seuraavaksi.
Elämyksellisiä lukuhetkiä, Piiska♥
Onpa kiva, kun on tuttu kirja ja elokuva, jota voin itsekin kommentoida! Luin mielenkiinnolla muiden kommentit ja he sanoivatkin lähes kaiken mitä itsellänikin niistä on sanottavaa. En enää muista kuinka Woolfin löysin ja heti tykästyin. Olen aina pitänyt tärkeänä naisen omaa itsenäisyyttä, myös omalla kohdallani, ( tinkimäänkin on joutunut). Woolfissa tunnistin samanlaista tinkimätöntä itsenäisyystaistelijan luonnetta. Ja tyylinsä on niin kaunista - nautinnollista luettavaa. Pakko lukea sitä välillä ääneen ja nauttia korvienkin kautta ihanasta tekstistä. Woolfin tekstipolku ei tunnu kiemuraiselta eikä väsytä lukijaa kompuroimaan. Se vie ihanasti lukijaa eteenpäin Woolfin ajatuksenomaisella kerronnalla.
VastaaPoistaTaidankin heti huomen aamusella kaikessa rauhassa katsoa taas tuon elokuvan!
Orlandokin minulla on, mutta se on jäänyt …? Mitenkähän noin, jotain elämänvaihetta omasta takaa niin, että kirja jäi silloin sivuun?
Virginia Woolf kärsi masennuksesta, mutta toimiko se osaksi myös hänen luomisvoimana?
ps. Piiskaapa onnisti ;)
Rita, onnistuit varmaan tiivistämään meidän kaikkien Woolf -fanien tunnot.
VastaaPoistaMinulla on Orlando tuossa pöydän kulmalla ja se katsoo moittivasti ja kuiskaa aina välillä: Hei, minä olen Virginian kynän jälkeä, minäkin olen Woolfia...
Voi, voi Rita, miätähän tuttuja kirjoja en ole blogiini tuonut, kun noin sanot heti alussa. Venäläsiä klassikkoja en enää, kiitos vain, Thomas Mannia aion tuoda, samoin Hesseä...Kerro, mitkä ovat tuttuja kirjoja, joita on helppo kommentoida.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, sillä tunnen itseni ihan sanattomaksi usein Sooloilijan blogissa, sillä enhän millään voi tältä lukemiselta katsoa niin montaa leffaa, joten ne ovat enimmäkseen minulle ihan outoja elokuva.
Hih, Cherbourgin sateenvarjot toivat siis teille onnea :D
VastaaPoistaOlen itsekin ihan varma että olen valinnut värisyttävän kirjan, niin vakuuttavasti Nicole Kidman Virginiaa tulkitsi, ja kun näitä satunnaisia Mrs. Dalloway -lainauksiakin (joita leffassakin oli pari) mietin, niin odotan kyllä innolla lukukokemusta :) Ja mitä Woolfin omintakeisesta tyylistä - ja ihan itse naisestakin! - yms. olen lukenut niin sitä suuremmalla syyllä kiinnostaa. :)
Horoskooppijuttua en huomannutkaan, kun googlesta tuli linkki suoraan vain tähän postaukseen, mutta luin sen kyllä kun asiasta mainitsit, ja sehän oli täyttä asiaa! :D
Itse olen kuuhoroskoopiltani Vesimies, ja joskus myös tunnen itseni enemmän vesimieheksi kuin miksikään muuksi... - Kuten kuumerkkien kanssa usein saattaa olla; kuumerkkihän on se sisin luonne, joka ei välttämättä ulospäin juurikaan näy - tai sitten se näkyy enemmän kuin aurinkomerkki ikinä :)
Yllättävän monet kirjailijat, näyttelijät, taiteilijat tai muut artistit muuten ovat vesimiehiä. Vesimiehet ilmeisesti vaan ovat niin hulluja ja luovia tyyppejä :D Ja mitä tulee tuohon Ritan mainintaan Woolfin masennuksesta; hyvin usein luovilla ihmisillä on mielenterveydellisiä ongelmia, enemmän tai vähemmän... Ja se varmaan todellakin on eräänlainen voimavara. Nerouden ja hulluuden rajahan on häilyväinen... :)
Piiska, ne olivat etiäisiä, että nyt kaikki on ihmeellistä ja niin olikin.
VastaaPoistaJos olet hiukkaakaan kiinnostunut ja siltä tuntuu, noista horoskoopiesta tms. avaa mun blogi oikeasti ja rollaa hiukan alas: Siinä on kiinnostava kirja Ny´kyajan jumalatar - Tunne itsesi, ymmärrä muita. Suurin osa kirjasta on testiä, mikä antiikin 16 valitusta jumalattaresta olet. Ja huom. kaikki perustuu lääkäri, tutkija Carl Jungin persoonallisuusprofilointiin. Minusta tuli Hekate - yön, aaveiden ja noituuden jumalatar. Hassua, että Hekaten tytär oli Kirke, sillä minun tyttäreni nimimerkki on aina ollut Kirke ja hän on sanonut antavansa tuon nimen myös omalle mahdolliselle tytölleen sitten joskus...Minulle merkittiin ammatiksi kirjailija ja toimittaja ja olenkin tehnyt tötiä toimittajana ja ollut myös koko ikäni vapaa kirjoittaja. Siinä saa jokainen jumalatar sivukaupalla tietoa itsestään. Torstaina testaan bestikseni;-)Näen myös enneunia, jotka ovat toteutuneet ja intuitioni ovat todella vahvat.
Piiska, sun pitää hankkia tuo kirja ja testata, mikä jumalatar olet. Saat samalla tietoa itsestäsi, löydät vahvuutesi ja heikkoutesi ja näet itsesi muiden silmin.
Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että taiteellisimmmat ovat herkimpiä ja siksi usein kärsivät masennuksesta. Esimerkejä on vaikka kuinka Woolfista Sylvia Plathiin ja myös omassa tuttavapiirissäni olen saman havainnut. Itsekin olen välillä ihan high ja sitten on päiviä, jolloin en halua avata edes puhelinta. Blogin kylläkin;-)
Hyvä elokuva, ei siitä kauan kuin näin.
VastaaPoistaHannele, ostin juuri tarjouksesta DVDnä. Niin hyvä, että katsoo aina uudestaan.
VastaaPoista