Peto on minun armaani,
vaan peto soma,
ei tahdo hän olla
pyytäjän oma,
vaan tahtovi tulla,
kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu
lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa,
jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämänmurheeksi vaihtuu.
Hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä,
et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja
onneton olla,
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino -
Nalle ja Moppe (WSOY)
kuva Gustav Klimt
Muistan aina sen hetken kun tätä lausuit. Tunnelma oli käsin kosketeltava. Runo kuuluu aina siihen hetkeen.
VastaaPoistaAnne, luuletko, että itse unohdan. Puhe rakkaalleni ja tämän kohdalla aloin itkeä..., mutta selvisin loppuun. Tämän lisäsin mukaan puheeseeni vasta aamulla, kun sian runon Eveltä. Hän tiesi, mikä on minua!
VastaaPoistaValitettavasti en tiedä, mistä saisin tämän kirjan...