Minä olen vannoutunut dekkarien lukija ja olen jopa sitä mieltä, että nainen tarvitsee dekkareita yhtä kipeästi kuin omaa huonetta, suklaata ja elämyslehtiään. Dekkarit ovat lääkettä! On olemassa ihmisryhmä, joka ei tiedä pahempaa kuin seisova vesi, sillä se haisee. Veden pitää olla virta, mieluiten jopa koski. Ja myös veren pitää juosta kohisten. Mikä siinä enempi auttaa kuin hurja psykologinen jännäri, jossa murhaajaksi ryhtyy se, jota vähiten arvaat: diakonissa, nunna, vanha herttainen mummeli, lapsi....
Olen lukenut kaikki venäläiset klassikot, jotka olen käsiini saanut ja myös Hugon Kurjat ja sen jälkeen tuhansia muita kirjoja, mutta ikinä en ole kieltänyt dekkarien lumoa. Suosikkidekkaristini ovat Minette Walters, Denise Mina, Colin Dexter, Ruth Rendell, Inger Frimansson ja Karin Fossum. Mutta luen muitakin ja kerään montaa dekkaristia hyvin tarkkana. Minua ei lukijana huononna, että saan levätä Veripellolla tai Vedän Viimeistä henkäystä Suden hetkellä. Minä saan dekkareista virtaa!
Mitäkö minä ja paras ystäväni teemme jouluyönä? No, ensin vietämme suloista joulua perheen kanssa, sitten laulamme Oi, jouluyö!, jonka jälkeen lähdemme vaeltamaan hautausmaalle. Loppuyö kuluukin sitten patologian laitoksella Kay Scarpettan kanssa. Vain yhtenä jouluna ei ilmestynyt Patricia Cornwellilta Kay Scarpetta -kirjaa ja silloin kumpikin kysyi toiselta: Apua, mitä sinä luet jouluyönä?
No minä katson jonkun elokuvan, jonka olen huolella ja harkiten valinnut, sillä jouluyönä haluan katsoa esim. ihmissuhdedraamaa, mutta en mitään liian järkyttävää.
VastaaPoistaJoten en ehkä ole dekkarin lukija jouluyönä. Tai eihän sitä tiedä millaiseen imuun sitä pääsisi kun aloittaisi.
Minä kun muutenkin olen tähän asti ollut aika kehno dekkarien lukija. Yhden käden sormissa voi laskea lukemani dekkarit.
Nytkin kun saisi keskityttyä yhteen uuteen tuttavuuteen, mutta aika menee haahuiluun, joten keskittymiskyky on aika vähäistä. Mistä johtuukaan lie tällainen levoton vaihe, että aloittelee monia asioita, mutta ei saa niitä päätökseen..
Soolis, sulla elokuva mulla kirja, aina jouluyönä. Se on monta, monta vuotta ollut Kay Scarpettaa, mutta ei voi sitä loputtomasti olla.
VastaaPoistaToivon sydämeni pohjasta, ettet haahuile Paddy Meehanin ohitse!
Kaikella on aikansa, joten jämäkämpi elämänvaihe tulee. Ja silloin luen, luen..
VastaaPoistaSamoin minäkin kaiken sen ihanuuden jälkeen katson elokuvan, ihmissuhdedraaman, kuten sooloilijakin..=)
VastaaPoistaLeena, minkä kirjan sinä suosittaisit minulle, kehnolle dekkarinlukijalle, joka "rakastaa" draamaa, syvällisyyttä, sielujen kujeilua...surun värittämää maailmaa...
ei liian hienon vaikeata, ei liian paksua..=)
Löytyiskö??
Tehän olette 'soulmates', Hanne ja Soolis!
VastaaPoistaMinäkin rakastan leffoja, mutta kirja-aika menee aina elokuva-ajan edelle.
Hanne, suosittelen sinulle muuta kuin dekkaria ja ne dekkarit mitä suosittelisin, näkyvät jo ylempänä ja siitä voin vaikka jatkaa. Mutta nyt sinne draamaan, syvällisyyteen, sielujen kujeiluun:
Siri Hustvedt: Kaikki Mitä rakastin
(rakkautta, draamaa, ihmissuhteita, taidetta...)
IanMc Evan: Sovitus
(suurta rakkautta, suurta tragediaa...)
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär(suuri tarina pienen tytön kasvusta naiseksi miesten vallanalaisuuden alla ja siitä selvityminen)
John Irving: Leski vuoden verran
(ikuista rakkautta, joka kestää aikaa, nuoren naisen kehittyminen kirjailijaksi ja ehjäksi ihmiseksi huolimatta perheen oudoista kuvioista, todistus siitä, että naisen elämä voi alkaa 76 vuotiaana...)
Katharina Hagena: Omenansiementen maku (romantiikka, draamaa ja sitä sinun kaipaamaa kujeilua)
Geraldine Brooks: Kirjan kansa
(valitsin tämän kirjan vuoden parhaaksi kirjaksi; rakkautta, mystiikka, historiaa, tutkimusta, uskontoa, taidetta...)
Satu Koskimies: Hurmion tyttäret
(20-luvun vuodet, kaksi naisrunoilijaamme (Katri Vala ja Elina Vaara), rakkautta, mustasukkaisuutta, ammattikateutta, Shimmy soi, Tulenkantajat, Olavi Paavolainen...)
Viime mainittu kirja voitti Leena Lumi Finlandian 2009!
Tässä pieni antipasti;-)
Hei, hoksasin, että tulevana sunnuntaina tulee neloselta klo 21.00 alkaen Oven takana-elokuva. Se, joka pohjautuu Irvingin kirjaan Leski vuoden verran. Ja se elokuva, josta se Amsterdam-osuus on pois, mutta joka muuten noudattaa tosi tarkasti kirjaa ja sen hahmoja.
VastaaPoistaJoten jos kiinnostaa niin pyhäiltana yhdeksältä (valitettavasti runsaiden mainosten kera) tv:n ääreen!
Soolis, minä en jaksa tajuta, miten ne eivät voi lähettää noita leffoja lauantaina, kun silloin ei meillä ole televisio koskaan auki: sieltä ei tule mitään!
VastaaPoistaNyt annoit niin kovan luokan vinkin, että saatankin katsoa, mutta tuskin nyt juuri sunnuntain takia en saa seuraa, vaikka Reimakin piti kovasti kirjasta. Hän puhuu siitä aina uudestaan...Kiitos vinkistä! Enhän minä tuota olisi edes hoksannut, kun nimi on tuollainen...
Leena, joskus elokuva on ihana katsoa yksinkin! (tai siis minun kohdallani se on aina, sillä katson AINA elokuvat yksin!).
VastaaPoistaTämä voisi olla just sellainen, jonka katsot yksin. Sunnuntai-iltana.
Soolis, minä välillä katsonkin. Mutta: Minusta on hirveän kiinnostavaa jatkaa aiheesta mieheni kanssa. Esim. Sylvia ja Frances puhuttivat Reimaa paljon ja sain siitä itsekin uutta näkökulmaa etenkin Francesin rankkuuteen.
VastaaPoistaJa tuo su-illan juttu, sen olen jo merkannut itselleni. Se on pois vain kirjoilta, mutta kyllähän minä sen katson, vaikka en jaksa väsyä ihmettelemään, miksi Amsterdam on jätetty siitä pois. Minusta vasta Amsterdam osio nosti tämän ohitse Irvingin muiden kirjojen ja se oli Ruth Colen luonteen ymmärtämiseksi myös aivan välttämätön näytös.
Totta!!! Perheen joulu ja ihan meidän omat jutut. Ja sitten loppuyö kera Scarpetan :) Muistan sen joulun kun kirjaa ei tullut. mutta kuka dekkaristi me kesittiin siihen jouluyöhön, luettiin kyllä varmasti.
VastaaPoistaEnkä voisi kuvitella elämää ilman dekkareita. Sehän olisi ehkä hieman tylsää vaikka jännitystä usein on ihan omastakin takaa.
VastaaPoistaKeksittiin varmaan jotain hurjaa, oliskohan ollut Denise Minaa tai Johan Theorinia...
VastaaPoistaVoiko oikeanlaista jännuitystä olla koskaan liikaa.