tiistai 25. toukokuuta 2010

VIIMEINEN YÖ TWISTED RIVERILLÄ

John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä (Last Night in Twisted River, Tammi 2010, suomennos Kristiina Rikman) on ehdottomasti karhein kaikista Irvingin romaaneista. Tunsin olevani alasti Coos Coyntyn tukinuiton työyhteisössä toivoen kuulevani Twisted Riverin laulua ja mustakarhujen huhuilua, mutta sen sijaan minun ihoani ja sieluani hyväiltiinkin karkeimmalla santapaperilla, kunnes vihdoinkin tajusin: Viha joka alkaa Coos Countysta päättyy vain kuolemaan. Toki Irving tuntee lukijansa ja lukijat hänen teoksensa, joten mukana olivat jälleen valokuvien vahva nostalgia, karhut, squash, lapsen menetys, paini, orpokoti, tatuoinnit, aborttiteema ja tietenkin lattialuukku. Tietysti myös aina edes yksi poika, josta tulee kirjailija. Mutta nyt ollaan isojen, karskien naisten ja miesten maailmassa, jossa on parasta nukkua aseen kanssa, eikä päästää ketään selkänsä taakse. Toki se karhea hellyyskin löysi majansa yhteen kirjan päähenkilöistä ja hän kantoikin sitä läpi koko tarinan:

Yrittäessään hankkia pojalleen laillista asemaa ja siksi että rakasti kovasti kieltä, Annunziata ei halunnut nimetä tätä sudenpääksi eikä sudensuuksi: Annunziata Saettalle kelpasi vain sudensuukko. Oikeasti sen oli kuulunut olla ”Baciacalupo”, mutta Nunzi äänsi toisen c-kirjaimen g:ksi. Aikanaan ja lastentarhan kirjoitusvirheen sinetöimänä virheestä tuli pysyvä. Dominickista tuli Baciagalupo jo ennen kuin hänestä tuli kokki.


Dominick, ensin tukkityömaan ja sahan kokki ja myöhemmin monien erinimisten ravintoloiden omistaja ja pienen Dannyn yksinhuoltajaisä,  antaa meidän nauttia haikeudesta, rakkaudesta, huolehtimisesta ja etenkin uskomattomien italialaisten ja myös osin ranskalaisten herkkujen tuoksusta, jota kannamme lohtuna mukanamme paetessamme erään yön Irvingmäisen tragedian jälkeen mahdollisimman kauas New Hampshiresta. Tapahtuu niin outo kuolema, että alueen silloinen sheriffi, kovanaama Carl jahtaa Dominickia ja hänen poikaansa ja myöhemmin vielä Dannynkin poikaa yli kahdeksankymmentä vuotiaana ex-kyttänä jopa rajan yli Kanadaan. Tässä kohtaa voisi naurahtaa ellei tämä olisi veritotta!

Twisted riverissä on runsaasti naisia, mutta heillä on sivuroolit. Pääroolitus on miehillä. Naiset ovat kookkaita ja karskeja paria tapausta lukuun ottamatta. Naiset ratsastavat miehillä, ovat vahvoja kuin karhut, hiukset ovat pitkä ja karkeat, puheet ovat mitä sattuu ja he syövät kuin miehet: ahnaasti ja lautasen yli kumartuneena kuin ruokaansa vahtien. Naiset kuitenkin tulevat raskaaksi, synnyttävät lapsia ja myös menettävät heitä. Pieni Angel hukkuu ja hänet löydetään täynnä iljettäviä verijuotikkaita eli iilimatoja. Dominick pääsee kuitenkin karkuun parhaan ystävänsä Ketchumin avustamana ja aloittaa uuden elämän, joka tarkoittaa muuttoa muuton perään, ravintolaa ravintolan jälkeen.

Dominick touhuilee keittiössään mausteilta tuoksuen, Ketchum jää tukkityömaalle ja turvaa ystäväänsä sieltä käsin ja pieni Danny osoittautuu kovasti kirjallisesti lahjakkaaksi ja kertoo eräälle opettajistaan jo suunnittelevansa nom de plume –ideaa eli kirjailijanimeä. Opettaja sattuu olemaan kirjailija Kurt Vonnegut, Teurastamo 5:n kirjoittaja, jota suunnattomasti ärsyttää Dannyn tapa käyttää puolipisteitä:

”Kyllä lukija muutenkin älyää, että sinä olet yliopiston käynyt kirjailija – ei sinun tarvitse sitä välimerkeillä osoittaa.”


Ja sitten tulee Vietnamin sota ja Ketchum uhkaa tulla katkaisemaan Dannylta pari sormea, että tätä ei lähetetä tykinruoaksi. Mutta sitä ennen ehtii Katie Callahan, jonka missio nojautuu vahvasti presidentti Kennedyn antamaan asetukseen, jolla laajennettiin isien lykkäämisoikeutta. Täysin epä-äidillinen Katie laittautuu Dannylle raskaaksi ja syntyy Joe. Joe, joka jää ilman äitiään jo parivuotiaana, sillä Katie jatkaa miesten pelastamistaan Vietnamilta. Katie, joka saa kirjassa runsaasti paheksuntaa etenkin Dominickilta ja Ketchumilta, mutta joka kuitenkin sanoo Dannylle, tämän kerrottua aikovansa tulla kirjailijaksi:

”Jos kuvittelet pystyväsi elämään ilman kirjoittamista, älä kirjoita.”

Katie siteeraa Rainer Maria Rilkeä ja toteaa vielä: "Jos aiot kirjailijaksi, sinun pitäisi lukea häntä." Danny ei ole kiittämätön, sillä hänen menestynein romaaninsa, neljäs kirja, on nimeltään Kennedy-isät ja sen hän omistaa Katielle.

John Irving –faneille tämä kirja on kovuudessaan yllätys. Yhden perheen neljänkymmenenseitsemän vuoden pakomatka ja alituisen pelon varjon alla eläminen vaatii veronsa: Ketchumista nousee kirjan huomattavin henkilö vahvuudessaan ja myös kovuudessaan. Hän vaikuttaa hurjalta kaikkine aseineen, mutta toki kaikki, mikä liittyy Dominickiin myös sulattaa häntä. Paljastaa jopa hauskoja piirteitä. Hyvin vanhana hän vielä opettelee lukemaan, käyttämään puhelinta ja lopulta faxia, voidakseen olla jatkuvassa ja alituisessa yhteydessä heihin, joita nimittää perheekseen. Siis karski kirja, joka toi minulle mieleen ihan toisen kirjan. Kirjan, jossa alku oli ei murhassa vaan tahattomassa tapossa, kuten Twister Riverilläkin, mutta jonka seuraukset olivat mannerten yli kantavat ja vuosikymmeniä monia sivullisiakin varjostavat. Koin Twister Riverin seuraukset kuten koin Espen Arnekken, julman Janten lain uhrin, josta tuli murhaaja Aksel Sandemosen kirjassa Pakolainen ylittää jälkensä.

Tässäkin kirjassa on Irvingin kuuluisaa mustaa huumoria, mutta se on nyt mustaakin mustempaa! Olen ihmetellyt John Irvingin aivoja, sillä mistä kaikki nämä mielettömyydet oikein löytyvätkään...Nyt ihmettelen, mihin hän mahtaa kastaa kynänsä...

Missään tapauksessa en paljasta kuka tappoi ja kenet ja ehkä kukaan ei tappanutkaan, vaan asialla oli karhu;-) Karhut ovat John Irvingin yksi vahvoista fiksaatioista ajavat ne sitten pyörällä tai eivät. Kirjan alusta tuli mieleen vahva opetus: Aikuiset eivät saisi syöttää lapsilleen kaikenlaista hölynpölyä, jossa ei ole totuuden häivääkään…, sillä joskus, joskus...sillä saattaa olla järkyttävät seuraukset.

Irving teki nyt toisenlaisen kirjan, mutta mestari on mestari, eikä moitteen sijaa löydy. John Irving kuuluu Elämäni Kirjailijat Kympin kärkeen ja se on jo kova sana näin ahkeralta lukijalta.  Viimeinen yö Twisted Riverillä tarjoaa todella vahvan tarinan pehmennyksenä vähän sudensuukkoja, syvää miesten välistä ystävyyttä, Ravintolan nimeltään Sudensuukko, herkullisia ruokia, Dannyn erämaaromanssin talvisella saarella ja Bob Dylania:

I had a job in the great north woods
Working as a cook for s spell
But I never did like all that much
And one day the ax just fell.

Tangled Up in Blue by Bob Dylan

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Anna Elina  Ilse

27 kommenttia:

  1. Hui. Varmasti mielenkiintoinen kirja. Kuulosti hieman sekavalta, oliko se sitten sekava vai ei? Yritin lukea sitä englanniksi viime syksynä, kun vanhempani antoivat sen synttärilahjana, mutta en päässyt sataa sivua pitemmälle. Minusta kirjassa ei ollut - ja luulin tämän selittyvän onnettomalla englannin taidollani - Irvingille omaista irvoikasta huumoria. Se vaikutti raa'alta, ei ollenkaan Irvingin kirjoittamalta... mutta taidanpa nyt kesällä paremmalla ajalla lukea sen sitten uudestaan, ainakin englanniksi, sitten ehkä suomeksi.

    Mielenkiintoista muuten tuo intertekstuaalisuus: miten on viittauksia toisiin teksteihin joissain teksteissä. Ja lainaukset. minun täytyy sanoa että lainauksten käyttäminen on yleensä huono tapa kaunokirjallisuudessa ... siis jos kirjan alussa siteerataan vaikkapa Sokratesta, ja kirja kertoo sitten vaikkapa Brysseliläisen putiikin kauppiaasta, tulee kysymys: millä 'oikeudella' kirjoittaja on sijoittanut tekstinsä Sokrateen ajatuksien ohelle? Mielenkiintoista...

    Hyvää yötä ja todellakin, todellakin mielenkiintoiselta kirjalta vaikuttaa!

    VastaaPoista
  2. Tuure, enhän minä sanonut tätä helpoksi. Tässä oli paljon henkilöitä, olosuhteiden apkosta henkilöt vaihtoivat koko aan nimiään ja sitten tässä oli hyvin vähän sitä Irvingille ominaista huumoria. Tämä oli ERILAINEN Irving, mutta kyllä minä olisin Johnin tästä tunnistanut, vaikka kirjailijanimeksi olisi laitettu Sudensuukko!

    Minusta tekstilainaukset rikastuttavat kirjaa. Olen nyt aivan pudonnut Shakespeareen, joten jo sitaatti tai pari säkeistöä suurelta S:ltä saa tekstin säteilemään tähtitaivaana -minulle.

    VastaaPoista
  3. Leena, En lukenut arviotasi kirjasta. En uskaltanut - vielä, mutta Irvingin kaikki aikaisemmat kirjat lukeneena minun on kuitenkin jätettävä pieni kommentti tähän päivitykseesi. Varmasti ymmärrät :) Olen lukemassa kirjaa englanniksi ja sisälle pääsy on hieman vaikeaa osin tukkilaisyhteisökuvauksen ja osin englanninkielen vuoksi. Mietinkin, että jatkanko sitkeästi englanniksi lukemista vai ostanko Kristina Rikmanin suomennoksen. Niin tai näin, palaan tähän arvioosi kirjan luettuani ja kirjoitan tietenkin oman näkemykseni kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, ymmärrän täysin;-) Minä toimisin samoin!

    Kuule, voisin kvuitella lukevani englanniksi Leski vuoden verran ellei olisi kiire, mutta en Viimeistä yötä Twisted Riverillä vaikka olisi aikaa. Tämä on erilaista Irvingiä, mutta meidän Johnia kumminkin.

    Siis: Toimisin samoin♥

    VastaaPoista
  5. Kiios vinkistä! Tämä kuulostaa tosiaan aivan erilaiselta.
    Luen "Lesken" ensin, ja sitten tämän.

    VastaaPoista
  6. Eve, kuitenkin Irvingiä sekä hulvattomuudessaan että taidokkaassa kirjoittajajäljessä.

    VastaaPoista
  7. Minä olen niin pihalla, että minulta on mennyt ohi, että Irving kirjoittaa edelleen?! Wau. Oli hauska kun listasit noita Irving peruselementtejä, karhu, paini, abortti ja sitä rataa. Yhden perheen tarina pitkältä ajalta kuulostaa myös kovin Irvinging tapaiselta. Ehkä vanheneminen antaa juuri sitä santapaperia eikä kaikkea voi kuitata kepeydellä. Toisaalta juuri se on ollut mielestäni monen Irvingin kirjan lahja: vaikka tapahtuu pahoja asioita, niin toivoa ja naurua on kuitenkin. Täytyy lukea ja kertoa sitten välittyykö nämä nyt ja minulle.

    VastaaPoista
  8. Anni, olen huomannut, että joillekin 40 -luvulla syntynyt voi olla jo kuin kuollut, mutta sehän ei ole tosi. Irving ja mieheni ovat uskoakseni mitä suurimmassa määrin vielä voimissaan;-)

    Voimme odottaa John Irvingiltä vielä mitä vain...ja etenkin hänet 'tuntien'.

    Luen aina kiinnostuneena, mitä sanot etenkin kirjoista, jotka olen itse lukenut. Silloin pääsen OIKEASTI vastaamaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, minä ja äitini luemme varmasti tämänkin Irvingin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  10. Soolis, uskon sen. Muistan aina sinun äitisi Irvingistä;-)

    VastaaPoista
  11. Minnekkähän mun maanantainen kommentti tohon The door in the floor-postaukseen häipyi, taisi jäädä bittiavaruuteen. Halusin vaan sanoa, että Allumies on ollut aina Irving-fani, Garpista se kaikki aikanaan alkoi, taitaa kohta olla jo 20v siitä.

    VastaaPoista
  12. Allu, kommenttipuolella moninaisia ongelmia ollut. En tiedä johtuuko siitä, että operaattori ilmoitti tekevänsä jotain päivityksiä tms. KUUKAUDEN ajan.

    Ja kuvittele, minä löysin Garpin maailman vasta pari vuotta sitten ja sen jälkeen päätin aloittaa Irvingin aivojen ja sielun tutkimisen ja sillä tiellä ollaan;-)Lumimieskin pitää Irvingistä, lukee tämän viimeisenkin.

    VastaaPoista
  13. Tämä Irving kuulostaa erilaiselta mutta kuitenkin niin tutulta. Ehdottomasti kesän lukulistalla! Kiehtova kuvaus teoksesta joka kutsuu lukemaan. Tähän tarvitsee varata aikaa. Kuvittelen itseni jo kesäyönä parkeella kera John..

    VastaaPoista
  14. Anne, tämä sopii niin hyvin kanssasi sinne Sinisen Kodin parvekkeelle...Minä teen jo listaa kirjoista, joita luen suvella. Ehdotuksia on tullut ylenmäärin;-)

    VastaaPoista
  15. Jätitkö minun yhden kommentin julkaisematta vai hävisikö sekin sitten jonnekin? höh. Pohdin vain sitä, että useimmiten on helpointa kommentoida kirjoja jotka on lukenut - uusista voi vaan kiinnostua ja innostua ja lähinnä kiittää vinkistä! Kiitos joka tapauksessa linkityksestä! Minä olen vielä uusi, mutta aivan innoissani tästä netin kirjayhteisöstä - mahtavuutta!

    VastaaPoista
  16. Anni, en ole jättänyt mitään julkaisematta...kommenteissa on ollut ongelmia. Operaattorini ilmoitti tekevänsä jotain päivityksiä kuukauden! Onhan sulla kommentti tuossa ylempänä...

    Se on just niin, siksi odotankin intona, että 'eräät lukevat eräät kirjat'! Kiitos itselleesi kun teit Kirjan kansan, jos ne pari vielä...;-)

    Ole hyvä vain. MInun missioni on levittää lukemisen aututta!

    VastaaPoista
  17. Joo yksi jatkokommenttini tähän hävisi jonnekin, eli muittenkin kommentteja voi olla hukassa. Harmillista.

    Ja meneehän se toisinkin päin, että jos vaan innostut jotain mun kirjoista niin kiva saada niistä juttuja. Minua ei myöskään haittaa lukea sinun arvioitasi etukäteen kun meidän tyyli on kuitenkin niin erilainen ja toisaalta haluan juurikin tietää mitä olet ajatellut kirjasta - sen pohjalta myös päättelen kiinnostaako se minua.

    Ja eri mieltä saa olla: meidän tuttavuutemmehan alkois siitä Gavaldasta :) Mä ajattelen et vika on luultavammin minussa jos en tykkää jostain, kirjoja tulee luettua niin fiiliksellä, että aina ei vaan ole oikealla taajudella tiettyn kirjaan.

    VastaaPoista
  18. Siis vau! Luin Twisted Riverin loppuun tänään aamulla bussissa ja kirjoitin siitä kirjan arvoon ja merkittävyyden nähden turhankin lyhyen arvion blogiini. Tässä sinun tekstissäsi välittyy mielestäni kirjan syvin olemus, sen hurjuus, musta hauskuus ja samalla kuitenkin luottamus ja jonkinlainen lempeyskin sieltä kaiken karskiuden alta. Irvingillä on edelleen sana hallussaan ja mielestäni Twisted River on hänen parhain teoksensa koko 2000-luvulla (helppo sanoa, koska Neljäs käsi oli _huono_; Kunnes löydän sinut oli sentään hyvä, joskaan ei tämän veroinen). Kaikki henkilöt, niin Dominick, Danny ja Ketchum kuin sivuosan tyypitkin, ovat niin omanlaisiaan! Ja nuo mikrohistorialliset viittaukset, "cameoroolit" (Vonnegut) - Irving, jos kuka osaa!

    VastaaPoista
  19. Lumiomena, minusta sinun arviosi oli erinomainen ja koukuttava. Minulle käy helposti niin, että jään kiinni johonkin kirjan vangitsevaan henkilöön ja nyt tuo ylikarski Ketchum meinasi tehdä 'Billit' (vrt. Kaikki mitä rakastin), mutta suorastaan pakotin itseni vähentämään hänen tarkkailuaan.

    Ajattele miten hienoa lukijoille, jotka voivat lukea samasta kirjasta useammista blogeista!

    En ole lukenut Neljättä kättä, mutta kyllä tuo Kunnes löydän sinut sitten kuitenkin meni aika vahvastikin, kun pääsin eroon siitä alun outoudesta. Tämä Viimeinen yö Twisted Riverillä oli lopultakin taas suurta tragediaa, jos tosi sanotaan. Minullehan tuli nyt hirveä kiire,s illä erehdyin kirjailijan Suomeen tulosta viikolla eli luin kirjaa yötäpäivää...Tämä tulee luettua vielä uudelleenkin ajan kanssa ja minäkin hankin kaikki Irvingit, mutta tuosta Neljännestä kädestä en nyt sitten tiedä...

    En muista, mitä olet sanonut kirjasta Oman elämänsä sankari...Minut se lumosi oudolla tavalla. Se teki sen samoin kuin aikanaan teki suorastaan hypnoottinen Thomas Mannin Taikavori.

    VastaaPoista
  20. Oman elämänsä sankari on minulle Irvingin toiseksi paras teos heti Kaikki isäni hotellit jälkeen. Rakastan sitä. Tukkilaisissa ja omenanpoimijoissa on paljon samaa (olisikin pitänyt kirjoittaa tämä blogissani, noh, ehtiihän sen vielä).

    Twisted Riverissä on osin samaa surua kuin Oman elämänsä sankarissa ja vielä enemmän Ystäväni Owen Meanyssa (jonka olen kyennyt lukemaan vain kerran, se on aika surullinen kirja).

    VastaaPoista
  21. Lumiomena, näetkö, kuina inspiroimme toisiamme: Minä lähden Amsterdamiin, kiitos sinun!, ja sinä keksit meidän keskustelusta hienon lauseen tukkilaisista ja omenanpoimijoista!, johon minä tietenkin muistutan, että omenoiden tuoksu on jotain aivan muuta kuin märät tukit. mutta sitten muistinkin, että siitä tehtiin mehua ja se mäski ei ehkä tuoksunut yhtä hyvältä.

    Rouva, missä sinulla on Leski vuoden verran??? Ei voi mennä kaksi tai kolme ohi sen! Nyt olen äimänkäkenä;-)Olenko ymmärtänyt jotain väärin?

    En ole varma pystynkö ikinä enää lukemaan Ystäväni Owen Meanya...mulle tuli siitä niin outo olo...

    VastaaPoista
  22. Oi Leena,
    Luin tämän englanniksi pari viikkoa sitten laivalla Välimerellä. Useampi yö jäi vähäuniseksi! Vahva kokemus... niin vahva etten sen jälkeen ole vielä pystynyt muuta kuin aloittamaan muun kirjan, en pysty etenemään vielä ollenkaan. Kirja ja sen henkilöt ovat vieläkin mielessä joka päivä. Mikä tarina! Muistui mieleen että sinulla on täällä postaus tästä ja tulin uudelleen tämän lukemaan. Olen samaa mieltä kanssasi John Irvingistä ja tästä kirjasta!

    VastaaPoista
  23. S., voi sinä sait lukea Irvingiä risteillen Välimerellä. Ja sitten nuo tukkityömaan tunnelmat Amerikasta siihen versus. En minäkään olisi nukkunut!

    Pelkästään jo Irving tekee lukijasta, ainakin naisesta levottoman;-) Toki olet lukenut Leskivuoden verran (A Widow for One Year), joka on minun suosikini Johnilta.

    Vahvan kirjan jälkeen sitä ei pysty vähään aikaan mihinkään. Kaikki muu tuntuu niin haalealta...

    (Irvingilla on valokuvakäyntikortti minun blogiini!)

    VastaaPoista
  24. En ole vielä lukenut A Widow for One Year, kirja on nyt haussa (olen kuullut suosituksia muualtakin) ja en kai löydäkään muuten kuin Amazonista.

    Mitä tarkoitat tuolla kommenttisi viimeisellä lauseella mikä on suluissa?!?!

    VastaaPoista
  25. S., moni, ainakin nainen, pitää kirjaa Leski vuoden verran parhaana Irvingin kirjoista. Siinä kirjassa on mun kirjallinen, toinen alter egoni eli Ruth Cole. Hänen takiaan ensi keväänä Amsterdamiin;-)

    Irving oli Suomessa, kun oli tämän üusimman kirjan julkistaminen. Olisin päässyt häntä tapaamaan, mutta kun en täältä päässyt omien syideni, kuten vanha, rakas koiruus, takia. Mutta kustantaja lienee antanut käyntikorttini, jossa linkki blogiini, hänelle.

    Katsoin muuten vähän aikaa sitten, missä minua luetaan eniten ulkomaista ja se oli Yhdysvallat.

    VastaaPoista
  26. Ahaa, nyt ymmärsin. :-) Harmi ettet päässyt Irvingiä tapaamaan.

    VastaaPoista
  27. S., lähden kuitenkin Helsingin kirjamessuille. Kun täältä lähtee, se vie aina kaksi päivää, ei niin helppoa järjestää. Lähden nyt parhaan ystäväni kanssa ja Lumimies jää tänne Olgan seuraksi. Hotelli on jo varattu aikaa sitten...

    VastaaPoista