Myönnän, myönnän, että en ole katsonut yhtäkään Bondia, enkä aio katsoa. Jo niiden trailerit ovat minulle liikaa toimintaa. Ja juuri siksi ällistytän nyt teidät tuomalla blogiini Sarah Marshallin Daniel Craig – mies James Bondin takana (Daniel Craig – The Biography, Minerva 2008, suomennos Jouni Porio).
No, ei se näin mennyt ollenkaan, vaan tähän liittyy tarina, jonka saan kertoa, koska ilman sitä Bond-fanit eivät nyt saisi lukea blogistani Danielista:
Tapahtui niin, että sain Soolikselta lainaksi elokuvan Sylvia, joka on siis runoilija Sylvia Plathin elämänkerta. Menin sataa elokuvaan ja koin suuria tunneryöppyjä, joissa tietenkin olin Sylvian, enkä ollenkaan hänen miehensä, runoilija Ted Hughesin puolella. Toisaalta, muistan aivan selvästi, mitä ajattelin, kun näin elokuvan Ted Hughesin, karhean komean könsikkään, joka kirjoitteli runoja ja kaatoi naisia…Sitä ajatusta ei voi laittaa tähän…Ja arvatkaapa, kuka näytteli Ted Hughesia? Daniel Craig! Sama mies, joka teki uudentyyppisen Bondin! Sama mies, joka näytteli Casino Royalessa yhdessä Judi Denchin kanssa! Sama mies, josta en olisi koskaan kuullutkaan ilman elokuvaa Sylvia!
Daniel Craigilla on pohjoisen Englannin työväenluokkainen tausta ja hän on siitä erittäin ylpeä. Hän ryyppää ja tupakoi liikaa. Hänellä on vain peruskoulutausta. Hän ei ole yhtään sliipattu. Hän on taloudellisesti täysin tohelo. Todellisuudessa hän on junttien juntti. Hänellä on liian isot korvat ja rokonarpinen iho. Hän oli miltei mahdoton ajatus Bondiksi, mutta jotain oli tapahtunut ennen Bondia: Danielilla oli suuri intohimo olla näyttelijä. Oikea näyttelijä, ei filmitähti. Hän pääsikin lopulta kovan yrittämän jälkeen näyttämölle, mutta tunnetuksi hän tuli päästyään brittiläiseen tv-sarjaan Pohjoiset ystävämme, jossa Craigilla oli Goordien rooli. Sarja meni 31 vuotta eli vuodet 1964-1995. Sarja tuotti Danielille paitsi elannon, toi myös valtaisan suosion ja fanikirjeiden ryöpyn. Etenkin naiset hurmaantuivat hänen pistävänsinisiin silmiinsä ja rosoiseen ulkonäköönsä ja osansa oli varmaankin myös sillä, että Gordie oli kaveriporukan häntä- ja pilviveikko. Nyt Daniel tunnettiin, mutta hän oli silti miltei asunnoton, koska ei kyennyt hoitamaan talouttaan ja niinpä oli aika astua filmeihin, joista maksettiin parhaiten.
Vuonna 2003 tapahtui Sylvia. Vaikka Daniel ei ollutkaan lukumiehiä, hän oli aina ollut suuri Ted Hughes –fani ja lukenut Tediä innolla. Craig otti roolin tosissaan ja teki kaikkensa päästäkseen sisälle parsikunnan sisäiseen elämään. Sylvia Plathina nähdään filmissä Gwyneth Paltrow. Molemmat henkilöt olivat kuin syntyneet rooleihinsa. Danielin hiukset värjättiin, muuten hän oli kuin oikea Ted. Ja se näkyi tuloksessa, sillä filmi aiheutti valtaisan kohun, josta kirja kertoo hyvinkin kiitettävästi. Nyt täytyykin sanoa, että suosittelen kirjaa myös Sylvia Plath –faneille, sillä tässä kirjassa tuli uusia näköaloja ko. filmiin ja myös todellisen runoilijapariskunnan avioliittoon Toiset helposti uskottavia, toiset minun mielestäni hieman röyhkeän Craigin aivan omia otaksumia…Sylviasta on kirjassa kiitettävän paljon, kuten Craigin muistakin töistä aina Bondiin asti.
Kirja on myös erittäin runsas vastanäyttelijöiden osalta, vilauttaa Craigin yksityiselämää, jota hän on yrittänyt raivoisasti varjella ja paljastaa paljon itse Daniel Craigista, sillä mies todella rakastaa omaa ääntään! Mikä junttien juntti! Tosin häntä on siunattu eräillä avuilla ja kaikki naisvastanäyttelijät ylistävät häntä maasta taivaaseen. Jopa ihailemani Judi Dench, joka näki silloin tällöin Craigia ilkosillaan, tokaisee Bond –filmausten aikoihin:
Se on aivan hirvittävän kokoinen!
Mutta Judi on Judi ja hänelle sallitaan. Myöhemmin hän itsekin ihmettelee, että sopiiko isoäidin nyt päästää tuollaisia suustaan;-)
Marshallin kirja tuo sitten esiin myös ne todelliset syyt, miksi ja miten juuri Craig sai himoitun Bondin roolin, sillä olihan hänellä siinä kovia haastajia mukana. Ja kun valinta julkaistiin monet Bond –fanit raivostuivat niin, että laittovat nettiin eri sivustoille kuvia rinnatuksin sekä Vladimir Putinista että Daniel Craigista…
Kirja on siis hirveän perusteellinen ja tuo esiin yllättäviäkin asioita, ainakin minulle: Craig oli mukana myös Ian McEvanin Ikuisessa rakkaudessa. Lopussa on filmografia ja palkinnot. Vain yhtä Daniel vielä kaipaa: Oscaria.
Siis suosittelen tätä kirjaa nyt paitsi Bond –faneille, myös heille, jotka kaivavat esiin vaikka mitä Sylvia Plathista. Itse kuulun viime mainittuun ryhmään, mutta tunnen erään todellisen Bond –fanin ja hän ei ole minun mieheni, vaan eräs toinen…ja tällä kirjalla aion hänet iloisesti yllättää.
*****
Elämäkerrat Leena Lumissa
No huh, tässähän tuli esille monta mielenkiintoista seikkaa ;D
VastaaPoistaOlen pitänyt Danielista jo vuosia, ennen niitä Bondeja. Olen nähnyt myös tuon Ikuisen rakkauden, josta mainitsit. Ja pari muutakin roolia, jossa hän todella antaumuksella heittäytyy rooleihinsa, tunteella, ja syvästi!
Vaikka olisi kuinka junttien juntti, niin jo statuksensa ja arvostuksensa vuoksi hän ei enää voi olla ihan juntti.
Ja kun tämä jäämies hymyilee niin siinä sulaisi/olisi sulanut vaikka meidän entisen kodin pakastinkin, jota ei muutamaan vuoteen oltu sulatettu..
En kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta juttusi oli niin mainio, että kirjakin alkoi kiinnostaa. Meinasin tuolilta tippua, kun niin nauratti :D
VastaaPoistaSoolis, no sulinhan minä: Sylviassa!
VastaaPoistaHän myöntää kirjassa itse junttiutensa ja kyllähän ainakin naislukija niin alkaa piankin päätellä, mutta toki hän on sliippaantunut vuosien myötä ainakin mitä puvustoon tulee. Puheet taitavat olla vielä entisellään, jos kirjaan on uskomista, sillä siinä on lainattu häntä todella paljon.
Mun täytyy nyt mennä itseeni, sillä en millään tajua, miksi hän vetoaa minuunkin;-)
Amma, älä nyt;-) Minulla on asennevikaa, joka saa joskus näkyä...
Minäkin "tutustuin" Daniel Craigiin juuri Sylvian kautta kevättalvella 2005, jolloin ystäväni kanssa vuokrasin elokuvan. Sittemmin tulivat Bondit - minä tunnustaudun James Bond-faniksi, mutta vain kesäaikaan :)
VastaaPoistaKiinnostavan oloinen kirja ja hurjan hyvin ja raikkaasti kirjoitit arviosi. Way to go!
Lumiomena, miten se lause menikään...;-): Minä haluasin niin kovasti pitää Bondista, mutta...
VastaaPoistaKiitos! Kiihdyin jollakin tavalla, mutta en tiedä millä...toivottavasti sitten raikkaalla...;-)
Ian Fleming on Bondin takana.. Minulla on pari kirjaaki ja meillä kaikki Bond-filmit hyllyssä, parempaa huvia vaikea löytää..
VastaaPoistaHannele, Bond-fanit varmaan tietävät Ian Flemingin hyvin. Ja senkin, että Casino Royale oli hänen parhaana pidetty Bondinsa etc. Meillä on niin eri maku huvien suhteen. Jokaisella omansa.
VastaaPoistaSylvia on huikea elokuva, jo näyttelijöidensäkin vuoksi. Erittäin ahdistava. Sen tarinaan uppoutuu.
VastaaPoistaDanielilla on todella erikoinen rooli elokuvassa Tyttären talossa. Karski rooli, mutta kuitenkin jotenkin inhimillinenkin. Hänestä on moneksi.
(Muttei kuitenkaan ihan 'mun tyyppiä').
Soolis, haluaisin omistaa sekä Francesin että Sylvian, jotka molemmat löysin, kiitos sinun♥
VastaaPoistaKumpaakaan filmiä ei syö aika, ie inflaatio, ei mikään.
Ajattelin juuri, että sinä selittäisit, miksi olen heikkona siihen Craigin könsikkääseen siinä Sylviassa ja tosiaalta ihan hulluna Keviniin Brothers & Sisters -sarjassa;-) Tiedätkö, olen pyytänyt, että Brothers & Sisters haudataan kanssani! Ostan kolmannen tuotantokaudenkin.
P.S.
VastaaPoistaNe vanhimmat Roger Mooren kans kivoja.
Hannele, Roger Moorea katsoin hurmaavana Jerseyn saaren poliisina. Siis en pidä niin toimintaelokuvista kuin Bondit ja olen nähnyt trailerit ja se riitti kiitti.
VastaaPoistaKirjassa mainittu "junttius" ei välttämättä tarkoita sitä junttiutta mikä ekana tulisi mieleen, vaan ehkä näyttelijä ennemminkin haluaa antaa itsestään vaatimattoman kuvan vähättelemällä omia töitään sekä omaa koulutustaan, näin ainakin miesnäkökulmasta.
VastaaPoistaDanieliahan ei ole julkisuus tai itsensä esille tuominen ikinä kiinnostanut muuten kuin elokuvien yhteydessä.
Jos katsot haastatteluja esim. youtubesta niin huomaat että ei nyt kovin yksinkertainen ihminen ole kyseessä.
Olen kirjan lukenut muutamaan otteeseen kannesta kanteen, paljon mielenkiintoista asiaa.
Anonyymi, olet aivan oikeassa siinä, että se mitä me tarkoitamme junttiudella, ei ole yksi yhteen sen kanssa, mitä kirjassa tarkoitetiin. Mielestäni kuitenkin, jopa postuaksessani kirjasta käy ilmi, mikä sanan sisältö on nyt ja vielä enenmmän se aukeaa kirjan lukeneelle. Hänellä on piittyneet työveänluokkaiset tapansa ja hän pitää niistä kiinni. Eikä hän myöskään edes kirjan mukaan näytä sliipatulta etc. Mutta eikö siinä kirjan lukiessa käy ilmi pientä snobismin nousua;-) Hän sliippaantuu, hän suojelee ankarasti yksityisyyttään, kuten hyvin vaikutusvaltaiset ja rikkaat tekevät ja koska kuningatterellekin on jo käyty kumartamassa, pitää tietyt tavat olla hallussa.
VastaaPoistaMutta päivä näreen kiertää ennen kuin uskon, että hän on vaatimaton! Hän on mies täynnä machoitseään ja kuuntelee mieluiten omaa ääntän;-)
Yksinkertaisuudellakin voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Kuten junttiudellakin. Näen tässä, että yksinkertaisus on monimutkaisen vastakohta, ehkä jopa monipuolisuuden, sillä näinhän hänet Sylviassa. Toisaalta, suomen kielessä joskus yksinkertaisuus on tyhmyyttä ja sen vastakohta...niin, mikä se on? Intelligenttinä en Craigia pidä. Enkä usko, että hän itsekään edes yrittää siitä käydä.
Kirja on todellakin monipuolinen ja minä suorastaan rakastan tehdä elämänkertoja. Jotenkin minulle on tullut paljon näyttelijäelämänkertoja, mutta teinhän myös elämyksen Michelle Obamasta.
Mikä sääli, mutta taloudellisesti Craigille tietysti iso lottovoitto, että hänestä tuli Bond. Minä luin juuri jostain kirjasta,e ttä toimintaelokuva on vain peitenimi väkivaltaleffalle. En katso toimintaelokuvia, joten Craigia en näe Bondina, mutta Ted Hughesina hän oli loistava ja säädyttömän komea.
Hienoa, että huomasit, miten kiinnostavasti kirja oli tehty!
Anonyymi, olet aivan oikeassa siinä, että se mitä me tarkoitamme junttiudella, ei ole yksi yhteen sen kanssa, mitä kirjassa tarkoitetiin. Mielestäni kuitenkin, jopa postuaksessani kirjasta käy ilmi, mikä sanan sisältö on nyt ja vielä enenmmän se aukeaa kirjan lukeneelle. Hänellä on piittyneet työveänluokkaiset tapansa ja hän pitää niistä kiinni. Eikä hän myöskään edes kirjan mukaan näytä sliipatulta etc. Mutta eikö siinä kirjan lukiessa käy ilmi pientä snobismin nousua;-) Hän sliippaantuu, hän suojelee ankarasti yksityisyyttään, kuten hyvin vaikutusvaltaiset ja rikkaat tekevät ja koska kuningatterellekin on jo käyty kumartamassa, pitää tietyt tavat olla hallussa.
VastaaPoistaMutta päivä näreen kiertää ennen kuin uskon, että hän on vaatimaton! Hän on mies täynnä machoitseään ja kuuntelee mieluiten omaa ääntän;-)
Yksinkertaisuudellakin voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Kuten junttiudellakin. Näen tässä, että yksinkertaisus on monimutkaisen vastakohta, ehkä jopa monipuolisuuden, sillä näinhän hänet Sylviassa. Toisaalta, suomen kielessä joskus yksinkertaisuus on tyhmyyttä ja sen vastakohta...niin, mikä se on? Intelligenttinä en Craigia pidä. Enkä usko, että hän itsekään edes yrittää siitä käydä.
Kirja on todellakin monipuolinen ja minä suorastaan rakastan tehdä elämänkertoja. Jotenkin minulle on tullut paljon näyttelijäelämänkertoja, mutta teinhän myös elämyksen Michelle Obamasta.
Mikä sääli, mutta taloudellisesti Craigille tietysti iso lottovoitto, että hänestä tuli Bond. Minä luin juuri jostain kirjasta,e ttä toimintaelokuva on vain peitenimi väkivaltaleffalle. En katso toimintaelokuvia, joten Craigia en näe Bondina, mutta Ted Hughesina hän oli loistava ja säädyttömän komea.
Hienoa, että huomasit, miten kiinnostavasti kirja oli tehty!
Shit! Kommnettini tuli jostain syystä kahteen kertaan. En uskalla poistaa toista, pelossa, että toienkin lähtee, sillä bloggerissa on ollut aivan hirveitä ongelmia kommenttien puolella. Sorry!
VastaaPoistaja mukavaa suvea sinulle, Anonymi!
PS. Kaksi asiaa tuli vielä mieleeni koskien kommenttiasi.
VastaaPoistaEnsinnäkin Craigissa on ihailtavaa miten syvästi hän paneutuu tuleviin rooleihinsa. Se on suorastaan antaumuksellista. Hän on synytnyt näyttämölle, mutta elokuva vei Bondin myötä. Nyt hän paneutuu sitten filmirooleihinsa.
Toinen asia on se, että huomasin vastanneeni herralle, joka ei esitellyt itseään. Katsoppa viimeisintä postaustani kirjasta Nojoud, 10 vuotta, eronnut, miten käyttäydytään, kun kirjoitetaan jollekin, mutta ei ole omaa googletiliä. Silloin loppuun laitetaan oma nimi. Eihän kirjettäkään lähetetä nimettömänä. Sitä pidettäisiin suorastaan epäkohteliaana. Mallia Nojoudin kohdalla antaa Anna-Kaisa Hermunen. Naisena koen pelottavaksi, jos minua lähestyy mies naamioituna.