maanantai 7. kesäkuuta 2010

KIRJAN KANSISSA ON MONIA...


Kirjan kansissa on monia kauniita kuvioita.
En avaa kirjaa, vaikka tiedän sen sisältävän minun elämäni.
- Miksi en avannut?, kysyy moni.

- Runotalo -
kuva Jael

6 kommenttia:

  1. Hanne, meissä on paljon samaa;-) Minulle ei tullut mieleenkään olla avaamatta omaani, joten ANNA PALAA!

    Pahinta, mitä tiedän, on elämätön elämä.

    Sieltäpäin säteilee tänne asti...siis niiiiiin ihanaa♥

    VastaaPoista
  2. Minä taas haluaisin avata tuon Jaelin kuvan talon ikkunaluukut, haistella kuumaa ja aurinkoista ilmaa. Hurmvaava kuva ja kuvakulma.

    VastaaPoista
  3. Soolis, se talo symboloi tässä sitä suljettua kirjaa. Olen hyvä näissä symbloleissa;-) Ehkä huomasit Jaelin upean bougainvillen Lumikarpalossa Katri Valan upeassa runossa Punainen kuu. Jos ikkunat olisivat olleet auki, en olisi käyttänyt kuvaa tähän Runotalon säkeeseen.

    Oi, sinä kaipaat kuumaa tuoksua! Minä kaipaan lumen tuoksua...

    VastaaPoista
  4. En ole helleihmisiä, mutta kuuman ilman tuoksussa on jotain jännää. Ihan kuten lumen, varsinkin ensilumen ilmastossa on erikoinen tuoksu.

    Juu huomasin symbolin..

    Ja juu olen nähnyt sen upean kuvan!

    VastaaPoista
  5. Soolis, minäkin muistan, miltä tuoksui Keuruulla mammalassa oikein helteellä polku metsän läpi rantaan...Nykyään tuntuu etten saa helteellä happea. Kaipaan silloin sateen tuoksua...ja tuulta...Tosin minulla on myös kaikki timotei-, nurminata- yms. allergiat ja ne liittyvät juuri helleaikaan ja sateettomuuteen. Minä en osaa koskaan sanoa tai kirjoittaa, miten rakastan suvisadetta, semmoista lämpöistä, joka hyväilee kuin pehmeä, hellä käsi ja tuoksuu ihan samalta kuin silloin kun oltiin sweet sixteen...Lehdossamme vaeltaa joskus sateella alaston nainen...Oi!, nyt lukemani kirja on takuulla vaikuttanut minuun;-

    VastaaPoista