ELÄMÄNI AAKKOSET

Siis olen niiiiiin yllytys- ja listahullu, että piti tehdä sama, minkä teki Lumiomena eli Elämäni aakkoset.

A on Amsterdam, mutta myös laajemmassa merkityksessä, sillä toinen alter egoni on Ruth Cole, joka löysi Amsterdamista sekä kuoleman että rakkauden. Kodissamme on myös huone nimeltä Amsterdam…

B on kirjailija Bo Carpelan, jonka Axel on hämmästyttävä teos. Axelin kautta löysin paitsi suruvaipat myös Sibeliuksen musiikin.


C on Concha Buika, espanjalainen laulaja, jota en kyllästy kuuntelemaan.


D on Dina, tyttäreni Merin hyvin vilkas kääpiövillakoira.


E on Edith Södergran eli suosikkirunoilijani.

F on faaraot, joihin kiinnostukseni sytytti Mika Waltari.


G on Galway, kaupunki Irlannissa, jonne palaan ja jonne on sijoitettu todella myyttinen kirja hyljenaisista, Regina McBriden Ennen sarastusta.


H on hellyys, himo ja hyväily.


I on intohimo, jota ilman elämä on pelkkää tyhjää.


J on suosikkikirjailijani John Irving, jonka haluaisin ehdottomasti tavata.

K on kummipoikani Karri, mutta myös kummityttöni Ghanasta.

L on lumi, joka on rakkainta puuterilumena ja ehkä myös tuleva sukunimeni – virallisesti. Nyt kirjoittajanimi.


M on tyttäreni Meri, joka nimessään tietysti kantaa myös rakkauttani suuriin, suolaisiin meriin.


N on kirjailija Nadeem Aslam, joka kirjallaan Elävältä haudatut muutti jotain minussa – pysyvästi.


O on ooppera, jonka loistavin nautintapaikka on Olavinlinna. Suven ehdoton huippukohta!


P on puutarha, josta olen onnistunut luomaan omannäköiseni.


Q on Queen eli Kuningatar Olga, novascotiannoutajamme, jonka hoviväkeä saamme armosta olla.

R on rakkaus ja mieheni Reima, jonka tapasin 3.3. eräässä ratsastusnäytöksessä ja rakastuimme ylitse väen. Tänä vuonna on hopeahääpäivä♥


S on saari. Olen saari-ihminen ja asun saarella nyt ja toivottavasti aina.


T on tuuli, joka ’laukkaa varjotammallaan’. Rakastan tuulta ja jos Meri olisi saanut pikkusiskon hän olisi ollut Tuuli.

U on unelmat. Ilman unelmia ei ole mitään. Unelmat kantavat silloinkin, kun ei jaksaisi. ”Tarvitsemme täyttymättömiä toiveita, ehkä enemmänkin kuin todeksi tulleita, sillä ilman niitä meistä tulee sietämättömän pöyhkeitä, ahneita ja armottomia. Ilman niitä eivät pettymykset saa tilaisuutta opettaa meille ihmisyyttä. Ilman niitä emme oivalla olennaista.” Näin toteaa Sinikka Svärd kirjassa Kerron sinulle Unelmista (Minerva 2009).


V on varjot. Pidän varjoista ja siimeksistä. Pidän niiden salaperäisyydestä ja suojasta.

W on Mika Waltari. Ilman häntä minä en olisi minä. Hän on vaikuttanut minuun vahvimmin niinä vuosina kun omin sielu muotoutuu, etsii omia uriaan, aukoo uusia, mutta kaipaa vaikutteita ja johdatusta.


X on Xyzal, allergialääke, jota otan yhden päivässä toukokuusta elokuun lopulle, paitsi sadepäivinä tai poissa Suomen koivun siitepölystä tai heinien heilimöinnistä. Viime mainittua ei enää tapahdu, sillä minua ei saa Suomesta suvella pois kukaan eikä mikään!

Y on yökköset, jotka edustavat minulle sitä aikaa suvesta, jolloin en malta mennä nukkumaan, en edes lukemaan, sillä rakastan loppusuven pimeitä, lämpimiä yökkösöitä.


Å on kirjailija Åsa Larsson, jonka arktisiin jännityskirjoihin olen koukussa.


Ä on tietysti äitiys. En ole mikään ’kaikki lapset ovat niin ihania’ –tyyppi, mutta ilman äitiyden elämystä olisin tuntenut jääneeni jostain syvästi paitsi. Minulle asia ei ollut itsestäänselvyys, joten äitiydestä tuli sitäkin merkityksellisempi elämän osa.

Ö on Lena Andersonin runo: ”Öinen peili, lammen silmä, tuuli puussa nukkuu. Käki yön hämärässä onnen vuosia kukkuu. Öiset kirkkaat metsäntuoksut lammen yllä virtailee, talvikki yölampullaan sammalpolkua valaisee. Satu ja tosi yhteen sulaa – öisen hetken taika. Luonto vetää henkeä, on seisahtunut aika.”