tiistai 1. kesäkuuta 2010
KRYPTA
Niin paljon kuolleita…niin paljon kuolleita 31.10.1891…niin paljon lasten raadeltuja ruumiita, joissa kuin pedon kynnen jäljet…taas ruumiita 31.10.1897…tuuli kantaa savun ja pilaantuneen kalan yököttävää hajua…tuulenvire kirjoittaa nuotteja, hautaholvin sävelmää…Sepulchre…Il était une fois. Olipa kerran.
Vuonna 1891 nuori pariisitar Léonie Vernier matkustaa veljensä Anatolen kanssa vierailulle tätinsä luo Carcassonen lähistölle. Domaine de la Caden kartanoa ympäröi uhkaava tunnelma. Huhutaan Isolde-tädin edesmenneen puolison mananneen esiin paholaisen muinaisesta kryptasta, joka sijaitsee tilan mailla. Puhutaan myös harvinaisesta tarot-korttipakasta, joka katosi samaan aikaan.
Un, deux, trois, loup – yksi, kaksi, kolme, susi. Susi tulee, olitpa valmis tai et. Victor Constant astui Carcassonen aseman laiturille. Kävellessään Pont Vieux –sillan yli hän ajatteli edelleen mielihyvää, jonka Marguerite Vernierin kuolema oli tuottanut. Kuuma aalto pyyhkäisi hänen lävitseen. Hän melkein haistoi veren ja pelon huumaavan hajun, sellaisten yhdyntöjen erityisen tuoksun. Kokemus oli sitä nautinnollisempi, mitä kauniimpi nainen oli.
Fujhi, poudes; Escapa, non! Paeta voit, pakoon et pääse!
Vuonna 2007 amerikkalainen Meredith Martin saapuu Rennes-les-Bainsiin tekemään tutkimuksia Claude Debussyn elämänkertaa varten. Samalla hän aikoo selvittää omaa sukutaustaansa johtolankoinaan seepianvärinen valokuva nuoresta sotilaasta sekä pianosävellys…Sepulchre…
Brittikirjailija Kate Mossen Krypta (Otava 2009, suomennos Katariina Kaila) lunastaa häneen Labyrintin jälkeen kohdistuneet odotukset. Lukijaa viedään tarokkien henkiä hallitsevalla voimalla mystiikkaan, rakkauteen ja seikkailuun silmät savusta kirvellen, suussa maistuen veri ja muta ja korvissa soiden ihmeellinen, yksinkertainen melodia. Mossen koko teksti on musiikkia. Kuolemakin soi. Mossen tyyli onnistua tuomaan melodia teokseensa johtuu kolmesta seikasta: hänen kyvystään verbaliikan yläviivastolle hänen niin halutessaan (”Rähjäiset kaupunginosat kujineen ja sokkeloisine asumuksineen ja slummeineen haukkoivat henkeä saastuneessa ilmassa.” ”Rue d’Amsterdamin kahviloiden markiisit lepattivat tuulessa kuin liekaan sidotut, irti tempoilevat hevoset.”); hänen tavastaan tajuta toiston teho ja etenkin, jos toisto tehdään kahta eri kieltä käyttäen ja kolmanneksi faktasta: läpi kirjan soi Sepulchre.
”Aïci lo tems s’en, va res l’eternitat.”
Sanat helähtivät hänen huuliltaan. Nyt, näin pitkän odotuksen jälkeen, niiden merkityksestä ei voinut enää erehtyä.
”Täällä, tässä paikassa, aika kulkee kohti ikuisuutta.”
Léonie hymyili ja astui eteenpäin ajatellen, että Louis-Anatole oli hänen takanaan, ja hänen äitinsä, veljensä ja kälynsä hänen edessään.
Tarokit liittivät yhteen menneisyyden ja nykyisyyden.
Enfin. Lopultakin.
Meredith oli kaikessa hiljaisuudessa vienyt kortit takaisin Léonien ompelurasiaan ja palauttanut sen vanhaan piilopaikkaansa metsään.
Kuten pianosävellys, Sepulchre 1891, ne kuuluivat tänne.
Requiescat in pace.
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Aili
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä kirja kuljettaa taidokkaasti aikakaudesta toiseen. Usein se kirjoissa häiritseekin, mutta tässä se antaa erilaisen syvyyden tai ulottuvuuden tarinan kululle. Kannattaa lukea myös saman kirjoittajan Labyrintti.
VastaaPoistaAnne, Kate Mosse osaa tehdä sen eri aikatasoissa liikkumisen niin, että siitä ei tule lukijalle sekavaa rasitetta. Päinvastoin kiinnostavuusarvo vain nousee. Pidin Labyrinttia vielä tätäkin parempana, mutta vain yhden pienen detaljin takia...Sinähän olet aivan hulluna sekä Labyrinttiin että Kryptaan. Missähän jatko viipyy...
VastaaPoistaJatkoa odotellen.. Saatanpa kesällä lukaista Labyrintin.
VastaaPoistaAnne, saat Kryptan takaisin kun tuot mulle lainaan Labyrintin.
VastaaPoistaMinä en ole näitä Kate Mossen kirjoja lukenut ollenkaan mutta olen kyllä monesti meinannut tarttua ja ottaa toimeksi lukea. Onneksi kesäloma alkaa muutaman viikon päästä (ja sain tutkintoni suoritettua tänä keväänä loppuun ja ihan valmistumiseen asti eli ei ole yhtään tenttikirjaa taakkana harteilla), niin voin heittäytyä riippumattoon ja lukea ihan mitä mieleen juolahtaa!!
VastaaPoistaLisään blogisi linkin omaani niin osaan taas tulla vierailulle :)
Ahmu, en minäkän olisi ymmärtänyt lukea ellei Anne olisi melkein väkisin näitä mulle kantanut. Sanon aina ekaksi ei, en minä ainakaan...ja sitten menenkin jo lujaa. Labyrintti vei mennessään täysillä ja myös Krypta vaikka tuo tarot-kortti juttu oli minulle hieman sekavaa...,mutta Mosse on taitava koukuttamaan lukijansa.
VastaaPoistaKiva, että olen listoillasi!
PS. Ja Ahmu, käynhän minä Vinttikamarissasi harva se päivä. Tänään olit melkein löytänyt syyn siihen, miksi tietyt kirjat vievät minua. Mutta älä sano mitään ennen kuin luet Nadeem Aslamin Elävältä haudatut.
VastaaPoistaKiva ja tervetuloa taas! Mukavaa kun törmäsimme :)
VastaaPoistaMinäpä lisään tuon Elävältä haudatut lukulistaani joka paisuu paisumistaan!
Ahmu, minä teen sinusta profiilia...;-) Se horoskooppi.
VastaaPoistaNiinpä;-)
Minullakin valtaisa lista ja piti ottaa vaan ihan rennosti. Taidankin alkaa lukea päivät puutarhassa ja jättää kitkemiset sikseen.