Tässä töröttää ponkkari päässä Merin koira Dina. Tämä onkin ollut aikamoinen viikko, sillä Vilkastus on ollut meillä ja lähtee omalle 'mamille' huomenna. Eilen oltiin rannalla ja Dina hyökkäili ensin aaltoja vasten ja juoksi sitten peloissaan niitä pakoon, mutta painui sitten ihan pokkana veteen kokonaan, vaikka Hänen Ylhäisyytensä Olga näytti mallia, ettei vielä uida, koska on liian kylmä. Sitten täristiin ison pyyhkeen sisällä 'mamin' sylissä ja oltiin niin Surkua....Vielä tänään, kun nautinnollisesti sukellan sänkyyn kirjan kanssa, Tirri liimautuu kylkeeni kiinni ja ollaan kuin...viimeistä iltaa.
Jos sinua joskus uhkaa alakulo, katso tätä kuvaa! Kun katsoo tuota pientä nuppia terävänä tarkkailemassa pihaa, ei voi muuta kuin alkaa hymyillä. Ja autossa hän haluaa istua niin, että näkee kaiken. Pää pyörii koko ajan nopeassa tahdissa 180 astetta ettei vain mitään jää näkemättä. Mikä elämän nälkä!
Suloisen ihana.
VastaaPoistaRita, on hän, vaikka onnistuukin viemään minusta viimeisetkin voimat. Miten noin pieni pystyykään siihen;-)
VastaaPoista