keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

UNELMIA, UNTA JA TODELLISUUTTA KUUPUUTARHASTA


Mikäli näet unta kuupuutarhasta ja/tai unelmoit sellaisesta, mene Sarin blogiin. Siellä on oikeassa reunassa kohta Kuuputarhat ja klikkaa sitä, niin johan muuttuu todellisuudeksi. Tulossa on myös Kuuputarhapäivät ja siitäkin saat lisätietoa Sarilta. Minä olen aina rakastanut valkoisia kukkia. Vaikka meillä kasvaa luonnostaan kaikenväristä akileijaa, hankin silti valkoista alppi- ja japanin akileijaa, jotka muuten viihtyvät hyvin varjoisassa lehdossakin eli tulevat toimeen vähällä valolla. Hämärtyvissä illoissa valaisevat hortensiat kuin lamput. Valkoista Holger Isabella syreeniä, joka muuten kukkii juuri nyt, on niin paljon, etten tohdi sanoa. Vain lumikellot enää puuttuvat...ja ehkä kohta ilmenee taas jotain uutta - valkoisena.

Yllä kiinnostava kuva Sarin blogista eli minisyklaameja puutarhassa. Alla valkoinen tuoksuherne, joka minulla on vasta nupulla.


10 kommenttia:

  1. kiitos Leena taas kerran seikkailin vihjeittesi mukaan -ja jäin pohtimaan tuota monikulttuurisuus postaustasi..olen töissä niin monenlaisten taustoiltaan eri kulttuureista tähän pieneen maahamme "joutuneiden" ja ajelehtineiden perheiden kanssa-kiitos sinulle kovasti tästä blogistasi ,joka on hyvää tekevän viisashenkinen = tää voisi olla Jane Austen mainen luonnehdinta ,tänään ehkäpä liikaa aurinkoa ja "Emmaa" Lumiomenan vinkkauksen mukaan :))

    VastaaPoista
  2. Maria, eipä kestä, eipä kestä. Toivottavasti löysit puutarhanelmillsesi uusia tuulia. Minulla puutarha muuttuu koko ajan. Tietyt asiat pysyvät, mutta sitten tapahtuu jotain ja sitten mennään taas...vaikka kuu-unelmissa.

    Minä olen saanut sivusta seurata tätä monikulttuurisusasiaa ystäväni tyän kautta ja tietysti lukenut siitä kiinnostuneena. Etenkin lasten kohdalta asia on liikuttava/kiinnostava.

    Tänään liikaa aurinkoa ja "Emmaa" ja kaikkea...sen kunniaksi tulin juuri hieman hyisestä Päijänteestä uimasta. Mulle on varmaan tullut lukihäiriökin, sillä näen että kehut minun blogiani viisashenkiseksi;-)Kiitos♥

    Lumiomena on myyntitykki! Minäkin suostun kaikenmoiseen aikamatkusteluun hänen suosituksestaan...

    VastaaPoista
  3. Kiitos Leena jälleen kerran hyvästä vinkistä. Jäin heti kaimani lukijaksi. Kun voisikin vaan olla tässä koneen ääressä bloggailemassa päivät pitkät - tämä on niiiin ihana maailma tämä blogimaailma!

    Kuutamopuutarha houkuttaa minuakin monella tasolla :)

    VastaaPoista
  4. Sari, hyvä kun jäit. Minä tulen siellä aina jotenkin hyvälle tuulelle ja pääsen hetkeksi siihen konkreettiseen, jota rakastan tehdä eli puutarhaan. On myös unelmaista katsoa kaikkia ihanuuksia, mihin itse ei yllä;-) ja Sari jakaa auliisti neuvoja. Minulla on nyt menossa projekti: Kukitan viime joulun kolme valkoista amaryllista uudelleen. Nyt ne ovat suven ulkona ruukuissa, mutta syksyllä menen kysymään Sarilta, mitä tehdään sitten...

    Älä muuta sano: Blogimaailma on aivan ihana!

    Minä olisinkin voinut arvata, että olet kuutamopuutarhatyyppiä;-) Sen näkee jo sun kuvista.

    VastaaPoista
  5. Kuutamopuutarha kuulostaa runolliselta. Olen sinun blogisi ansiosta aiempaakin kiinnostuneempi puutarhanhoidosta - kirjoja ja pihajuttuja, ihana yhdistelmä maustettua kaikella muualla vakavalla (kuten aiemmat, tärkeät postaukseni tänään) ja kevyellä (cin cin!).

    Jaa, että myyntitykki? Emma on aina Emma, ja aikamatkustelu toivottavasti tuo mukanaan kirjallisia elämyksiä (kirja, jossa mukana ovat taiteilija ja kirjastonhoitaja sekä Rilken runoja, ei voi olla täysin kehno, toivon!).

    VastaaPoista
  6. Sain jouluna -97 äidiltäni lahjaksi hyvän kirjan: Perennat/ Lena Månsson&Bertil K. Johanson. Siellä on sivulla 7 kuva kuutamopuutarhasta, joka on innoittanut minua yhä uudelleen. Varmaan puutarhani on saanut vaikutteita tuosta kuvasta. Uskon, että tiedät kyseisen kirjan.

    Valkoiset amaryllikset varmaan vain paranevat vuosi vuodelta, jos saa onnistumaan. Laitathan sitten kuvia, jos menee putkeen :)

    VastaaPoista
  7. Lumiomena, sinä Jane Austen ja tyttökirjaromantikko, sinä olet myös kuutamopuutarhatyyppiä. Sitä ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti, että kaikki valkoista aina, ei tietenkään, mutta minua ainakin vetävät hirveästi valkoiset kkat, jotka kuin soihtuina valaisevat heinäkuun hämärtyviä iltoja.

    Sanoin siksi, kun yleensä saat mut liikkeelle niin helposti;-) Minä olen härkä, joka vastustan muutosta ja sitä, että joku sanoo: tee noin, lue tuo;-) Sinä sanot niin kauniisti, että en voi olla lukematta mitä ikinä keksit tarjota. Minusta se kuulostaa hienolta, että kirjastonhoitaja, Rilkeä ja taiteilija. Kuulostaa mun jutulta. Täytyy nyt yksi toinen ensi alta pois, niin sitten. Olen nyt seikkailun maailmassa.

    VastaaPoista
  8. Hienoa aikaa, joko hajuherneet kukkivat!

    VastaaPoista
  9. Minäkin tykkään valkoisista kukista ja vien usein kylään mennessä ison kimpun kaikenlaisia valkoisia kukkia.

    VastaaPoista
  10. Hannele, minulla eivät kuki vielä, mutta Sarilla kaikki toisin.

    Allu, valkoiset kukat ovat valonkantajia, kun ojennat niitä, ojennat valoa.

    VastaaPoista