Sinun yksinkertainen hellyytesi
on täyttänyt sydämeni
aamukasteisilla kukilla.
Väkevänä ja hyvänä
polvistut eteeni.
Oi, älä silmiäni katso!
Olet puhunut sanoja,
jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.
On kuin huoneestani kaikkialta
loistaisivat ohuet valkoiset maljakot
auringonhohtoa täynnä.
Älä nosta rajua päätäsi nyt,
ettemme loukkaisi käsiämme
pienten maljakoiden sirpaleihin!
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Anu
Ihana runo!
VastaaPoistaValkoinen on kaunista!
ihana, kaunis, herkkä..
VastaaPoistaja kuva upea..
Seijastiina, Katri Vala on ikituore runoilija. Lueppa Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret, jonka valitsin viime vuonna 140 lukemani kirjan joukosta vuoden toiseksi parhaaksi kirjaksi. Siinä kerrotaan upealla tavalla kahdsta naisrunoilijasta Katri Valasta ja Elina Vaarasta.
VastaaPoistaValkoinen on kaunista. Itse pidän erityisesti valkoisista kukista puutarhassa. Ne suorastaan valaisevat!
Hanne, tämä on niin upea kuva, että olisin voinut laittaa tähän runon kuin runon. Siis hyvän runon! Kuva on Anun, joka pitää kansita blogia Valkoinen valloittaa.
VastaaPoistaKatri Vala on myös minun suosikkini. Kiitos vinkistä Hurmion tyttäret. Yritän metsästää sen luettavakseni.
VastaaPoistaOlen ihan hengästynyt tarmokkuudestasi, olin poissa vain muutaman päivän ja nyt luen hyppykengässä uusia postauksiasi! Terkut Muuratsaloon!
Anja, todellakin Hurmion tyttäret. Laita heti muistiin! Koskimies on tehnyt hienon kirjan. Löydät sen arvostelun blogistani, kun kirjoitat siihen neliöön, jossa lukee hae VAIN kirjan nimen ja sitten klikkaat kohtaa hae.
VastaaPoista