Tämä ohje on tänään ilmestyneestä Anna-lehdestä Katri Schröderin jutusta Rakastu raparperiin:
Vaniljaraparperipiirakka
10-12 annosta
Pohja
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
Täyte
1 pss vaniljakastiketta
1,5 dl maitoa
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
1 kananmuna
noin 250 g raparperia
Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna huolella vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet ja pyöräytä nopeasti taikinaksi.
Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Sekoita vaniljakastikejauhe kulhossa maitoon ja anna seistä muutama minuutti.
Sekoita joukkoon mascarponejuusto ja kananmuna.
Valuta vaniljaseos piirakkapohjan päälle ja levitä tasaisesti.
Paloittele raparperit ja asettele piirakan pinnalle.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.
kuva Kristiina Kurronen
Nam, raparperin ystävän otanpas tämäkin talteen. Tarkoitus olisikin viikonloppuna tehdä ainakin mansikkaraparperikakkua.
VastaaPoistaPostipoika toi tänään pakettikortin, mutta ehdin vasta hu hakea sen, mutta ei ollut kadonnut matkalla siis;)
Njam, minä rakastan raparperia, enkä voi tajuta, niin moni (saksalainen) ystävä ei pidä siitä lainkaan.
VastaaPoistaVanilja ja rapaperi ovat ihania yhdessä.Jääkaapissani on parisen kuukautta sitten tekemää vaniljaraparperihilloketta,ja oi,se on ihanaa!
VastaaPoistaHauskan näköinen piirakka, varmaan hyvän makuinenkin. Koskaan en ole keksinyt leikellä raparperia tuollaisiksi pätkiksi.
VastaaPoistaSusa, minä tein mansika raparperikiisseliä, jota syötiin kermavaahdon kera, mutta eihän se ole sama kuin raparperipiirakka!
VastaaPoistaIhanaa, että olet kuitenkin saanut jo postilapun. Olen oudon huolissani siksi, että minulta posti hukkasi vuoden aikana kaksi lähetystä, eikä ikinä selvinnyt. Susanne sai kirjansa tänään. Kurkistappa hänen blogiinsa.
Allu, mitenkähän saksalaiset suhtautuvat sitten karviaismarjoihin;-) Olen huomannut, että mitä likempänä rannikkoa ollaan, itsehän olen länsrannikolta kotoisin, sitä enempi hyödynnetään raparperia ja myös karviaisia. Varmaan tiedtäkin,e ttä raparperin oksaalihapon takia, sen kanssa pitää nauttia jotain maitotuotetta: kermaa, kermavaahtoa, jäätelöä, maitoa etc.
Jael, vaniljaraparperihilloke kuulostaa ihanalta! Tämä ohje oli niin selkeä, että jopa minä, joka en ole mikään leipoja, selviän tästä. Tein kyllä äsken tiikerikakun..., joka syntyy minulta vaikka silmät kiinni;-)
Unelma, ajattelin ihan samaa noista pätkistä;-) Minä kyllä kokeilen tätä. En tiedä, mikä ihanassa viikon kevennyksessäni Anna-lehdessä oikein on, mutta sen lehden ohjeet inspiroivat minua JOPA leipomaan.
VastaaPoistaVesi kielelle herahti. Ja tosi näyttävän näköinen myös. Viikonlopulla pitäisi saada aikaiseksi tuollaista.
VastaaPoistaRita, samaa olen mieltä. Meillä kasvaa raparperia niin paljon,että ei kun toimeksi vain.
VastaaPoistaTaalla olen nahnyt joskus tosi harvoin raparperia myynnissa. En ole ostanut koskaan. Heinakuun puolessavalissa, kun menemme yleensa Suomeen, se on siella jo vanhaa ja puisevaa.
VastaaPoistaNatisti aseteltu nuo palat kuvan piirakkaan.
Anu, mutta Jaelilla on...Juu, ein raparperillä tee ehinäkuussa enää mitään. Minä laitan nyt kohta jo pakkastimeen osan, niin on, mistä talvella ottaa. Hieno kuva, mutta tosiaankin Anna-lehdestä.
VastaaPoistaTiedän ja tiedän myös, että se oksaalihapon määrä nousee ajan mittaan ja siksi raparperiä poimitaan täällä ainoastaan juhannukseen saakka. Karviaisista kyllä monet tykkäävät, saksalainen ihanuus on karviaistorttu, jossa on päällä marenkia, njam.
VastaaPoistaHerkullisen oloinen resepti, hieman erilainen, ei ihan perinteinen. Täytyy tehdä. Kunhan tulis vieraita ja olisin kotona leipomassa..
VastaaPoistaSoolis, minä teen tätä ENSI viikonloppuna. Tänään meni Bessun kanssa melkein yksi Tigru-Cake!
VastaaPoistaOn harvinaista, että leivon. Lupaavat sadetta. Otetaan rennosti.
NAM, tämä kuulostaa hyvältä. Tiikerikakkusi kyllä suli suuhun ja maailma on taas hitusen parempi paikka. Nauru ystävän kanssa on parasta lääkettä :D
VastaaPoistaAnne, ihmettelinkin, miksi on niin turvonnut olo...ja jaksan vain olla...ei normaalia minua. Haa!, mä muistan, mille nauroit;-)
VastaaPoistaKatselin juuri anoppilassa tuota Annalehteä, tuo piirakka maistuu varmaan taivaalliselta, pitänee kokeilla. Harmi vaan,etten itse voi maistaa sitä, siinä kun on tuota vehnää, pitänee yrittää soveltaa sitä manteli- tai pähkinäjauhoista tehtynä.
VastaaPoistaLeena, me elimme ilman vehnä-, ohra-, kaura- ja ruisjauhoja 16 vuotta. Tosin en ole kova leipomaan. Mantelijauho kuulostaa herkulliselta.
VastaaPoistaHerkullisen näköinen piirakka :)
VastaaPoistaKäyn lukemassa blogiasi, kun en nykyään pysty oikein keskittymään kirjojen lukemiseen. Tuntuu, että saan edes jotain järkevää luettavaa :)
Mari,piirakka on varmaan herkullista, kunpa nyt saisin aikaa tehdä sen...
VastaaPoistaJärjellisestä en mitään tiedä, mutta kiva jos sellaistakin löydät. Teen laidasta laitaan, joten toivoa on;-)