Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
- Edith Södergran -
Runoja (WSOY 1969)
" kapeitten olkapäitteni kaipaus..."
VastaaPoistaAi miten tuo runo kosketti, vaikutti...minuun..kiitos leena..
Hanne, tälle ei nyt voi mitään...tuntuu kuin valitsisin runoja sinulle;-) Yleensähän suosin aika tummia, jopa rajuja runoja...Lue silti se Kaijärven Olet mullan maljoista ihmeellisin...se on nyt mun lempiruno. Runon nimi on Malja ja se löytyy molemmista blogeistani.
VastaaPoistaKiitos sinulle säteilystäsi, ettet sitä salannut. Olisitko voinutkaan. Kunpa asuisit vielä M:ssa. Rakastan rakkautta, sillä rakkaus levittää rakkautta ja maanpäällä ei ole mitään niin ihanaa kuin rakastunut ihminen!
Voih, myöhästyin arvonnastasi! Nyt vihdoin kun oli aikaa tulla osallistumaan, löysinkin täältä jo arvonnan voittajan. No, ei se arpaonni varmaan olisi tällä kertaa minulle osunut, kun kerran viimeksi voitin.
VastaaPoistaMinulla on nyt blogissani missikisat. Tulethan osallistumaan!
Kaunis runo. Kirjoittelin mieleisimpiä löytämiäni runoja muutama vuosi sitten runokirjoista vihkooni ja tämä sekä aikaisemmassa postauksessasi oleva Katri Valan runo Valkoiset maljakot ovat myös vihkossani. Kauniita runoja molemmat!
VastaaPoistaEdith hallitsi tunnelmoinnin. Hän osasi siirtää lukijalle täsmälleen sen tunteen mitä itsekin ehkä koki. Tai näin ajattelen.
VastaaPoistaMia, unohdin muistuttaa sinua. Se etuoikeus sinulla pitäisi olla, koska siellä kaukana;-)
VastaaPoistaTulen osallistumaan tänään. Koirat ovat nyt 'kimpussani', vaikka ovat jo olleet kahdesti puutarhassa ja saanet ekat murkinansa...
Susanne, minä ostin Akateemsiesta kaksi nahkakantista vihkoa, johon kerään runoja ja sitaatteeja sekä...parhaita hautajaisvärssyjä. Se on harvianisen tyydyttävää toimintaa ja sittenpähän löytää helposti mieleistä luettavaa, eikä rakas runo katoa. Jatketaan sitä!
Soolis, Edithissä oli jotain samaa kuin Virginia Woolfissa: Taito tarttua käsillä olevaan hetkeen, joka sitte olikin jo kadonnut...
Aivan ihana kuva : ) Vau...
VastaaPoistaSariw, muistat ehkä, että ostin kaksi valkoista verenpisaraa, kun piti ostaa kaksi valkoista särkynyttä sydäntä;-)
VastaaPoistaKiitos kehuista! Olin itsekin yllättynyt;-), mutta silti kamera pitäisi vaihtaa.