En tiedä, miten on muiden laita, mutta minut valtaa jo ensimmäisten marjojen raakileiden viikolla mieletön säilömisvimma. Näen itseni höyrystämässä mehuja, valmistamassa kaksikymmentä kiloa maustekurkkuja apukeittiön hellalla, kypsyttämässä omenasosetta monilla kanelitangoilla kokonaista ’omenasosepakastinta’ varten ja uskon vakaasti, että Huovisen kirjassa Hamsterit oli jotain totuudenperää, miten ihmisen pitäisi elää täyttääkseen kellarin hyllyt mitä somimmilla hyytelöpurkeilla eli siis elää säilöäkseen!
Tee itse Herkulliset Hillot, hyytelöt ja marmeladit (Minerva 2010, suomennos Marita Vihervuori) on kuin luotu nyt antamaan tuulta siipien alle intohimoiselle säilöjälle, sillä karviaispensaassa on jo raakileita. Tämä kirja antaa sata reseptiä, miten luoda karviaisista, kirsikoista, päärynöistä, aprikooseista, viinimarjoista, vadelmista…melkein kaikesta, mitä ikinä puutarhassa keksii kasvaa, hurmaavia, herkullisia hilloja ja hyytelöitä, joita voi sitten säilöä vaikka somiin lasipurkkeihin ja täyttää niillä kellarin hyllyt ’talven varaksi.’
Kirja on sivu sivun jälkeen täynnä houkuttelevia kuvia, joissa mukana resepti. Alussa tehdään selkoa, mitä tarkoitetaan marmeladilla, hillolla ja hyytelöllä, sillä nehän eivät ole sama juttu vai ovatko? Asia on aika monimutkainen ja käsite kulkee tyyliin ’maassa maan tavalla’ eli esim. Saksassa, josta alkuperäisteos on kotoisin, asia on eri kuin Suomessa, jossa marmeladi käsitetään hilloa kiinteämmäksi. Eikä asia ole tältäkään osin tässä, sillä jopa EU-säännöstöt määräävät käsitteistöstä!
Jokainenhan tietää, että mustaviinimarjahyytelö aateloi monet lihaherkut ja omenakanelihillo on kuin luotu omenaherkkuihin. Mutta toki hilloja käytetään runsaasti ympäri maailmaa myös levitteinä ja siinähän vain taivas on kattona, mitä voi paahtoleivälleen sivellä.
Teoksesta löytyy karviaismarmeladin, Cassis-liköörillä maustetun punaisen viinimarjamarmeladin, hunajalla maustetun luumuhillon, ruusuhillon, kvittenihyytelön ja monen, monen muun herkun reseptit. Kuvassa alla, lusikassa on ginillä maustettua kirsikkahyytelöä. Tässä inspiroiva ja innostava kirja jokaiselle, joka löytää sisältään intohimoisesti säilövän Muumi-mamman heti kun juhannus on juhlittu!
Kvittenihyytelö maistuu hyvältä juuston kanssa.
VastaaPoistaAllu, meillä oli kerran kvittenipuu, jos se on kuin luumupuu, mutta siinä on oksissa pitkiä piikkejä. Siihen tuli luumumaiset hedelmät, mutta se oli kauhean hankala niiden piikkiensä takia ja me pyysimme yhtä tuttua kaatamaan puun moottorisahalla. Se saha ei meinannut pystyä siihen. Nyt se tuttu sanoo aina, ettei ikinä unohda meidän kvittenin kaatoa. Hän oli muten ihan haavoilla sen jälkeen.
VastaaPoistaVoipi olla hyvää, mutta meille puu tuli vahingossa. Nyt on ostettu toienn OIKEA luumupuu. Siihen oli tullut väärä nimilappu kauppapuutarhalla.
Minä syön tänään mm. valkohemjuustoa ja viinirypäleitä. Mutta se on jälkiruoka. Ensimmäinen jälkiruoka;-)
Herkullista :)
VastaaPoistaVarmaan tämä onkin. Meille selvisi nyt se kirsikkapiden ongelma eli olen pelastettu ja alan synnyttämään Kuupuutarhaani. Muistako sen meidän kirsikkaviinin omista kirsikoista: Oi niitä aikoja!
VastaaPoista