Jokaisella kodilla on omat haltijatonttunsa, minkä asian kaikki tiennevät. Minulla asuu välikatolla Feetu, joka on hyvin tärkeä tonttu, sillä hän hoitaa sen, minkä unohdan ja tuo kotiimme mukavaa tunnelmaa. No, toki minulla on puutarhassakin oma puutarhatonttuni, mutta ei mikään semmoinen hirvitys, joita myydään kaupoissa ja, jotka kiertävät kirottuina lahjoina ystävältä ystävälle, koska niistä yritetään eroon.
Minun 'tonttuni' on harvoin paikalla, mutta myöntää täytyy, että kun hän on, hän hoitaa pensasruusut, nurmikon leikkuut, kantaa multasäkkejä paikasta toiseen ja kaivaa isot kasvisiirrot sekä istuttaa ne uusiin kohteisiin. Häntä ei helpolla saa kuvaan 'tonttupuuhissa', mutta tässä onnistuin nappaamaan salaa kuvan hänestä hoitamassa yli kymmenettä eli viimeisintä kartiovalkokuusihankintaani. Rakkaalla 'tontulla' on monta nimeä ja minulle hän onkin Lumimies, Päämies, Ukkometso, Alfauros ja...
Voipi olla, että ilman ikiomaa 'puutarhatonttuani' en jaksaisi kuopsuttaa isoa puutarhaamme, josta olenkin päättänyt tehdä Romanttisen Kuupuutarhan! Tämän aivan ihanan idean sain Sarilta.
Siis kiitos ja ylistys 'puutarhatontulleni'♥
Nämä puutarha "Tontut" ovat parhaita: ) -Halaus heille urakan jälkeen ja suukko poskelle!
VastaaPoistaMaria, täysin samaa mieltä;-) Ja sitten tosiaankin suukkosia ja välillä vain romanttista oleilua puutarhassa ettei kauneuden luominen muutu pakkotyöleiriksi.
VastaaPoistaHieno huomionosoitus ihanan arvokkaalle puutarhahatontulle! :)
VastaaPoistaOnpas teillä söpö "Gartenzwerg".
VastaaPoistaRita, eikö vain;-)
VastaaPoistaAllu, arvaas missä maassa olen eniten nähnyt 'Gartenzwerge';-) Tämä minun on hiukan erilainen...
En voi olla nyt kertomatta pientä puutarhatonttutarinaa. Olimme mukana hyvin hauskoissa häissä, joissa minulla mm. hääpuhe, sillä tunsin sulhasen lapsuudesta. Paras kohta oli kuitenkin, kun veljet vaimoineen ojensivat lahjaksi puutarhatonttua. Saliin putosi täydellinen hiljaisuus, yksi veljistä piti puhetta kuinka mukava tällaine tonttu on heidän tlevassa puutarhassaan ja sille oli sitten kaverikin toisen veljen sylissä. Hääparin ilmeet olivat näkemisen arvoiset;-) Sitten puhuja sanoi: Niin, Firenzeenkö teidän piti lähteä taidetta katselemaan...heittäkää tonttu maahan. Sulhanen tarttui hommaan innolla ja löi tontun lattiaan (onneksi lankkulattiat)säpäleiksi. Puutarhakauhistuksen sisällä oli suvun keräämiä rahoja, jotka morsiuspari sai sitten kerätä pitkin lattioita pois, mutta sitä ennen heille ojennettiin särjetyn tontun tilalle aivan ehjä, mutta tyhjä samanalainen ja siitä on nyt tullut suvun kiertävä häälahja, jota kaikki tietenkin oikein himoavat;-)
Aina kannattaa ahkeraa puutarhatonttua ylistää !! ;D
VastaaPoistaKissakin kiitoksella elää, vai miten se menikään..
...mutta tuota kuvassa olevaa tonttua et varmaan halua kierrättää, vai mitä Leena :)))
VastaaPoistaIloista juhannuksen loppua sinulle ja "tontulle" tv. Aili-mummo :D
hah puutarhatonttuesineet ovat kamalan mauttomia, Tuo häätarina on verraton!
VastaaPoistaMinullakin on live-tonttu kuten sinulla, ahkera, kiltti ja kaikin puolin kiva :)
Mahtava juttu! :)
VastaaPoistaTyttäremme kanssa toisiamme "pelottelemme/uhkailemme" vastaavanlaisilla tonttutuliaisilla.
Soolis, aivan niin! Olen huomannut, miten minun 'puutarhatonttuni' toimii parhaiten kun silittää myötäkarvaan ja KEHUU;-)
VastaaPoistaAlli-mummo, tuo 'tonttu' on mun oma eli ei kierrätykseen;-)
Rita, eikö olekin hurjaa! Ja niitä oikeasti myydään ja jotkut ostavat;-) "Ellet ole nyt kiltisti, niin PUUTARHATONTTU tulee!"
Onpa sinulla ahkera, tarpeellinen ja rakas henkilökohtainen puutarhatonttu :) kommentoin iPhonella, joten nyt lyhyestä virsi kaunis. Suloista sunnuntaita sinulle ja alfaurokselle! T. Lumiomena
VastaaPoistaLumiomena, miten sitä nyt pieni, avuoton nainen yksin voisikaan selviytyä;-) Toivottavasti et ole sen iPhonen takana koko lomaasi. Kiitos samoin sinulle ja Armaallesi! Hänelle pitää keksiä bloginimi: Luminen Urosomena? Lumiomenauros? Irving The Second? Ted Cole? Ostin muuten sen lehden...
VastaaPoistaMihinkään ei totu yhtä helposti kuin joutilaisuuteen! M.O.T.
Minä mielessäni aina ajattelin, että puutarhatonttuja en huoli.
VastaaPoistaEnsin poika osti minulle sellaisen lahjaksi - en tietenkään voinut sanoa, että ei kiitos, en huoli. Sitten hyvä ystäväni muutti takaisin Suomeen ja pyysi, että pidän tontusta huolta. En voinut sanoa, että ne pidä. Nyt ne tuolla kököttävät etupihalla. Ne nyt vaan päätyivät meille, enkä voi asialle mitään.
Vihreätniityt, älä välitä;-) Ne ovat kiertävä kirous, joka voi vaikka muuttua siunaukseksi, kun oikein niitä siedät.
VastaaPoistaMulle joku toi puutarhasammakon. Pidin sitä vuosia 'green housessa' piilossa, mutta aina kun tämä 'lahjan' antaja tuli kylään, laitoin sen esille. Sitten se jossain tilantessa särkyi, eikä kukaan ole kaivannut.
Voihan semmoiset vaikka olla kivoja, jos on lapsia ja silleen. Minä tyydyn nyt tähän liveen 'tonttuuni', josta on oikeesti vielä iloa ja hyötyäkin eikä hän ole maisemahaitta;-)