maanantai 22. marraskuuta 2010

MUURATSALON SAARELTA TÄNÄÄN

Lähdin kuvaaman joutsenia, mutta ne olivat jo lähdössä pois ja sitten lopulta ne nousivatkin lentoon ja vilkutin hyvästit kevääseen.
Sitten muistin jääurut. Ne eivät soineet, sillä oli niin tyventä, mutta soittepelit olivat jo syntymässä.

Ja kaislikko oli kaunis kuin mikä!

Marraskuu on inspiroiva, taiteellinen kuukausi!

25 kommenttia:

  1. Marraskuu on inspiroiva, kun se muuttuu talviseksi :) Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Tuure, Sinä Hovikuvaajani, jos kehut mun töitä, en saa koko yönä unta;-)

    Nimenomaan: Kun marraskuu muuttuu talveksi, olemme lumen valossa♥

    VastaaPoista
  3. Joko se pinkki on käytössä? Minusta marraskuulle sopii paremmin (pohjois)saamenkielinen nimi skábmamánnu eli kaamoskuu. Vaikka tämä marras, marto on tarpeen, jotta taas aikanaan tulee kevät - ja sitä ennen talvi ja lumi!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia. Järvien jäätymistä en ole kokenut vuosikausiin. Se onkin sitten joskus taas ihan uusi kokemus.

    VastaaPoista
  5. Helena, se pinkki on käytössä, mutta en osaa sitä aina käyttää. yhtenä päivänä kiipesin jyrkälle kivelle ja ihmettelin, kun se ei antanut ottaa kuvia. Liukastellen soitin sieltä Supportilleni, että 'mitä ihmeen säätöjä olet laittanut mun kameraan?' No, siinä oli päällä videokuvuas ja samalla nauhoitus, josta oli sitten kiva kuunnella omaa kiukkuaaan;-)Minä halusin peruskameran, mutta nyt ne änkeevät yhtenn laitteeseen asioita, joita joku ei ehkä käytä koskaan!

    Olen alkanut pitään marraskuu sanasta, vaikka se pitää sisällään sen kuoleman: "Maa martona makaa..." Marras on pirteä sana ja siinä soviat vahvat ärrät. Nyt on jo aika kylmä ja meille jäi siitä isosta lumisateesta maa valkoiseksi jo.

    Johanna, onko sinulla joku vesi siinä lähellä? Meri? Joki?

    VastaaPoista
  6. Kuvissa näkyy marraskuun lumo ja talven hiipiminen liki.
    Oletko keväällä jäiden sulamisen aikaan kuunnellut "jäiden soittoa"? Se on minulle jokakeväinen ja aina yhtä lumoava tapahtuma, istun ihan hiljaa rantapenkalla kuuntelemassa ja katselemassa miten tuhannet jäähileet, kuin kristallikruunun helmet, saavat aaltojen loiskeesta musiikkinsa hajoten sitten sulavedeksi pikkuhiljaa. Vauh!

    VastaaPoista
  7. Anja, sen sadasti olen kuunnellut jääurkuja. Mutta eivätkö ne soi myös syksyllä, kun se jää alkaa tulla kaislan ympärille, tehdä sitä rengasta, jos silloin on pieni tuulen viri. Juuri Lumimiehen kanssa keskusteltiin aiheesta ja me muistamme että keväällä sekä syksyllä. Varma en ole enää mistään, sillä liika lukeminen vie likelle täydellistä unohdusta, vaikka Waltari muuta lupasi. Se on ihanaa musiikkia! Se jään soitto.

    VastaaPoista
  8. Niin kaunista että olen sanaton.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Voi, meillä ei täällä ole mitään sellaista järveä, jossa olisi joutsenia,harmi, olisi kiva käydä uimassa ja ihailla näitä kauniita lintuja samalla...Eikös niistä joutsenista jotkut saata jäädä myös Suomeen talvehtimaan..?

    Jääkukat on aina ihania.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
  10. Maria, tähän eivät sanat riitäkkään. Kiitos!

    Tuija, kaunista on kovin, mutta silti vieläkin on joskus ikävä merta. Minulla on olohuoneen seinällä valokuva, jonka on ottanut sisareni mies Pekka Mäkinen, ammattikuvaaja. Siinä kuvassa joutsen yritti jäädä länsirannikolle talvehtimaan ja oli jo melkien jäätynyt kiinni, kun pelastuslaitos tuli hätistämään lentoon. Pekka kuvasi niin, että näkyy vain linnun nousu. Kuva on todella upea. Siis en kovasti usko joutsenten pärjäämiseen, mutta varma en ole. Harjukaupungissamme on sulvavesikohta, jossa sorisa ruokitaan yli talven, näin pärjäävät nämä pienemmät.

    Jääkukat ovt luonnon tiadetta parhaasta päästä.

    Kiitos samoin sinulle, Tuija!

    VastaaPoista
  11. Kauniit kuvat, aivan ihanat!
    Kävin jo eilen ihailemassa näitä kuviasi mutta silloin en ehtinyt jättää kommenttia.
    Kyllä tällainen pakkaspäivä on kaunis!

    VastaaPoista
  12. Susanne, niin olivat lumoavat sinunkin kuvasi. Saadaan olla onnellisia asumisesta näin liki luontoa.

    Nytkin on hurmaava päivä! Mukavaa viikon jatkoa, Susanne♥

    VastaaPoista
  13. Ihanaa kun teillä on joutsenia siellä lähellä. Ja tuo kaislikkokuvasi on upea =)

    VastaaPoista
  14. Birgitta, mulla on vielä jemmassa monta kuvaa tältä reissulta ja tänään tein kovassa viimassa toisen eri rannalle.

    (Mun ongelma on sun Tunteita nainen...Tarvitsisin tunteja kolmeen runokirjaan, mutta niitä nyt ei ole. Sehän huutaa jotain, minkä melkein muistan...)

    VastaaPoista
  15. Leena - katso tämä:
    http://www.nzwide.com/swanlake.htm

    :-)

    VastaaPoista
  16. S., olen jo menossa...sinne joutsenten luo.

    VastaaPoista
  17. S., huimaa! Siinä on ollut tosi rankka koulutus takana. Merikin tanssi klassista balettia, mutta sitten...halusin 'ohjailla' häntä jazztanssiin ja onnistuin. Klassinen baletti on kova laji. Joskus liiankin.

    Oikeista joutsenista: Meidän mökkirantaan meren lahdella tuli joka kevät 31 joutsenta. Yhtä pidettiin vähän erillään, leskeä. Joutsenethan ovat ikiuskollisia, yksiavioisia. Minä hyvin nuorena tyhmyyksissäni niitä syöttelin ja niistä tuli vähän liiankin kesyjä...Kävelivät pitkin pihaa, tulivat terassille kun istuttiin grillaamassa etc. Eivät tietenkään koskaan kaikki yhtä aikaa;-)

    VastaaPoista
  18. Ihanaa katsottavaa tuo sirkusbaletti, mutta käy sääliksi tyttöjä, jotka on treenattu tuollaiseen kuntoon niin nuoresta. Iän mukaan varmaan tulee selkäranka ym ongelmia.
    Toivottavasti joutsenet ei silloin jääneet pullajoutseniksi ja älysivät muuttoaikana lähteä!

    VastaaPoista
  19. S., olen nähnyt tv-ohjelman tuosta koulutuksesta ja oli pakko lähteä pois. Teki ihan pahaa.

    Eivät jäneet meidän joutsenet. Ne taisivat olla viisaita konkareita. Katso yllä, mitä vastaan Tuijalle. Tällaista sattuu länsirannikolla harva se syystalvi.

    VastaaPoista
  20. No hyvä että olivat viisaita!
    On varmasti upea tuo mainitsemasi kuva!

    VastaaPoista
  21. S., niin,se on upea, mutta pieni. Voisin joskus yrittää kuvata sen. Jos se lasi olisi heijastelematta...

    VastaaPoista
  22. Voi miten upeita kuvia olet ottanut kotisaaren rakkailta rannoilta. Pian jääurut soittaa kaipauksen ja tulevaisuuden säveliä tai lohtumusiikkia suruun. Upeita teoksia!

    VastaaPoista
  23. Anne, näkisitpä kaikki, mitä olen ottanut. Taitaa olla joulukorttimateriaalia koko loppuelämäksi. Tämä marraskuu on pala taivasta♥

    VastaaPoista
  24. Oih <3 voin vain kuvitella. Kaunista on ollut, minä meinaan välillä vähän pudota marraskuuhun. Mutta kyllä se tästä.

    VastaaPoista
  25. Anne, et putoa! Täällä minä tuikin niin, että sukain siellä häikii;-)

    VastaaPoista