Ja nyt vihdoinkin pääsen toteuttamaan tätä virtuaalista puutarhaunelmaani eli aloitan juttusarjan, johon vien vähitellen kaikki ne kasvit, joista pidän eniten. Kunnian aloittaa saavat kärhöt Kerron kasveista, miten olen ne kokenut, mikä niissä viehättää etc. Vältän nyt latinaa, vaikka sisälläni asuukin innokas botanisti. Vain jos lajitunnistuksen takia tulee muuten ongelmia, saatan mainita latinankielisen nimen. Teen tätä postausta 26 vuoden puutarhakokemuksella, jossa on ollut sekä ylä- että alamäkeä, sillä puutarha on suuri seikkailu. Jos löydät käsiisi Viherpiha -lehden toukokuulta 2003, kerron siellä jutussa Intohimolla puutarhasta sivukaupalla omasta puutarhastani, joka tosin on nyt siitä aika paljon muuttunut ja muutos on pysyvä olotila, sillä haluan villiinnyttää puutarhaani siihen, mistä kaikki alkoi ja sehän on tietenkin F.H.Burnettin kirja Salainen puutarha. Sain siis puutarhakipinän jo lapsena, mutta todellinen unelman toteutus alkoi kun muutimme vuonna '85 tänne Alvar Aallon huvilasaarelle. Pääset lukemaan enemmän jokaisesta esittelemästäni kasvista klikkaamalla kuvan alla olevaa otsikkoa. Sieltä löytyy sitten myös lisää kuvia. Pidän sekä sateesta että kukista:
Aloituskunnian saivat kärhöt kärhöt, joita on puutarhassani paljon ja ne vain lisääntyvät ensi vuonna. Nyt niitä kiipeilee mongolianvaahteran oksilla, hyvin tuottavissa kirsikkapuissa sekä yhdessä melkein pystyyn kuollessa luumupuussa. Emme siis kaada edes kuolleita hedelmäpuita, vaan tarjoamme ne kärhöjen kodeiksi. Jos haluat lukea enemmän kärhöistä ja nähdä lisää kuvia, mene tänne
Pihamme tulvii alkusuvesta lemmikkejä, tätä kukista lumoavinta. Onko mitään niin kuin on lemmikin sini! Lemmikin nimi on monilla kielillä 'älä unohda minua', joten tähän kukkaan liittyy paljon romantiikkaa ja kaihoa. Jos haluat lukea enemmän lemmikistä ja nähdä 'forget-me-not' -polkuja yms., mene tänne
Syyshortensia on syyskesän kuningatar, jota ilman minulla ei voi olla puutarhaa. Se on valonkantaja syksyn hämärtyvissä illoissa sekä kantaa meillä myös pieniä, kirkkaita led-valoja talvella. Mitään runsaampaa hurmaa en ole kokenut puutarhassa kuin on syyshortensioiden kukinta. Kukkia voi helposti kuivattaa maljakkoon leikkaamalla muutaman komean kukinnon ja kuivattamalla ne alaspäin roikkuen vaikka keittiön verhotangolla. Juuri nyt minulla on kappa kuivuvista syyshortensiakimpuista. Enemmän tästä suosikkipensaastani löydät täältä
Ja sitten jossain vaiheessa tulee tietenkin talvi...Olen hulluna lumeen, joten luonnolisesti palvon myös lumipuutarhaa. Siitä voit lukea vaikka jutustani Puutarhan lumo, jossa paljastuu, milloin puutarha on minulle lumoavin. Myös Lumipuutarhan lumo kertoo lumen valosta kukkineen.
Koska kaikki eivät ole hulluina lumeen, lopetan tähän hetkeen ja alkavaan ruskaan. Jatkan tätä sarjaa, jonka siis aina löydätte sivupalkistani varmaan seuraavaksi pilvikirsikalla, mutta se voi mennä ensi vuoteen. Olen lukenut todella paljon puutarhakirjoja ja ne löydätte palkista yhden kuvan alta. Tämän vuoden puutarhakirjat löytyvät täältä
Mikäli Lumiasterit kiinnostavat sinua, näistä marron maan kukkijoista löydät enemmän täältä.
Ja tästä alkaa tarina särkyneestä sydämestä...
Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa
Etupihalle tuli revontuliatsalea 'Mandarin Lights'
.JPG)
.JPG)
'Puutarhassa minua innoittavat' eli vastaan Irenen haasteeseen
Kesälumipisara eli suvikello - versus kevätlumipisara eli kevätkello
Huhtikuun kukkia sateessa
Toukokuun kukkia
Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa
Suomen Tahitin ilot ja kirot
Omenankukat...Oi ihana toukokuu!
Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi
Melkein jo cottage garden...
Lyhtykoiso - syyskesän oranssi mysteeri
Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme, koska...
Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin
Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi
Kolme asiaa -puutarhahaaste
Tetenarssit - pienet, suloiset, kestävät yllättäjät
Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana
Atsalea - Revontuliatsalea 'Northern Hi-Lights'
Valkoisesta puutarhasta yhdellä tipulla
Heinäkuun 2017 kukkia entisin kujein, mutta jotain uuttakin...
Mongolianvaahteroiden tunnelmissa viikonloppuun
Keväällä 2018 äitejä ja isoäitejä onniteltiin valkoisin scilloin
Kaikkien aikojen kuumin ja kuivin suvi oikein innosti sormustinkukkia. Japanilainen rinne vyöryi niitä, mutta tässä on paras mihin yllän saadakseni mahdollisimman monta omapäistä kukkijaa samaan kuvaan. Sormustinkukka tietää missä se kaunehin on ja valitsee itse paikkansa. Kukkia keskiviikolle jutussa muutama lähikuva lisää.
Varsin uusi intohimoni eli varjoliljat pitivät kuumasta suvesta. Näitä toki kasteltiin. Tarkoitus oli alunperin istuttaa vain valkoisia, mutta kun sain joltain puutarhaliikkeeltä vahingossa punaisia ja huomasin sen seuraavana suvena, mihin tietysti sain korvaukseksi valkoisia, päätinkin pitää kahta väriä. Valkoiset ovat selvästi arempia ja heikompia, mutta kyllä niitäkin jonkun verran kukki ihan kivasti. Lisäkuvia jutussa Kukkia keskiviikolle
Kallionauhusten hellesuvi 2018 ja vilkaisus aikaisempiin vuosiin Osa kallionauhusten kukista jätti kuivuuden takia kukkimatta kokonaan. Kuvassa parasta, mutta ryhmässä monta kukkimatonta. Kun on noin 3000 neliön puutarha, ei jaksettu enää näitä kastella, kun oli uusiakin istuksia tehty arvaamatta millainen Tahiti saaremme voi oikeasti olla. Toisaalta nyt kuumaa ja kuivaa taisi olla koko Suomessa ja kaikki ennätykset paukkuivat yli.
Verenpisaroita sateessa ja...Vasta syyskuussa saimme sateet.
Tuurenpihlaja: Suosikkipuuni juuri nyt!
Lehtikuusi - notkea, huojuva hitailija taitaakin olla....
Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa (2019, paljon atsaleoista)
Viherlandia -päivä äidin ja siskon kanssa ja aina mahtuu vielä yksi terassihortensia
Sormustinkukka - cottage gardenin kuningatar, sydänsuven valtiatar
Sama polku eri vuosina eri vuodenaikoina
Kaukasianmaksaruoho - yllätys meillekin!
Keväämme 2021 suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.
.jpg)
Hortensiaa on sanottu sisustuksellisemmaksi kukaksi kuin mitään muuta. Niin samaa mieltä. Kun hortensioihin rakastuu, se on menoa eikä kukaan vikise vastaan. Koska teemme jonkun viikon päästä taas lähtöä jonnekin, aiomme verkottaa alapihan kaksi uutta tuijaa, atsaleat, jotka molemmat Ruususen unta, päärynäpuun, Casper Julianin valkea kuulaan ja kastanjan sekä tämän kaunottaren. Siinä ja siinä, ehkä tuo kuvan tuija on vähemmän houkuttava jo eläimistölle kuin jo verkotettu nuorin syyshortensia Grandi Flora, jossa oli jo jänis käynyt. Meni verkkoon heti!
Epäilen, että vielä esittelen teille uusimman syyshortensiani, mutta en halua nyt sitä tähän sekaannuttaa. Luen hirveän kiinnostavaa kirjaa, joka on kuin minulle luotu, joten siinä nyt. Ajankuluksi kurkatkaapa vaikka tuota yli 40 vuotta vanhaa syyshortensiaa Grandi Floraa, niin tajuatte, miksi hortensiat ovat minulle enemmän syksyllä.
syyshortensiaterveisin 9/1922 Vanille Fraise
Olisin jo ehdottomasti osannut nimetä pari, kolme noista sun lemppareiksi.Mutta missä on keijunmekko, vai tuleeko vielä?
VastaaPoistaMukavaa syysviikkoa ja ihanaa ruskaa, joka jo pikkuhiljaa alkaa näyttäytymään myös täällä, kunhan ei tuota vettä losottaisi niin kovasti, aurinkoa ja vaikka vähän kirpakampia ilmoja, kiitos.
Ihastuin heti tähän juttusarjaan blogissasi. Sinulla on valtavasti puutarhatietoa ja -taitoa sekä ennen kaikkea nähdä kaikki se sadunomaisuus ja kirjallisuus, joka kasveihin liittyy.
VastaaPoistaRakastan hortensioita ja akileijoja, joita molempia kasvaa pihallamme. Kärhöistä vasta haaveilen.
Tuo vinkki kuivattaa hortensianoksia on sellainen, jonka otan käyttööni. Kiitos.
Tuija, olet oikeassa, tässä ovat rakkaimmat.
VastaaPoistaSinä vuonna, kun oli se tv-kuvaus siihen Ihana piha -ohjelmaan, minulla taisi olla vähintäin viisi upeaa keijunmekkoa, mutta luuletko, että kuvaaja niitä kuvasi tai luuletko, että olisin itse niitä ehtinyt kuvata, sillä ensin piti olla kaikki kunnossa kuvausryhmää varten, sitten petti prime time, sillä KAIKKI oli kaksi viikkoa myöhässä normaalista ja sen lisäksi minulla oli järjestettävänä samalla viikolla mieheni pyöreät synttärit, joihin tein kaiken itse. Käytännössä olin kuollut;-)
Tänä vuonna on kolme keijunmekkoa, mutta ne eivät ole ollenkaan niin runsaita kuin olisi pitänyt. Ehkä olen tehnyt yhden mokan: Jätin tänä vuonna ensimmäisen kerran pois lannoituksen, sillä olen roiskinut niitä kanankakkarakeita joka kevät vähän turhankin hulvattomasti ja niittykukat, joita suosin, eivät pidä niistä ollenkaan. En si keväänä täytyy ehdottomasti lannoittaa kärhöt, villiviinit ja siis ehkä myös keijunmekko. Tiedän keijunmekosta aika vähän, mutta edelleen toivon siitä monivutotista. Sinulla on upeat keijunmekot, kaikki saavat tulla niitä sinulle katsomaan!
Siis oletko lannmoittanut ja millä keijunmekkojasi?
Katja, sinä pääset tähän samaan!
VastaaPoistaAion tehdä tätä nyt niin, että lisään tähän samaan postaukseen aina kasvin kerrallaan. Minusta se sujuu teknisestikin niin...toivon.
Sadunomiasuus, kirjallisuus, lumo...ne ovat osa puutarhaani ja samalla yritän innoittaa muitakin. Ehkä nähdään vielä pienimuotoinen ruukkupuutarhanikin...
Aina, kun vain katsonkin hortensiaa, muistan sinut. Ja tokikaan et voisi olla ilman Montgomeryn akileijoja;-) Kärhöihin kannattaa ryhtyä, sillä niiden myötä saimme puutarhaamme siimesmäistä salaperäisyyttä.
Itse taisin ottaa oksat hieman liian aikaisin, mutta pelkäsin, että sateet vievät parhaan kukinnan, mutta niin ei käynytkään, joten paras kimppu on vielä leikkaamatta. Minulla on oma jättimaljakko kuivatuille hortensioille ja siis ne kauneimmat oksat talveksi ovat mielestäni ne, joita pakkanen on hellästi purrut.
Ole hyvä ja kiitos! Mukavaa alkanutta viikkoa♥
Ihana postaus, pistin erikseen talteen -tähän on pakko palata ajan kanssa ☺☺
VastaaPoistaJust olin aikeissa etsiä tietoa köynnöshortensiasta, saamassani ihanassa kirjassa sen näin ja rakastuin oitis!!!♥
Ai niin, sulle on tunnustus ♥
VastaaPoistaOi mitä täältä löytyikään. Mielettömän hienoja kuvia ja tietoa linkkeineen. Kiitos ♥
VastaaPoistaIhanaa syksyn aikaa, jatkuisi nyt näin kauniina, mitä täällä tänäänkin on.
Ah,mitä ihania näkyjä! Kärhöt, lemmikit ja akileijat ovat myös minun suosikkejani ja kukkivat pihallani. Syyshortensiat ja köynnöshortensia ovat myös aivan upeita! Tekisikin taas mieli istuttaa niitä nykyiseenkin pihaani...
VastaaPoistaMahtavaa, kun teet tällaisiakin postauksia Leena! :)
Kiitoksia! Ihana flower power -juttusarja luvassa meille puutarhasta innostuneille.
VastaaPoistaSyyshortensia on tosiaan kaunis kukkija, ja kovasti myös meidän pihaan toiveissa. Nyt jos vielä ehtisin sellaisen laittamaan maahan, niin ensi kesänä se ehtisi jo vähän kasvaakin : )
Leena IhaNainen!
VastaaPoistaSinulla on todellinen satupuutarha! Ja tämä postaus kertoo paljon enemmän kuin miljoona sanaa..;D
Tuli ihan tippa linssiin kun katselin näitä kuviasi ja luin tekstiäsi. Olet oikea kauneuden rakastaja ja perfektionisti<3
Palaan vielä uudemman kerran asiaan kunhan kerkiän!
Oikein ihanaa viikon alkua sinulle, ja suurkiitokset tästä postauksesta<3
Ihana juttu ja odotan jo innolla juttuasi pilvikirsikoista. Viisi pilvikirsikkaa odottaa juuri pihallani istuttamista.
VastaaPoistaUpeita kuvia! Minä olen kauhean huono kukkien nimien suhteen,mutta tässähän opin näistä postauksistasi;D Ja miten ihanaa katsella kuvia lumotusta puutarhastasi,joka nyt on minullekin tuttu,ainakin keskikesän asussaan;D
VastaaPoistaPepi, sinä rakastut köynnöshortensiaan 4-ever! Pakko sanoa heti, se mitä tunnelmointijutussani ei ollut: Köynnöshortensia ei kiipeä käskystä eli ei mene pitkin ritilöitä, mutta sitä voi hieman houkutella. Oksat ovat puumaiset, kauniin kierteiset ja aika jäykät. Ja jos se alkaa kiivetä suvella twerästä pitkin, se paleltuu siinä talvella. Me laitoimme noiden parvekkeen teräspyläviden päälle puurivat, joita pitkin kolme yksilöä on kiivennyt jo vuosia menestyksellä.
VastaaPoistaKiitos! Tulen niin pian kuin mahjdollista. Nyt tulin lenkiltä ja istun tässä hikimärkänä koneella kun pitäisi olla suihkussa: Siis olen totaalisen mahdoton;-)
♥
***
Minttuli, kiitos paljon ja ole hyvä. Toivon, että tämä palkkkiin vietynä ja alati kasvavana innoittaa myös muita. Kaikista hulluukissta puutarhahulluus on terveellisin.
Nyt on niin ihanaa, että minkään en toivo sadetta;-)
♥
Mustikkastyttö, kärhöt, lemmikit ja akileijat, siinä sitä jo onkin. Nyt kun vielä löydät eri hortensiat, niin upeaa syntyy.
VastaaPoistaKiitos ja mukavaa alkanutta viikkoa!
***
Anne, yritä ehtiä! Nyt on vielä upea istutusaika eikä tarvitse kastella kuin pakkasiin. Keväällä istutettuja pitää kastella koko pitkä, kuuma, kuiva kesä.
Mahtavia yksilöitä olen nähnyt myynnissä tänäkin viikonloppuna.
Kiitos ja ole hyvä!
Aili, kiitos kauniista sanositasi!
VastaaPoistaSiis olen lumon ja kauniin perään, mutta mistä nyt tuon perfektionistin keksitkään;-) Siis olen sitäkin, mutta en pysty siihen näin isossa puutarhassa ja enää en haluakaan. Tämä saa mennä enempi villin nautinnon puolelle.
Minustakin kuvat kertovat sanoja enemmän. Sanon tämän siltikin, vaikka luen koko ajan. Minä aivan mykistyn hienon valokuvan tai maalauksen äärellä.
Kauhean kiireistä on minustakin...oikein ihmettelen tätä.
Kiitos samoin sinulle!
♥
Rachel, juuri täydellinen istutusaika on nyt. Hurmaannui pilvikirisikkaan kun kävelin eräänä toukokuun päivänä pitkin Jyväskylän kävelykatua. ihmettelin, mitä nuo hurmaavat, valkoiset vaahtopilvipuut oikein ovat. Syksyllä kohtasin samat puut samassa kaupungissa toisaalla aivan uniikissa ruskavärissään ja silloin soitin kaupunginpuutarhurille ja tiedustelin puiden nimeä ja sillä tiellä nyt ollaan.
VastaaPoistaSinä aloitat heti reippaasti viidellä, kuten kuuluukin;-) Minä olen istuttanut ensin kaksi, sitten kaksi, joista toinen mystisesti kuoli, mutta ehdottomasti ei hoidon puutteeseen. Ostin sitten tilalle uuden, joten nyt on parillinen luku, mikä vaatii kyllä viidennen hankkimista;-)
Tiedäthän, että pilvikirsikka voi tehdä runsaastikin sivuversoja eli jos näin käy, siitä saa halutessaan ison pilvikirsikkapehkon. Vähän siis sama juttu kuin tuomien kanssa. Luultavasti meillä saa yksi rauhassa pehkoontua, sillä siinä on ympärillä niin paljon tilaa.
Siis en vielä tiedä, teenkö tuota pilvikirsikka juttua tänä syksynä vai vasta eni keväänä, kun kukkivista puista on niin vähän kuvia ja ne ovat aika pieniä niissä...Katsotaan nyt.
Kiitos sinulle ja lumoavaa pilvikirsikkojen istuttamista!
***
Jael, kiitos! Sinulla on vielä kehittymismahdollisuuksia kasvitieteessä;-) Haluaisinkin saada sinua tänne eri vuodenaikoina.
Upeita kuvia. Sinulla on todella kaunis puutarha. Ihailin varsinkin kärhöjä, akileijoja ja syyshortensioita sekä lemmikkipolkuja.
VastaaPoistaAnnika, kiitos ja kiitos että toimit tietämättäsi primus motorina tähän hommaan, joka on aina jäänyt muka jonkun muun kiireen alle.
VastaaPoistaTähän voisi ehkä sanoa: We have our moments;-)
Juuri nyt rakastan muutosta ja se onkin toistaiseksi oleva tahdittaja villikukkineen ja kärhöjen lisäämisineen.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!
Ihana postaus, kauniita kukkakuvia on ilo katsella, siinä jäinkin miettimään omaa puutarhaani mökillä, oliskohan jollakulla hyvää tietoa, miten menettelisin syyssyrikän kanssa, kun se on kesän kasvanut valtavasti, ja oletan ettei se ehkä selviä talvea, eikä ole kellaria mihin viedä. Ollaan kuitenkin aika etelässä täällä Heinolassa, jos vaan peittäs sen?
VastaaPoistaPitää kipaista tuossa linkissä :)
Ihanaa syksyä Leenalle ♥
Seijastiina, kiitos!
VastaaPoistaSyyssyrikkä on kasvi, jota en edes tunne;-) Kysy Sarilta, hän yleensä vastaa näihin puutarhakysymyksiin.
Moni kasvi selviää etelässä peittämällä, meillä täällä Keski-Suomessa ei.
Kiitos samoin sinulle!
♥
Mahtavaa kukkaisvoimaa!
VastaaPoistaTämä postaus saa taas energiavirtaukseni huippuunsa.
Sinä olet runsaalla kädellä intohimoisesti istuttanut näitä sulottaria puutarhasi sopukoihin.
Kärhöt kiipeilevät pitkin oksistoja sytyttäen rungot loistoon. Samoin köynnöshortensia valaisee tienoot. Akilleijat ja lemmikit luovat lempeän kasvuston keijuille.
Kiitos Leena!
Irene, tämä lataa minutkin;-) Saa taas suunnittelemaan ensi kevättä.
VastaaPoistaIntohimoa tässä on ollut paljon ja mielikuvitusta riittää...
Akileijat ja lemmikit todellakin romantisoivat puutarhaa houkutellen sinne myös keijuja.
Kiitos ja ole hyvä!
Kaunista.
VastaaPoistaHannele, kiitos! Ja on sinullakin.
VastaaPoistaMoi Leena!
VastaaPoistaLuin, katsoin ja elin uudelleen tämän puutarhajuttusi ja katsoin vielä videosi kertaalleen - ja uskon katsovani sitä vielä monta kertaa.:D Satumainen tarina, tulivat kaikki ennen sanomani mieleni, joten lienen ollut oikeassa...
Laitoin viimeiseen postaukseeni linkin tähän Leena Lumis flower power- postaukseen. Sääli, elleivät ihmiset huomaa näin upeaa postausta, mutta sehän on HEIDÄN MENETYKSENSÄ<3
Kauniita unia, sinä LumiKuningatar<3
Hei Aili!
VastaaPoistaSe video...ensinnäkin tv-kuvaaja ei ollut minusta puutarhatasalla, mutta haastattelijamies oli hauska. Hän oli Karjalasta ja alkoi puhua minulle karjalaa ennen kuvausta, no minultahan se syntyy tuosta vaan, kun on toinen karjalan puhuja. Nauroimme ihan hulluina juuri ennen kuvausta, sillä en meinannut löytää murrekielestä pois. Nyt siis puhun siitä MTV3 kuvauksesta. Se video kokonaisuudessaan on yllätyslahja eräältä insinööriherralta, joka tietää kaiken sienistä, mutta ei mitään puutarhasta. Osa kuvista oli 15 vuoden takaa! Se oli kuitenkin sydämellä tehty ja annettu ja onneksi musiikki oli kohdillaan.
No, äiti opetti, siis karjalainen äiti, että 'kaikki pitää olla tip-top' ja aina piti olla 'sukkela'. Se tarkoittaa, että pitää olla nopea. Olen joissakin asioissa hirveä perfektionisti, mutta en niitä tässä nyt luettele, mutta on alueita, joissa osaan löysätä vähän liiankin kanssa. Olisikohan siinä kuitenkin jonkinlainen heikko tasapaino;-)
Kiitos linkityksestä! Ehkä kaikki eivät vielä tajua, että siitä on tarkoitus tulla ISO JUTTU. Siis lisään sinne kasveja kuin tietopankkiin kuvineen, sitä myöten kun on riittävästi kuvia etc. Minulla on puutarhassamme yli 300 kasvia, ehkä nyt jo 400, mutta jos teen vaikka 50, minusta sekin on jo paljon.
Sinne voidaan Aili eksyä sillä tavalla,kun joku innokas etsii tietoa googlettamalal vaikka 'köynöshortensia', niin se näyttää silloin myös minut. Siksi onkin tarkkaa, miten otsikoin.
Oi, juuri heräsin, joten kaunista huomenta! Olen hirveän huolissani miten vähän nukunja miten paljon illalla koneella kukun, joten yrtiän tänään sulkea koneen aikaisin. Nyt alan tehdä kunigatarkiisseliä, siis vahvaa mustikkasoppaa, ei ihan kiisseliä, johon sitten plompsautan lopussa mukaan jäisiä vadelmia. Ilalla teen oikeaa, haudutettua riisipuuroa, jota minun on ihan pakkos saada kerran viikossa ja se tehdään haudekattilassa ja puniseen maitoon, kuten jouluaattoaamunakin. On melkein joulu, aina kun sitä herkkua nauttii.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
Sinä olet niin vaarallinen näkijä, että onneksi et asu ihan liki...;-)
Mä niiin rakastan näitä kukka ja puutarhapostauksia, teillä niin kunista ja aina yritän imaista jonkun idean myös itselle, kiitoset taas :)
VastaaPoistaSarppu, sinä ystäväni meressä ja kukissa. kiitos!
VastaaPoistaTästä Flower Power -jutusta tulee itsellenikin ikäänkuin puutarhapäiväkirja enkä vielä tiedä, mihin tämä paisuu...
Tuo teidän puutarhanne on niin viehättävä ja mystisen lumottu !
VastaaPoistaLemmikit ja akileijat... hortensiat ja kärhöt.. kaikki niin upeita.
Meillä köynnöshortensia kasvaa männyssä, en muista olenko laittanut siitä kuvaa blogiini. Täytyypä tarkistaa ; )
Puutarha talvella lumen peittämänä on niin kaunis. Meillähän se ei ole itsestäänselvyys. On aivan ihanaa, kun tuot sen lumon niin upeasti esiin !
Mukavaa viikonlopun jatkoa !
Sari, kiitos! Nuo kaikki määreesi ovat juuri se päämäärä, jota vain pyrin vahvistamaan puutarhassamme. Tuetysti lisättynä sillä sinun kuupuutarhaideallasi...
VastaaPoistaMeillä kasvaa männyssä heikoimmin, mutta olen laittanut köynnöshortensiapostaukseeni upean mäntyä kiipeävän köynnöshortensian kuvan, jonka sain lukijaltani.
Meillä syy jäädä tänne Keski-Suomeen oli lumi, vaikka merta usein kaipaammekin. Lumi mahdollistaa paljon sellaista, mitä meren rannalla ei voinut ajatellakaan.
Kiitos samoin sinulle!
Ihana puutarha sinulla Leena! Köynnöshortensia on yksi minunkin lempikasveistani, sinulla se onkin kasvanut upeisiin mittoihin. Minun täytyykin kahlata blogiasi läpi oikein ajan kanssa, täällä on inspiraatiota vaikka kuinka!
VastaaPoistaMaria, kiitos samoin!
PoistaAsumme Alvar Aallon huvilasaarella ja pidän yllä perinteitä, sillä Aalto hyväksyi vain kolme kasvia ja minä muistan niistä kaksi: köynnöshortensia ja akileija. Köynöshortensioiden määrä on minulla mennyt jo aikaa sitten överiksi, mutta kun...;-)
Toivottavasti löytyy ja olen usein myös vinkannut puhtaasti puutarhablogeihin sen lisäksi että löydät oikeasta palkistani kohdan, jossa ovat kaikki blogiin lukemani puutarhakirjat.
Kaunista suvea, unelmaista puutarhaa!
♥