lauantai 31. heinäkuuta 2010

MITÄ NYT?

Muutin tänään profiiliani ensimmäisen kerran. Lisäsin maininnan runoblogistani Lumikarpalosta, sillä sain eilen huumaavan todisteen siitä, että koska en ole tuota blogiani mainostanut, vain harvat sen löytävät. Lumikarpalon perustin aluksi vain itselleni rauhoituspaikaksi. Sinne sai löytää muutkin, mutta siellä ei ole paljon muuta kuin runoja, kauniita ja minulle tärkeitä kuvia sekä joskus sitaatteja. Luulin laittavani kaikki runot edelleen Leena Lumiin ja sitten vain säilöväni mieluisimmat sinne. Nyt on kuitenkin niin, että kaikkia runoja en jotenkin ole kyennyt tuomaan pääblogiini. Syyt ovat monimutkaiset ja mahdankohan itsekään niitä tajuta, mutta omien runojeni kohdalla syy on se, että vaikka olen lapsesta asti kirjoittanut runoja, itseluottamukseni ei ole runoilun kohdalla ollenkaan sama kuin proosan. Runo on herkkä ja vaikea alue, mutta se on kuitenkin minun ehdoton sekä levon että kiihkon maani, siis runous.

Eilen tapahtui, että lehdessä oli minun runoni, jonka olin julkaissut vain Lumikarpalossa, kuten olen toiminut eräiden muidenkin kohdalla ja sain yllättävän viestin kirjailijalta ja runoilijalta, jota arvostan kovasti. Muutamalla lauseella hän kultaisella kynällään tuuppasi minut yli rajan kiittäen runostani sanoilla, joita ei todeksi voi uskoa. Kultaisen Kynän Kuningattaren uniikeilla sanoilla♥ Tajusin nyt lisätä Lumikarpalon profiiliini ja julkaisen ko. runon vielä Leena Lumissa. Kuitenkin on niin, etten aio edelleenkään tuoda Leena Lumiin kaikkia runoja, vaan niiden koti on Lumikarpalossa. Asia vain sai nyt uudet sävyt ja edelleenkin herään öisin kirjoittamaan muistiin riimejä, lyhyitä lauseita tai vain mutaman sanan, joista sitten pisarateorialla kasvaa runopuro. Lumikarpalon löydät täältä.

On heinäkuun viimeinen päivä ja alkaa se osa suvea, jota minäkin, lumen nainen, osaan arvostaa. Pimenevät illat, lepakot, yökiitäjät, mustaviinimarjan tuoksu, kynttilät, yöperhoset ja se jokin, joka kuuluu vain elokuuhun. Alfauros on vielä lomalla pari viikkoa ja otan rennosti, sillä helteet todellakin söivät minulta iloa ja energiaa, nyt on kaikki toisin. Ensi viikolla tuon teille kirjan, joka muuttaa monen lukijan seuraavien viikkojen ja ehkä koko loppuelämän suunnitelmia, lupaan sen! Huomenna saapuu kummipoika yökylään ja maanantaina lähdemme yhdessä viettämään lasten riehapäivää Bessun luokse.  Sen jälkeen toivon pääseväni kirjakauppaan, edes yhteen sisustusliikeeseen ja saavani viettää suloaikaa puolisoni kanssa. Tämä tarkoittaa, että olen blogissani käymäseltään silloin tällöin ja käyn kurkkimassa ne blogit, joihin minut vinkataan. Minulla on tuossa nyt paperi, johon listaan tärkeät blogivisiitit, sillä toki en halua, että minulta jää jotain jännää sivu suun;-) Yksi ilmoitus on jo tänään tullut. Lisää otetaan vastaan.

Palaamme vähitellen normaaliin rytmiin, mutta olen todellakin päättänyt alkaa nukkua enemmän ja yökukkua vähemmän, joten minua ei helposti enää tavoita öisin blogilta, vaikka huimaavimmat hetket onkin vietetty blogimaailmassa yöaikaan. Viimeisin hulvaton yö synnytti aivan hurmaavan kirjallisen blogin, jota pitää Susa. Hänen bloginsa Järjellä ja tnnteella löydät täältä.

Eipä muuta kuin rentoa, suloista viikonloppua kaikki minun rakkaat blogiystäväni ja kiitos teille kaikesta ihanasta, mitä olen teiltä saanut♥

♥:lla Leena Lumi 

kuva Iines

10 kommenttia:

  1. Hyvä, että hieman mainostat toistakin, yksityisempää blogiasi.

    Runon maailma on joskus jopa niin henkilökohtainen, ettei tekstiään haluaisi millään jakaa. Runossa kun tulee herkimmin ehkä esille se mitä olen ja ajattelen.

    Mutta mm. Tommy Tabermannin runoudessa näimme kuinka hienoja voimia ja vyöryjä voi yksikin pieni runo synnyttää.

    Joten oikein ilolla olen tähänkin asti lukenut Lumikarpaloasi. Ja oikein iloilla luen ja otan vastaan runosi, joita öisin kirjoitat ensin vihkoosi ja sitten jaat meille kaikille. Kauniiden ja koskettavien kuvien kera. Hienoa!

    VastaaPoista
  2. Soolis, kiva kuulla sinusta♥

    Takuulla osuit taas suoraan suoneen: Niitä ei haluaisi jakaa. Se on todellakin yksi kauhea syy. Ja sitten on vielä tuo omia runoja koskeava syy ja kolmas saattaa olla se, että Lumikarpaloon tuon myös joskus niin rohkeita runoja, että ehkä en IHAN kaikkien halua tietävän, mitä minä 'diggaan'.Tässä kohtaa nyt eka tulevat heti mieleen Tommy Tabermann ja myös Heli Slunga, mutta muitakin on tulossa.

    Tuo kuvapuolihan on suurin ongelmani. Ottaa paljon aikaa löytää kuva, joka ei peittoaisi rnoa, vaan kohottaisi sitä. Toisekseen olen kuva-asiassa suuresti muiden armoilla, sillä itse en ehdi enkä osaa ottaa niin paljon ja hyviä kuin tarvitsen. Onneksi sentään poikkeuksiakin löytyy. Sinultahan tuli erittäin kohottova kuva siihen Kaijärven runoon Rakkautta pakkasessa. Ne olivat luodut toisilleen.

    Kiva, että ehdit myös Lumikarpaloon!

    VastaaPoista
  3. Runous on niin paljon vaikeampaa kuin o
    proosa! Osata yhdessä säikeessä ilmaista iloa, surua, tuskaa, kauneutta, hulluutta - se on vahvuutta ja kielen voitto! Sinä taidat runouden, elät osin siitä. Lumikarpalostasi olen pitänyt sitä hiljaisena lukien.

    Meillä modeemi meni viime yönä mykäksi, en saa nettiyhteyttä koneellani, vain kännykällä. Maanantaina töissä sitten taas...

    Säkenöiviä vapaapäiviä sinulle ystäväni lumessa!

    VastaaPoista
  4. Hienoa kuulla,että runostasi pidettiin,onko se sama runo kuin tuolla ylempänä?Hieno elokuinen runo!
    Olen silloin tällöin muistanut tulla myös Lumikarpalon puolelle.
    Itse pidän enemmän alkukestä;valoisten öitten takia.
    Mukavaa viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  5. On mukavaa saada hyvää palautetta :)
    Nyt helteet ovat onneksi menneet ohi!

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, olen kuullut hiljaiset käyntisi Lumikarpalossa. Sinne kommentoidaan vain tarpeeesta. En muuta edes odota.

    Helvetin tekniikka!

    Kiitos!, ja vaella sinä, ystäväni lumessa, omenien ja lumen tuoksussa reippaasti maanantaina töihin;-)

    Jael, juuri tuo runo. En ole aivan varma, tukeeko tuo kuva runoa, mutta kun olin tuon kuvan ottanut, syntyi heti tämä runo, joten kyllä ne yhteen kuuluvat. Kiitäjät ovat vain niin suuria ja jotenkin vahvoja, että ehkä 'syö' runoa...en tiedä.

    Minä taas pidän loppusuvesta putoavan pimeän takia. En saa nukuttua valoisina öinä ´ja yö ilman pimeyttä edustaa minulle luonnottomuutta. Kiitos samoin, Jael!

    Tuure, joskus sitä pysyy pinnalla positiivisen palautteen takia. Joskus siitä voi syntyä vaikka mitä...

    Ihanaa: Helteet ovat ohi!

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen lukenut Lumikarpaloa, lienet sen Leena huomannut, joskus olen kommentoinutkin.

    Runoilu on salainen paheeni, voisi(t/n) sanoa. Minulla ei tosin enää kovinkaan salainen.

    Mainiot kuvat olet laittanut runojen seuraksi, huomaa että olet oikea ammatti-ihminen. Vaatii hurjan suurta kuva-albumia!

    Kaikkea hyvää sinulle Leena myös runoilun hienolla polulla tv. Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  8. Aili, minullakin OLI Salainen Puutarha, joka ei enää ole salainen;-)

    Mikset vosii laittaa blogiisi näkyviin niin, että minäkin sen löydän, mitä olet julkaissut! Siis ainakin runokirjan...

    Maksoin dollareissa, jotta voin julkaista näin paljon kuvia. Summa ei ollut kuin hippunen. Onneksi. Jos taas tarkoitat kuva-albumilla tiedostoani, niin sehän voi kai romahtaa millä hetkellä hyvänsä...Semmoista mulle pruukaa tapahtua.

    Kiitos samoin sinulle, Aili!

    VastaaPoista
  9. En olekaan jotenkin tajunnut koskaan tuota, mitä kirjoitit runoista..siis niinhän se nimenomaan on! Vaikka julkaisisi monenlaisia muita tekstejä, runo on jotenkin todella intiimi, henkilökohtainen. Siitä onkin vuosia, kun olen viimeksi itse kirjoittanut runoa..

    Oi, se oli hulvaton yö se, kun blogini sai ns. pohjan itselleen ja aamulla sitten julkaisin:)

    VastaaPoista
  10. Susa, Se Oli Kaikkien Aikojen Yö;-)

    VastaaPoista