torstai 29. heinäkuuta 2010

TAUTI, JOSTA EI HALUA PARANTUA

Anna-lehti ei petä koskaan! Helle on ahdistanut minut tosi ärtyisäksi, koska en voi olla puutarhassani, mutta kun viileässä alakerrassani luin tänään ilmestyneestä Annasta Annina Pennosen juttua Puutarhuri vuoden verran, nauroin...niin kenelle minä nauroin? Jutulle ja itselleni, sillä tunnistin jutusta kaikki puutarhatautiin vakavasti sairastuneen oireet. Ero on vain siinä, että Annina ei tiedä taudin kestävän loppuelämän...minullakin jo on mennyt yli kaksikymmentä vuotta lujaa kasvien kanssa. Viimeiset kolme viikkoa olen yöt kastellut kasveja mieheni avustamana ja olen kuullut kesäyöstä saman, mutta onneksi ääneen lausumattoman valituksen, kuin jutun kirjoittaja mieheltään:

Tämä on neuvostoliittolainen työleiri!

Hieman aihetta leirin työläisellä  ehkä on valittaa, mutta tomera leirin komentaja eli jutun kirjoittaja ei vähästä hätkähdä ja hän on vielä ottanut töihin mukaan seitsemänkymppisen isänsä. Mieliohjelmia ovat BBC:n sarjat, joissa rikkaat brittirouvat kilpailevat siitä, kenen piha pääsee kansalliseen puutarhakirjaan.

Juttu on niin hauska, että kipittäkää nyt lehtikioskille. Ingressi:

Vielä pari vuotta sitten luulin perennan tarkoittavan ehkä syötävää vihannesta. Sitten tapahtui jotain outoa.

Juttua lukiessa kyllä käy ilmi, että leirin komento on kova, sillä herätys on aamulla klo 7. Ja mitään toivoa puutarhahulluudesta parantumiseen ei ole näköpiirissä, sillä työkaverikin on niin hurahtanut, että pitää perjantait töistä vapaata voidakseen rakentaa unelmapuutarhaansa. Tämä lyö vain pökköä pesään! Lukekaa erilainen puutarhakertomus, niin saatte nauraa. Lopuksi kuitenkin kirjoittaja toteaa:

Tästä taudista en halua parantua.

En minäkään, vaikka viime yönä kuulin kirjosieppokoiraan laulun joukosta miehistä äännähtelyä, josta juuri ja juuri sai selvän: Ennen sentään jotain muuta suviyössä...Ja minä vastasin: Joko kastelit kaikki kaksikymmentä uutta puutamme, myös kaikki tuurenpihlajat? Entäs kuutamohortensia, joko se sai vettä? Ja arvaan, että uusi varjolilja ei ole vettä nähnytkään!

No, aiomme palkita itsemme puutarhassa kunhan saamme ensin sadetta! Palkinto on salainen, mutta siinä on kolme sanaa, jotka kaikki alkavat ässällä♥

kuva Paula Kukkonen/ Anna-lehti

14 kommenttia:

  1. Tämä superhelle on tehnyt minutkin ärtyisäksi. Ja minulla ei ole edes sitä viileää alakertaa mihin vetäytyä! Mutta arvaapas mitä tänään keksin? Päästin sisäisen lapseni ilakoimaan;) Tuossa meidän lähipuistossa oli tänään iloksemme eräs ohjaaja keksinyt, että suihkuttaa letkulla "sumutin"asetuksella vettä ja lapset saavat juosta siitä läpi. Tartuin esikoistani kädestä ja juoksimme, edes taas, monta kertaa ♥ Sainpahan viilennystä ;)

    Hmm...pienet hymyt teidän kahden kolmelle salaiselle ässälle ;)

    VastaaPoista
  2. Susa, aivan näen sinut juoksemassa tuon vesisuihkun lävitse ja kaikkialla sateenkaaria...nauroit takuulla ääneen! Joskus pitää vapattaa sisäinen lapsensa - edes hetkeksi. Se tekee hyvää.

    Tiedän, että olen etuoikeutettu, koska minulla on alakerta ja vielä kaikenhuipuksi kellari. Sielläkin olen koiruuteni kanssa istunut...tänä kesänä.

    Älä kerro, älä kerro;-)

    VastaaPoista
  3. juuri tuollaista "tautia", pitää kaikki oikeet taudit poissa

    VastaaPoista
  4. Hannele, sen ovat oikein tutkijat todistaneet!

    VastaaPoista
  5. Tässä kuumuudessa en jaksa edes ärtyä.
    Puutarhurin tautia olen potenut jo vuosikymmeniä. Nyt on vaan käynyt niin, että saatuani pihani kukkimaan, onkin tullut aika siirtyä seuraavaan. Toivottavasti tätä uutta ei tarvitse ihan pian luovuttaa uusille asukkaille.

    VastaaPoista
  6. Unelma, ellen minä kiukuttele helteellä, Reima luulee minun olevan vakavasti sairas ja vie teho-osastolle;-)

    Siis mitä? Muutatko sinä? Onko minulla jäänyt blogissasi joku/jotkut päivät väliin? Olen välillä kyllä yrittänyt vain olla, mutta...

    VastaaPoista
  7. Tuollaisen taudin ottaisin minäkin;D

    Hellettä on täälläkin ,vielä pitkälle loppusyksyyn.Yrittäkää kestää,kohta teillä kylmenee...

    VastaaPoista
  8. ;) Ihanaa tautia - hupaisasti taas kerroit!
    Rakastan tätä kuumuutta. Tosin työhuone, auto ja koti ovat sopivan viileitä ja säästyy kärsimästä. Mutta heti töistä päästyä on ihanaa ulkosalla ja kesämökillä käyskennellä hiostavassa helteessä. Illalla kävimme pari kertaa uimassa, suloista.

    VastaaPoista
  9. Jael, meillä oli tänään mittarissa +34 ja Suomessa mitattiin Joensuussa kaikkien aikojen lämpöennätys +37,2 astetta, joka meni nyt ohi sen vuoden 1914 maagisen luvun. Multa on käämit palanut jo. Toivon vain, että aina olisi vain syksy ja talvi, talvi ja syksy.

    Reima on jo neljä viikkoa luvannut viilenenevää ja sadetta. Ei ole näkynyt Suomen Tahitilla. Puutarha tulee olemaan syksyllä kurjassa kunnossa, vaikka yöt menee kastellessa, mutta kaikkea ei pysty.

    Rita, minä en ole koskaan pitänyt helteestä. Joten en kuulu ryhmään valivalivali, vaan se on mun mielipide, että tätä ei ole täysjärkiselle tarkoitettu. Olen aito blondi ja saanut pienenä vakavan auringonpistoksen, johon melkein kuolin. Olin yli kuukauden Turussa sairaalassa silloin. 30-vuotiaana sain melanooman, joten olen niitä viisaita, jotka aina istuvat varjossa. Uiminen on taas sitten ihan eri juttu. Se on ihanaa, mutta aina ei voi olla vedessäkään. En ole kesän lapsi jo jo se hirveä laulu, jossa vingutaan 'kesänlapsi mä ooooooon...' nostaa kaikki karvani pystyyn. Sinulle tämä on suloista ja minulle helvetin esikartano...

    VastaaPoista
  10. Vitsit, olisi pitänyt tilata Anna eikä Me Naiset ;-) Vaihtelen aina tuota viikon viihdepläjäystäni ja tilaan vuoroin Annaa, vuoroin Me Naisia saadakseni torstaisen kevennyksen. Onneksi Me Naisissa oli tänään pikkuarvostelussa Kirjan kansa (****) sekä Gavaldan uutuus.

    Teillä alkaa varmaan olla Tahitin sijasta elokuisen Välimeren tunnelmat, jos taivas ei suo vettä!

    VastaaPoista
  11. Lumiomena, minulle tuli joskus Anna vuosikausia. Sitten oli pitkä paussi ja sitten tilasin sen kesälehdeksi, jota oli mukava lukea parvekkeella ip-kahvilla. Silloin join vielä ip-kahvin, en enää. Nyt olen jäänyt kestotilauskoukkuun enkä ole katunut. Se alkoi siitä mullistavasta Tony Dundelfeltin haastattelusta, jonka toin aikanaan tänne blogiinkin eli Miksi nainen jättää hyvän miehen?

    Saan joskus Me naiset -lainaksi yhdeltä ystävltä ja olen huomannut siinä ne lyhyet kirja-arvostelut. Siis Kirjan kansa neljä tähteä. No minä lisään siihen vielä yhden!

    Jos aamuyöstä ei ala sataa, en todellakaan enää tiedä, mitä teen. Olethan ymmärtänyt, että meillä oli poikkeuksellisen runsas istutusvuosi ja uusilla kasveilla ei ole vielä kunnon juuria. Mistä tämän saattoi aavistaa, että Suomen kaikkien aikojen kuumin kesä pitää minun ja novascotialaiseni vielä kestää. Yritäs viettää paras suvi kellarissa, ei se niin hauskaa ole...Nyt sadetta...valvon varmaan lukien ja odotan ikkuna auki sateen ropinaa, tuota taivaan jumalaista musiikkia...

    VastaaPoista
  12. minun pikku puutarhani kuivahti ajat sitten..
    no, marjoja saan..viinimarjoja, paitsi punaiset ovat menneet jo melkein parempiin nokkiin, kuten vähäiset kirsikkani...luumuja ei tullut, vaikka tuo puu kukki niin teatraalisesti..
    jäin miettimään tuotä kolmen S:n salaisuutta..

    VastaaPoista
  13. 'kesänlapsi mä ooooooon.. Hirveä laulu minunkin mielestä kyllä. :)

    VastaaPoista
  14. Hanne, hyvä, että saat marjoa. Ensi viikolla minulta tulee tajunnan räjäyttävät krija, joka on tuosta marja-aiheesta

    Kolme ässää? No, sauna, suudelma ja samppanja. Ei vaineskaan, tuon saunan tillalla on muu sana, jonka löydät kun oikein pinnistelet;-)

    Rita, maaaaaaailman hirvein biisi.

    VastaaPoista